Rock, pop, alternative ›

Vessajono: En oo aikoihin kuunnellut, kuten en Nollapistettä muutenkaan, mutta onhan siinä vähän sellainen välilevyn maku. Musiikillisesti ihan ok, mut tekstit tökkii paikoitellen aika pahastikin. Tosin ei hetikään niin pahasti kuin muutama vuosi myöhemmin iiriksellä.
 
Mua taas häiritsi eniten se, että levyllä oli niin epäkoherentti linja, biisien tunnelmat ja tyylit vaihtelee tosi rajusti. Mutta silti enemmän peukku kallistuu ylöspäin.
 
Aika hauska homma löytää uusi suosikkibändi jälkikäteen kun vieläkin on monta levyä kokonaan kuuntelematta. Ja ovat tänä kesänä aktivoitumassa keikoillekin!

Exhausted: etenkin sen eka biisi
 
Se on kyllä hyvä, mutta muistan mikä pettymys oli latteine ihmissuhdepohdiskelmineen singlenäkin julkaistu Jarrutan, joka minusta on ehdottomasti yksi bändin ankeimmista biiseistä. "Tähänkö suuntaan Liimattakin on nyt taantumassa", muistan murehtineeni. Melkein koko levyn tekstitykset tuntuvat muutenkin lopullista muotoaan odottavilta demoversioilta, ja itse kappaleet aiempaan nähden löyhärakenteisila jameilta. Parin vuoden kuluttua ilmestynyt Mahlanjuoksuttaja oli taas todella ilahduttava ryhtiliike, jolla tuntui olevan väljästi rääpäistyyn Sinettiin nähden aivan eri luokan painoarvo. Se tuhoaakin edeltäjänsä melkolailla kaikilla osa-alueilla, ja jakaa Suljetun ja Nimi muutetun kanssa suosikkilevyni paikan yhtyeen tuotannossa.
 
Pedroz: Iiris oli alkuun tosi luotaantyöntävä mitä helvettiä -tapaus...
 
Minäkin lämpenin myöhemmin iirisille, jota ilmestyessään pidin todella kolkkona ja eksyneenä kyhäelmänä. Näin jälkikäteen arvioituna iiris on mennen tullen parempi kuin esim. Musta hiekka, joka tuntuu jotenkin yliyrittävältä mailanpuristukselta, vaikka latasinkin levyyn suuria odotuksia.

Iiris nousi hiljalleen yhdeksi bändin lempilevyksi itelle. Tuolla levyllä tuntui, että Liimatta oppi laulamaan ja vähän revittelemäänkin. Lammaslevyillä sitten laulu ja soundit muutenki otti bändillä hurjaa takapakkia ja jotenki vähän tuhnua ja väsynyttä vaikka varsinkin eka Lammaslevy on tosi 5/5.

Iiris on kyllä juuri tuollainen hitaasti lämpiävä levy. Olin melkoisessa Abso-vaiheessa vähän yli vuosi sitten ja olin kuunnellut lempialbumit kuten Nimi muutetun ja Suljetun silloin jo puhki. Iiris ei ollut iskenyt juurikaan. En ole varma olinko päässyt paria raitaa pidemmälle.
 
Mutta kerran odotella kavereita yli tunti pakkasessa seisoskellen. Olin kaiketi kylmissäni kerrankin eri mielentilassa, ja ajattelin että kuunnellaan nyt tämä Iiris sitten kun juuri muuta ei nyt voi tehdä. Silloin upposi niin että albumi piti kuunnella kahdesti peräkkäin. Joku hyvä puoli on siis kai "hieman" myöhästelevissä kavereissakin, ihme kun en vilustunut.

Exhausted: Hetkinen, mitähän Seitsemättä sinettiä mä oon kuunnellut koska tää Nollapisteen Seitsemäs sinetti on hyvä levy, ja etenkin sen eka biisi ja utuisemmat biisit.
 
Ton levyn eka biisi on mun suurimpia suosikkeja bändiltä. Varsinkin se hyvin pekkapohjolamainen alkupuolikas.

bedlam: Ton levyn eka biisi on mun suurimpia suosikkeja bändiltä. Varsinkin se hyvin pekkapohjolamainen alkupuolikas.
 
