Rock, pop, alternative ›

Askr jazzmiehelle: En usko, ettää monikaan täällä on väittänyt, että rock olisi aurtonominen kenttä, tai vakio. Minun muistini mukaan se olet lähinnä sinä, joka olet tällaisia vakiointeja esittänyt julistaessasi koko rockin lähtökohtaisesti alemmaksi, heavyn/metallin leimallisesti täysin kamalaksi - Se että rockin arvioinnissa otetaan sen ominaislaatu huomio on ei siis tarkoita että se olisi umpioitu tai vakioitu. Asia ei ole sen kummallisempi kuin se, että traditionaalista länsimaista kansanlaulua ei syytetä täysin mielenkiinnottomaksi ja alkeelliseksi siksi, että se ei toteuta Schönbergin dodekafoniaa (tai ehkä jotkut niin tekevätkin, mutta yhtä väkivaltaista sekin on.
 
Samaa mieltä. jazzmies on jo niin paljon vääntänyt täällä asiaansa, että alkaa tulla jo väkisin pussiinmenoja ja selkeitä huteja. Niin siinä käy, kun on liian ehdoton ja umpimielinen. Tiedän itsekin kokemuksesta ja yritän aina välttää tällaista... ;) Ettei jazzmiehellä olisi tullut jo vauhtisokeus.
 
jazzmies: Arvioin rockmusiikkia aina vain pelkästään rockmusiikkina, klassista musiikkia klassisena musiikkina, rhythm and bluesia rhythm and bluesina, länsiafrikkalaista rummutusta länsiafrikkalaisena rummutuksena ja jazzia jazzina.
 
Arvioit toki rockia rockina, joka on mielestäsi ala-arvoista. En tosin tiedä minkä arvoista mikäkin on, koska eihän sitä voi määrittää. Mutta se, että olet joko musiikilliselta tunneälyltäsi rajoittunut ymmärtämään rockia, tai sitten sulla on joku pakkomielle tai viha dissata sitä, ei todista rockin olevan monia muita lajeja tunneköyhempää ja vaikuttamattomampaa. Ja musiikillinen äly itse jossain musiikissa ja vastaanottajan fiilis ei ole mikään genrekysymys, vaan teos- ja toteutuskysymys suhteessa vastaanottajaan ja ymmärtäjään.
 
Esimerkiksi Uriah Heepin Lady in Black ei ole yhtään eikä mitenkään vaikuttimena köyhempi teos kuin vaikkapa joku Miles Davisin So What. Ei vaikka Heepin teos sisältää vain kaksi sointua ja hyvin pelkistettyä/yksinkertaista menoa. Ja ei, vaikka sitä "musiikillisen tunneälyn puutetta" rikastetaan "sekundaarisilla" rock-lyriikoilla. Musiikkiin enemmänkin perehtynyt tarvitsee toki haasteita kaivaten noita monimutkaisempiakin musiikkiteoksia. Mutta onko se väärin tai pelottavaa, että joissakin genreissä fiiliksiä ja tunneälyä saavutetaan keskimääräistä selvästi suoremmin keinoin? Ja siltikin saavutetaan, vaikka jotkut dissaavat niitä keinoja tai tyylejä päivätöikseen.
 
Sitä paitsi kun sanot arvioivasi rockia aina vain pelkästään rockina, on siinäkin asiassa on yksi todella iso ristiriita. Nimittäin arvioidessasi rockia julistat koko ajan sen vähäarvoisuutta ja vertaat koko ajan rockin rakenteita, elementtejä, ominaisuuksia, vivahteita, ilmiöitä ja keinoja moniin muihin ylemmäs nostamiisi tyyleihin. Melko jännää tuon tason ammattimieheltä.
 
Minusta julistuksistasi paistaa eräänlainen miinusmerkkinen fanaattisuus. Fanaattisuushan on lähinnä yksisuuntaista ja monipuolisemman (avaramman) ajattelun poissulkevaa kiihkoilua jonkun asian puolesta, mutta tämä vaikuttaa taas kiihkoilulta jotakin vastaan. Koulutuksestasi on ainakin tässä tapauksessa se hyöty tosiaan, että sulla on laajempi sanavarasto käytössä. :) Mutta jos sen sijaan kirjoituksesi olisivat huviprovoa, olisi se vielä kummallisempi vaihtoehto ja ajanviettotapa.
 
jazzmies: Haluaisin tietää, kuinka paljon ihminen saa kuunnella muuta musiikkia, jotta hän vielä saisi arvioida rockia?
 
Tiedät itsekin meidän (näiden monien rock-mielipiteidesi kritisoijien) tietävän, ettei se ole siitä kiinni.
 
Askr: Minusta on aika normaalia, kaikkea muuta kuin poikkeuksellista, kuunnella musiikkia klassisesta rockiin, kansanmusiikista jazziin ja nauttia niistä kaikista aivan niinä itsenään.
 
Niin, kysehän on siitä mistä, milloin ja miten haluaa nauttia. Monessa tapauksessa nauttijat haluavat nauttia monenlaisista asioista. Tässä voisin kuvittaa rockin aktia yleisöön vastaavasti verrattuna jazziin:
 
Rock-akti: Mies tapaa naisen baarissa ja menee sitten itse asiaan viekoittelevasti kysyen, mentäiskö nussii? Ne sitten menee, nauttii toisistaan ja niillä on kunnon hekumoiva ja reilu pano, mistä jää todella hyvä olo.
 
Jazz-akti: Mies ja nainen tapaavat kirjastossa, kun nainen tiputtaa vahingossa lainaamansa kirjan lattialle ja mies kohteliaisuuttaan nostaa sen. He katsovat toisiaan arasti, mutta hymyillen. Kaksi viikkoa myöhemmin he tapaavat kaupassa, jossa nainen tulee rohkeasti kysymään mieheltä, tietääkö hän kananmunien sijaintia. Mies ei ole aivan varma, mutta osittain yhdessä he löytävät munahyllyn pienien mutkien ja hakemisen jälkeen. Kassalla he ovat vierekkäisissä jonoissa, huomaavat toisensa ja yrittävät taistella väkisin tulevia hymyjään kohtaan. He sattuvat autokouluun samaan aikaan ja helpottuneina istuvat teoriatunnilla vierekkäisille paikoille, koska kumpikaan ei tunne sieltä muita. Muutaman autokoulupäivän jälkeen he uskaltautuvat iltatreffeille. Treffeillä he käyvät neljä kertaa kolmen viikon aikana, ennen kuin koskettavat toisiaan. He istuvat hiljaa sylikkäin ja halailevat. Seuraavilla treffeillä he päätyvät sänkyyn viinin rohkaisemana ja käyttävät maltillisessa seksissään myös sordiinoa...eh... siis kondomia. Mutta kylläpäs se oli hienoa ja elämällä oli taas merkitys.
 
Kuten tästä voi huomata, yksi tapa on voimakasta ja brutaalia, kun taas toinen on monimutkaista, mutta kultivoitunutta. ;)