Klassinen ›

Ainakaan äkkiseltään en tätä aihetta suoraan tuolta historiasta bongannut, joten otetaanpa esille.
 
Taannoin tuli käytyä Turun Akatemiantalolla kuulostelemassa Gambaa!-konserttisarjaan kytkeytyviä esityksiä. Kyseessä oli gambisti Markku Luolajan-Mikkolan organisoima muistaakseni n. 40-50 kamarimusiikkikonsertin sarja, eri kaupungeissa Suomessa ja jokunen konsertti oli Tallinnassakin. Ohjelmistossa oli paljon mm. Marin Maraisin ja muiden 1600-1700-lukujen vaihteen säveltäjien musiikkia. Varmasti tästä ovatkin täällä vierailevat asiaa tuntevat hyvin perillä, mutta tämä nyt näin alustuksena. Itselleni aihe avautui konserttisarjan myötä.
 
Mitenkäs teille muille asiaa enemmän/vähemmän tunteville kolahtaa tuon ajan musiikki, esimerkiksi juuri Maraisin tuotanto? Onko jotain ohittamattomia suosikkeja, säveltäjiä tai vanhan musiikin yhtyeitä? Itse olen jonkin verran diggaillut mm. Jordi Savallin ja Luolajan-Mikkolan levytyksiä, eri kokoonpanojen kera. Kiinnostava oli myös Savallin vieläkin vanhempaa meininkiä edustava levytys La Folia 1490-1701.
 
Sanonpa vielä, että itse olin Maraisin suhteen yllättynyt sävellyksellisestä maalailevuudesta ja suorastaan leijailevasta tunnelmoinnista. Toki tulkinta ja esitys ovat myös olennaisia tekijöitä tällä kohtaa.
 
Itse en soita klassista/taidemusiikkia, vaan olen ainoastaan avoimesti kuuntelulinjalla.

Paljon barokkia vanhempaan musiikkiin en juuri ole tutustunut, mutta barokista tykkään kyllä. Nuorempana ja kokemattomampana pidin sitä jotenkin tylsänä, mutta nyttemmin olen paremman tutustumisen ja opiskelun kautta oppinut arvostamaan sen ominaisuuksia. Taannoinen sello-opettajani sai silmäni (tai siis korvani) avautumaan erityisesti Bachin kohdalla soittaen ja opettaen sitä itse erittäin luovasti ja rohkeasti. Sen jälkeen olen ollut kiinnostunut soittamaan itse barokkimusiikkia ja myöskin etsimään hyviä levytyksiä.
 
Monilla on barokkimusiikista tylsä mielikuva varmasti siitä syystä, että tuossa 60-70-luvuilla vallitsi sellainen ihmeellinen käsitys, että koska barokkisäveltäjät ovat harvoin merkinneet nuotteihin juurikaan mitään yksityiskohtaisia merkintöjä esim. nyansseista, artikulaatiosta, fraseerauksesta, rytminkäsittelystä tai rubatosta ym. niin mitään sellaista ei sitten saisi lainkaan tehdä. (Ja ennenkuin Mega saapuu kertomaan, kuinka barokkimusiikki on rytmisesti monotonista jne. niin todettakoon että sitä rubatoa sieltä todellakin löytyy.) Olen kuullut tuolta ajalta esim. juuri Bachin soolosellosarjoista aivan kamalia levytyksiä, joissa soittaja ei tee mitään muuta kuin vain jyystää ne nuotteihin merkityt sävelet raskaasti ja mielikuvituksettoman yksitoikkoisesti läpi, ilman pienintäkään halua tanssillisuuteen saati sitten muihin juuri tämänkaltaista musiikkia elävöittäviin tekijöihin. Ja tämä siis aivan huippusoittajien toimesta, sellaisten jotka sitten jotain romanttista konserttoa vuodattavat niin sydänverellään että oikein ihmetellä täytyy miten he ovat edes erehtyneet levyttämään barokkimusiikkia jos ei se heitä sen enempää liikuta. Kun niitä vertaa uudempiin, esim. Harnoncourtin johtamiin levytyksiin, jotka suorastaan pursuavat rytmistä ja soinnillista vitaalisuutta ja valtavaa soittamisen riemua niin ei uskoisi että on kyse samasta tyylikaudesta. Barokkimusiikkiin perehtyminen oman soiton kautta onkin ollut haasteellinen tehtävä, joka on avartanut vuosien mittaan kovastikin omaa näkemystäni ja soittotyyliäni.
 
Maraisiin (mitenkähän se oikeasti pitäisi taivuttaa..?) en ole paremmin myöskään tutustunut, mutta nuo La Folia -muunnelmat soitin aikanaan I-tutkinnossa. Se oli kiva kappale, pitäisi joskus noita gambajuttuja ottaa tarkempaan kuunteluun. Kun nykyään tuntuu voittopuolisesti kuulevan lähinnä saksalaista barokkia (toki ranskalaista ja italialaistakin jonkin verran), niin kannattaa mainita myös englantilainen "koulukunta", josta löytyy tosi hienoja juttuja. Erityisesti Purcellin musiikkiin olen monesti huomannut mieltyväni.