Parhaita levynaloitusbiisejä maailmassa. Harmi että loppu levy ei yllä ihan samalle tasolle vaikka ihan kelpo lätty onkin.

Aina kun joku on kirjoittanut tänne jotain niin itsessä herää toivo että tulisikohan Absot ilmoittelemaan että nyt on tulossa uutta musiikkia.

Tomtom: Aina kun joku on kirjoittanut tänne jotain niin itsessä herää toivo että tulisikohan Absot ilmoittelemaan että nyt on tulossa uutta musiikkia.
 
Eikö ne just helmikuussa ilmoittaneet että uutta musaa tulossa. Mainio uutinen.

No per**le! Mulla on selkeästi ollut joku etiäinen tästä.

Tomtom: No per**le! Mulla on selkeästi ollut joku etiäinen tästä.
 
Luulisi tässä vaiheessa olevan jo jälkiäinen, kun ketju on koko alkuvuoden elänyt tästä uutisesta.

Mahlanjuoksuttaja täyttää kyllä hyvin kestävän levyn merkit: ekalla kuuntelulla se oli suorastaan huono mutta parani joka kuuntelulla ja on tosiaan nyt yksi suosikeista. On myös vaikea nostaa mitään biisejä esiin, vahvuus on kokonaisuudessa

Zed: Luulisi tässä vaiheessa olevan jo jälkiäinen, kun ketju on koko alkuvuoden elänyt tästä uutisesta.
 
Joo mulla ei ole enää kuin jälkiäisiä mutta kuvittelen niitä itse etiäisiksi

Exhausted: Mahlanjuoksuttaja täyttää kyllä hyvin kestävän levyn merkit: ekalla kuuntelulla se oli suorastaan huono mutta parani joka kuuntelulla ja on tosiaan nyt yksi suosikeista. On myös vaikea nostaa mitään biisejä esiin, vahvuus on kokonaisuudessa
 
Ittelle se oli heti alussa hyvä ja on sitä edelleen.

Nollapisteen livekunto todistettu lauantaina Joensuun Ilovaarissa ja olihan kyllä hieno ilta. Muutama sana aiheesta alla näin jälkifiilistelyn merkeissä.
 
Tajusin tämän orkesterin ainutlaatuisen hienouden sen verran myöhään, että nämä comeback-keikat ovat ensimmäinen kerta kun keikalle lähtö tuli ajankohtaiseksi. Siispä Ilovaari-lippu hankittiin hyvissä ajoin, koska kyseinen tapahtuma oli ajankohdaltaan sopivin (sijainniltaan ei niinkään - Vaasa-Joensuu on varsin reipas siirtymä suoritettavaksi). Kesän ensimmäisen Nollapiste-keikan settilista oli varsin lupauksia herättävä, jopa täysin uutta materiaalia tarjoiltiin kahden kappaleen verran. Linkin takana Krapin Pajan keikan 27.6. settilista: https://absoluuttinennollapiste.fi/keikat/setit_2025.html#27_6_2025
 
Uudella materiaalilla aloitettiin myös Ilovaarissa. Uudet kappaleet "Rohkeus" ja "Kaatumisen jäljet" eivät jääneet kertaheitolla korvamadoksi, mutta kuulostivat kyllä ns. ehdalta tavaralta joten odotukset syksymmällä ilmestyvää uutta levyä kohtaan kasvoivat entisestään. Näiden jälkeen alkoikin sadella klassikkobiisiä toisensa perään, "Silti", "Savu meihin", "Rarmos Ybrehtar".... Settilista oli muistini mukaan 10. biisiin asti identtinen Krapin Pajan keikan kanssa, jonka jälkeen bändi lopetti iloittelun biisikaksikkoon "Ja jos"-"Suvannossa ylpeä ilme V".
 
