Keskustelua raskaammasta musiikista ›

En ton dokkarin jälkeen enää oikein tiedä miksi niitä kasvoja nyt pidetään salassa kun tuossa ne nyt kuitenkin näytettiin varmaan silmiä lukuunottamatta. Ja en todellakaan ymmärrä Putaansuun kritiikkiä dokkaria kohtaan. Toki Peisan kasvojen näyttäminen oli täysin tarpeetonta.
 
Leffassa Tomi valitteli sitä kuinka jengi sanoo että homma on jo nähty. Mä sanoisin että homma on jo kuultu ja niinhän Awakin tuossa taisi sanoa, että pitäisi saada biiseihin lisää rentoutta. Tomi voisi tosiaan hakea lauluunsa vaikkapa juuri sitä Alice Cooper soundia ja biiseihin pitäisi saada lisää hengittävyyttä. Säveltäähän se jätkä osaa mutta sovituksiin pitäisi saada tuoretta kulmaa. Ei aina tarvii nussia niin saatanasti.
 
Ja onhan Lordilla paikka meidä sydämissämme, ei me muuten täällä spekuloitaisi sitä mitä pitäisi tehdä.

Onko dokkari katsottavissa jo jostain laillisin keinoin? vai mistä äkillinen kommenttivyöry :)

Errata: Onko dokkari katsottavissa jo jostain laillisin keinoin? vai mistä äkillinen kommenttivyöry :)
 
Maanantaina tuli TV:stä ja Areenassa näkyy olevan katsottavissa.

janezki_: Maanantaina tuli TV:stä ja Areenassa näkyy olevan katsottavissa.
 
Ahaa, tattista, pannaanpa katseluun kuhan joutaa, muillekkin linkkiä samoin tein: http://areena.yle.fi/tv/2312500

Kipponi: Mitenhän Lordilta lähtisi puhdas laulusoundi? Tähän kohtaan sitten kuuluisi kai kirjoittaa balladi.
 
Eikös se Arockalypsen "It Snows In Hell" ole jonkun sortin balladi. Ei Lordi muistaakseni kovin puhtaalla soundilla sitä tosin laula.
 
Ettei vaan kävis samoin kuin Peer Güntin Alone In The Dark I Whisper Your Name -balladissa. Kun ei laulajan tarvikaan huutaa täysiä niin on nolostuttavan epävireistä laulua, ihan kuin ei oikein tekniikka riittäisi hiljempaa ilman raspia laulamiseen. Mut voihan olla että Putaansuu yllättäisi. :) Tuskin vaan kokee sen sopivan hahmonsa imagoon, sikäli en jaksa uskoa että tuota kuultaisiin.

Kipponi: Mitenhän Lordilta lähtisi puhdas laulusoundi?
 
Call Off the Weddingissä ainakin säkeistöissä melko puhdasta laulua:
 
https://www.youtube.com/watch?v=I8PDUSrlcU4

fgh: Call Off the Weddingissä ainakin säkeistöissä melko puhdasta laulua:
 
https://www.youtube.com/watch?v=I8PDUSrlcU4
No joo paino sanalla melko. Lähinnä ajattelin tuollaista puhdasta vaikka Mokoman
laulusolistin tapaan.
Hyvä yritys toi silti oli ja kuulosti ihan eri laulajaltakin. Kyllä sieltä löytyy sävyjä.
Ei kait kukaan laulamista örisemällä muutenkaan aloita?

Paitsi Alexi WildChild Laiho aloitti!

M4ss3 m/: Kyllähän ihan tuolta debyyttialbumiltakin löytyy tuollaista melodista "laulamista": https://www.youtube.com/watch?v=CVFS5ylqync#t=19
Ei vaan Mr. Lordin ääniala ole mikään maailman laajin jos ei nyt niitä high-pitch kirkumisia oteta huomioon.
No ei ole kovin laaja, mutta ei se mitenkään menestymiseen pitäisi vaikuttaa.
Esim. Sinatra, Ozzy Osbourne. Äänen väri/ musiikkityyliin sopivuus on tärkeämpiä kriteereitä.

reaper666: Paitsi Alexi WildChild Laiho aloitti!
Ei kai nyt sentään. Ensin pitää hallita puhdas tekniikka ennenkuin voi siirtyä raspi/särölaulamiseen.

Kipponi: Ei kai nyt sentään. Ensin pitää hallita puhdas tekniikka ennenkuin voi siirtyä raspi/särölaulamiseen.
 
Eikä tarvi.
mutta siis näin hän haastattelussa sanoi. Toki jos musiikkia vähänkään opiskellut niin joutuu säveltapailemaan yms. Että toki jos tollaset "pakolliset" lasketaan..

