Koskettimet ›

Puolitoista viikkoa pianoa odottelin innolla. Taisi olla pisin 9 päivää pitkiin aikoihin :D
 
Eli ostin Thomannista itse SP-170:n, sille puisen alustan sekä pianopenkin ja kaksi T.Bone kuuloketta. Sustain-pedaali sekä virtalähde kuuluu itse pianoon.
 
Koko setti saapui Itellan pakettiautolla kotiin kolmessa paketissa. Yhdessä oli piano, toisessa jalusta ja kolmannessa loput. Otin pianon paketista ensimmäisenä ja sepä oli ihan jäätävän kylmä ja koskettimet tuntuivat todella tahmaisilta (palautus yläasentoon ei ollut kovin nopea). Rakensin siis jalustan. Kolme osaa yhteen ja muttereilla ruuvit kiinni ja se oli siinä. Piano sen päälle ja parilla ruuvilla jalustaan kiinni ja se oli siinä.
 
Pianopenkin ostin säädettävän jossa runko metallia. Kesti hiukan aikaa saada jalat kiinni ja kokonaisuus oli valmis.
 
Pianossa ei ole lainkaan nappeja eikä säätöjä näkyvissä. Volume sekä on/off löytyy pianon takaa. Nämä säädöt eivät ole vaikeasti saavutettavissa joten ei hätää sen suhteen.
 
Äänet sekä reverb/chorus asetukset toteutetaan niin, että painetaan kolmea viimeistä näppäintä yhtäaikaa jolloin kuuluu naksahdus kajareista ja sitten tiettyjä näppäimiä. Jotkut ei tykkää tästä mutta mun kanta tähän on se, että erittäin hieno keksintö. Nyt piano näyttää pianolta eikä Star Trekin ohjaamolta ja toisekseen mun lapset ei innostu liikaa säätämisestä vaan itse soitosta. MIDI-kiipparissani vanhempi leikki koko ajan potikoiden ja volume säätöjen kanssa. Eli piano on siis mielestäni todella tyylikkään näköinen.
 
Äänet ovat mielestäni hienot, parhaiten tykkään Piano 1 eli grand piano äänestä. Tietääkseni samplattu Steinway flyygelistä. Piano 2 on enempi rokkahtava soundi. Oletuksena pianossa on juuri sopiva määrä chorusta ja reverbiä. E-piano on myös hyvä sekä urut, tosin en niitä käytä mihinkään.
 
Soittaessa kuulee miten alaäänet painottuvat enemmän vasemmalle kaijuttimelle kun taas korkeät soinnut painottuvat enemmän oikealle. Tämä painotus kuuluu paljon paremmin kuulokkeilla, mutta ilmankin antaa realistisen äänijakauman, ikään kuin soittaisi oikeaa pianoa.
 
Tietääkseni pianossa on 32 äänen polyfonia, eikä ainakaan mun soitossa ole tullut ongelmia vastaan. Edes sustain-pedaalit kanssa. Missään vaiheessa en ole kuullut sample-luuppia eli pitkät on samplet ainakin piano 1:ssä.
 
Koskettimien painotus on näin MIDI-koskettimillä soittaneelle herkkua. Töissä olen kokeillut pystypianolla soittoa ja nämä koskettimet tuntuu suht samalle. Mielestäni erittäin hyvä tuntuma ja soitettavuus. Mustat koskettimet ovat mattapintaisia ja voi olla että alaäänet ovat hiukan enemmän vastassa kuin korkeammat, en mene tästä takuuseen.
 
Pianon kajareista lähtee mielestäni ihan tarpeeksi ääntä. Jos ei riitä niin voi liittää pianon sterkkoihin. Itse pianon kaijuttimista lähtee sen verran ääntä, että matalimpia nuotteja soittaessa lujaa takaosassa oleva muovinen osa värisi. Luulin ensiksi, että kaijutin särisi bassosta mutta se olikin tuo löysä muovilaatta pianon takana. Laitoin sinne solumuovia sen ja pianorungon väliin ja ongelma korjaantui.
 
Tuo olikin sitten ainoa huono puoli tässä pianossa. Hintalaadultaan voisin suositella aloittelijoille ja miksi ei kokeneemmillekin soittajille jotka haluavat säästää tilaa/naapureita. Ensiksi harkitsin Yamaha P95:sta mutta pelkän P95:n hinnalla sain kokonaisen setin joka ei ainakaan vielä ole pettänyt. Casio CDP-100:sta harkitsin myös, mutta Fasulla kokeilun aikana huomasin saman napsahtavan äänen koskettimia painaessa kuin mitä netissä on varoiteltu/harmiteltu.
 
Ostin SP-170 sokkona ilman kokeiluja ja pelkkien speksien ja arvostelujen varaan, koska ainakaan Fasulla ei ko pianoa ole tarjonnassa.
 
Toivottavasti tästä pikku arvostelusta oli jotain hyötyä kun aika harvassa paikassa on juttua SP-170:stä.