Bändillä vaikutti olevan aidosti hauskaa ja keikka oli kaiken kaikkiaan hyväntuulinen. Soitto kulki tiukasti, Liimatta veteli useita laulumelodioita studioversioihin nähden poikkeavasti (kuitenkin melko maltillisin muutoksin) ja biiseissä kuultiin myös nokkahuilua sekä toista puhallinta jolla "Ja josin" introulinat suoritettiin - mikä lienee kyseinen soitin nimeltään? Rytmiryhmä skulasi upeasti ja vaihtoivat keikan aikana useita spontaaneja hymyjä, milloin mistäkin erityisen onnistuneesta/epäonnistuneesta fillistä johtuen. Lääkkölä on kyllä kuningas sekä kitaran että koskettimien varressa, kaivoipa mies myös vanhan punaisen Charvelinsa esille yhden biisin ajaksi.
 
Yleisöä kerääntyi keikan alettua varsin runsaasti. Taakse vilkuilu jäi sattuneesta syystä melko vähälle, mutta ilmeisesti väkeä oli tuossa pienellä katsomoalueella kutakuinkin niin paljon kuin vain mahtuu. Soundipuolikin oli kunnossa, tosin kaikkein tarkin kultakorvaisuus oli allekirjoittaneeltakin karissut muutaman urheilujuoman myötä. Välispiikeistä jäi parhaiten mieleen Liimatan vastaus yleisöstä huudettuun "Vittu että on hyvä keikka!!" -toteamukseen: Älä arvioi keikkaa ennen kuin se on loppunut. Vaikka nyt on mukavaa, niin lopussa voi jo olla ikävää.
 
Noh, eipä ollut ikävää lopussakaan. Ei varmaan pitäisi olla pelkästään ylitsevuotavan positiivinen livekeikkaa arvioidessa, mutta olipa kyllä mahtava kokemus josta jäi mielettömät vibat varmasti vielä pitkäksi aikaa. Toivottavasti tuleva levy poikii edes jonkin pituisen kiertueen, niin pääsisi uudelleen samoihin tiloihin. Kerrassaan upea yhtye, jossa soittaa upeita miehiä. Ja kauniita!

Jonubets: ...sekä toista puhallinta jolla "Ja josin" introulinat suoritettiin - mikä lienee kyseinen soitin nimeltään?
 
Ainakin lempinimeltään se on kauhuputki. Sitä kuultiin levyversiollakin. Pari biisiä Krapin Pajalta näytti ilmestyneen Youtubeen:
 
Sivulla jatkuu: https://www.youtube.com/watch?v=4ZJas3dQqeU
Ja jos: https://www.youtube.com/watch?v=EYNtTEIv280
 
E: Pannaans vielä tällainen löytö: https://www.youtube.com/watch?v=-cjzjy8iUnM
 
Ihan kiinnostava ja asiantunteva podcast Nollapisteestä ja sen uudelleenaktivoitumisesta.

Tänään sitten ihastelemaan, kuinka bändin soitto rullaa. Odotan riemukasta iltaa.

Oli kyllä hieno keikka Tampereella eilen. Itsekin olen myöhäisherännäinen absolutisti. Enemmän on tullut luettua Liimattaa kuin kuunneltua. Aika harvoin on tullut oltua näin hurmoksellisella keikalla. Hauska temppu oli Krutsinin juoksukierros tamburiinin kanssa koko keikkapaikka kiertäen. Ainutlaatuinen orkesteri, jonka vetovoima on jotain tosi jännää.

Baaistin kammellinen viulubasso oli kyllä melko hupaisan näköinen ilmestys. Osaako joku kertoa siitä, minkä merkkinen yms
 
Tamburiinikierros oli kyllä 5/5.

Aivan törkeen kova veto. Jos vähääkään mietitte, että pitäiskö mennä kattomaan niin menkää: tarkempaan analyysiin en just nyt pysty enkä kykene, mutta mä oon nähnyt tämän porukan luokkaa 20 kertaa ja tää oli ihan ylivoimasesti paras keikka mitä oon niiltä nähnyt.

Oli kova keikka vaikka aina settilistaan tietty jää aina toivottavaa. Lääkkölän soittoa olen ihastellut levyltä mutta olihan se livenä vielä upeampaa!