Kipponi: No ei ole kovin laaja, mutta ei se mitenkään menestymiseen pitäisi vaikuttaa.
Esim. Sinatra, Ozzy Osbourne. Äänen väri/ musiikkityyliin sopivuus on tärkeämpiä kriteereitä.
 
Ozzyllä kyllä oli Sabbathin aikaan NAURETTAVAN iso ääniala, alussa parani levy levyltä. Soolouran ajan melodiat tosin ovat olleet miltei poikkeuksetta yhden oktaavin sisällä. Ja 2000-luvulla rankasti läpikuultava autotune vielä päälle, sen kuulosena monet tulevat Ozzyn muistamaan harmi kyllä.

Mielestäni bändin kaksi viime levyä ovat olleet hyviä ja mielestäni meininki muuttui huomattavasti reippaammaksi kun hommasivat Manan rumpaliksi. Bändin livekunto on myös erinomainen ja vetivät tosi näyttävän keikan Helsingin Circuksessa viime vuoden lopulla.
 
Dokkari tarjosi mielestäni ihan mielenkiintoista materiaalia, vaikka aika synkissä vesissä välillä soudettiinkin.

Itekki katoin dokkarin ja ei voi muuta sanoa ku hattua nostaa. Meikästä Putaansuu on ns. kova luu.

Kipponi: No joo paino sanalla melko. Lähinnä ajattelin tuollaista puhdasta vaikka Mokoman
laulusolistin tapaan.
Hyvä yritys toi silti oli ja kuulosti ihan eri laulajaltakin. Kyllä sieltä löytyy sävyjä.
Ei kait kukaan laulamista örisemällä muutenkaan aloita?
 
Kyllä moni medallikitaristi -tai basisti aloittaa.... Sitten ehkä joskus opetellaan laulamaan, jos musiikki sitä vaatii. Tai sitten ei ole edes mitään soittanut ja joku kysyykin, että tuukko kokeileen örinää tähän meidän bläkkis/dödis/grindi/sludge/doomi bändiin. Tai on itsellä himo semmoinen perustaa, vaikka ei olisi koskaan laulanut tai soittanut nuottikaan. Sori offtopik.

Hyvä dokkarihan tuo oli. Ei oo helppoa ollu, tylyn näköisiä ne pylväsdiagrammit levy-yhtiön toimistolla. Hyvä jos tuo viimeisintä edellisin levy kiertueineen sai tilit taas nollaan.
 
Ei siinä, itte oon eka levystä asti seurannu, en mitenkään aktiivisesti (eka levyn ajalta keikan oon nähny, oliko Sonata Arctica silloin vielä pieni nimi ja lämppäs Lordia Oulun Öissä) mutta joka levy on ennemmin tai myöhemmin tsekattu.
 
Ekalla levyllä oli hittibiisin lisäksi muutama muu aika suora hard rock -veto ja päälle muutamassa biisissä fiilis "kuin jatkoa Alice Cooperin Trash/Stoopid-levyille". Tuotannossa ehkä vähän jotain soundiongelmaa. No, karkeasti ottaen puolet biiseistä jees. Ymmärrän jos jenkit alunperin aiko yhdistää tämän ja seuraajansa ja kerätä parhaat sille (tosin se tais sitten jäädä toteutumatta jenkeissä). No, yksi kova hitti ja pari vieläkin keikalle kelpaavaa eli ihan jees alku (virallisissa julkaisuissa).
 
Kakkoslevysta eka fiilis tulee siitä musiikkilyhytelokuvasta. Soundit on monessa kohtaa raskaammat, meno synkempää ja koneet ton päälle soundaa aika huonolta. Oikein mitään selkeätä linjaakaan ei löydy, sounditkin vaihtelee mutta edelleen kaipais linjakasta tuottamista. No, muutama biisi jää kuitenkin mieleen ettei ihan ohi mene. Ei oo tainnu moni biisi enää soida keikoilla tältä levyltä.
 
Kolmoslevyllä on heti kärkeen enempi kikkeliä ku edellisellä. Rokkimenoa (välillä aika nopeaakin) ja jopa tommonen heviballadi. Biisien laatu siis nousee, tuotantokin osittain mutta onhan tässä loudness war ollu päällä tän levyn teon aikaan ja tuotannon laatu vaihtelee biisienkin välillä (timanttiin on satsattu enempi). Kaikki muistaa SEN euroviisubiisin, kyllähän se semetoitui eeppiseksi, mutta on tolla muitakin hyviä biisejä, Udokin siellä kirkuu ja muutenkin vierailijoita levyllä riitti. Kuitenkin puutteineenkin paras tähän mennessä tehdyistä.
 
Nelonen (Deadache) kärsii jotenkin kans tuosta tuotannosta (rummut!) mutta on siellä biisimaailmassakin taas isoa heittoa, ei tuo "Monsters..." hitaampi kyllä lähde toimimaan oikein millään. Toisaalta taas "Man Skin Boots" on melkoinen iskusävelmä. Pari vauhtirokkibiisiä ja siitähän sitä keikkamatskua. Soundit käy vähempi päälle ja mun mielestä soittaminen on jotenkin taidokkaampaa nyt. Ei ihan edellisen levyn tasoille.
 
Vitonen lähtee tasapainoisemmin vyörymään. Matsku on soundeiltaan vähän tasaisempaa kuin aiemmin (eikä koneet häiritse) ja balladikin "Call Off The Wedding" toimii aika kivasti. No, onhan tuo "This Is Heavy Metal" semmoista Kotiteollisuutta kertsissä ja toisaalta "Midnite Lover" rennompaa rokkia (taas fiilarit Alice Cooperiin). "Granny's..." viittaa jo aika suoraan eka levyn fiilareihin (Devil's A Loser). Tuotanto tasoittuu, biiseissä on vielä vähän hakua. Semmonen iso hitti puuttuu (ehkä tuo "Babez" mutta mulle se ei toimi "hitiksi" täydellisesti).
 
Kutonen (To Beast...) on kuulostaa tasapainoiselta, tosin avaus ei mulle niin toimi mutta sitten kyllä tykittää. "I Luv Ugly":ssä on sitä Lordin "olemusta". Ja toki komiasti riffitelty "The Riff" on varma tärppi. Tuotanto toimii niin hyvin että raskaammatkaan biisit ei häiritse vaan ne tulee tunnelma edellä. Aika monessa biisissä tuntuu että bändistä saadaan irti vaikka mitä. "Schizo Doll":kin on yllättävän jämyn kuuloinen ja rullaa, semmoista "alkupään Lordia mutta paremmin tehtynä". "Ca-Ca-Candy..." on melkoinen tykitys ja mun mielestä levyn kovimpia hittejä ja livesettiin ehdottomasti. Kokonaisuudessaan tää tuntuu tähän astisista parhaalta, tossa on koko ajan homma kehittyny ja alkaa ne parhaat osat summautua.
 
Seiska eli uusin (SFO) on vähän tuoreemmassa pyörityksessä ollu ja startissa mennään jo metallimpaan ilmaisuun mutta soundit tuntuu olevan balanssissa. No, kokonaisuus on aika rok. Lyhyesti sanottuna osa biiseistä iskee aika kovaa ja kun parin skippaa niin saa kovan kokonaisuuden luupattavaksi. Ehkä vähän liian tuore levy arvioitavaksi mutta kyllä tää varsin hyvältä on kuulostanu. Soundit ja tuotanto tekee hyvää. Biisimatsku on nykystandardien mukaan kunnossa (levyillä ruukaa olla täytettä, artistista riippumatta) kun kuitenkin on niin monta biisiä joita voi luupissa vetää kymmenen kertaa.

Dokkarin katsominen aiheutti kyllä tarpeen tutustua Lardin musaan ihan uudelta kantilta. Ekan levyn aikanaan kuuntelin ja siinähän oli pari ihan mukiinmenevää rallia. Arvostan kyllä Putiksen pitkäjänteistä ja periksiantamatonta asennetta. Hymyilytti kun Turun Tommy Lee sai Lardista kenkää =)

J.Newkid: Hymyilytti kun Turun Tommy Lee sai Lardista kenkää =)
Niinhän tuo mut kukas hää oli sit? Ja kuka nykyinen? ainakin pätevältä ukkelilta vaikuttaa.
 
Dokkari noin muuten ihan ookoo, jäi vaan mietityttämään että missä vaiheessa hommat ryssittiin niin pahasti että tuli "satojatuhansia" velkaa? jäi vähän sormea syyttävä olo levy-yhtiön suuntaan -> ja siihen kaveriin joka saikin sitten potkut.

Arvaus: tehtiin hommaa isolla budjetilla, mutta levyt eivät vaan myy tarpeeksi?
 
Ylläri, että nämä ovat oikeasti 7 levyä tehneet. Lonkalta olisin heittänyt, että debyytti, sitten "se jolla on se euroviisubiisi", jonka jälkeen suosion hiipuessa yksi levy, jota ei kukaan enää ostanut.