Yleistä keskustelua musiikista ›

baron:
 
...Oikea absoluuttinen on sellainen että kun soitetaan yksi ääni niin osaa sanoa että se on Fis viritysjärjestelmässä jossa A on 435.
 
Jo edesmennyt säveltäjä Erik Fordell oli pianomyyjänä Musiikki & Radio nimisessä liikkeessä mistä mulla oli tapana asioida joskus maailmassa. Kun konttoristineiti tuli alas metallisia kierreportaita korkokengissä niin Erik totesi ohimennen: " Ceemolli". Hänellä, niin kuin suurimmalla osalla lahjakkaita säveltäjiä oli absoluuttinen sävelkorva. Onhan se tavallaan edellytys sille että pystyy säveltämään orkesterimusaa ilman soitinta.

Murgo: Halpa keino hankkia absoluuttinen sävelkorva (olettaen että relatiivinen on kunnossa): Kuuntelee musaa niin kovalla ja kauan että tulee kunnon tinnitus, sitten onkin referenssiääni aina päässä soimassa, pitää vain selvittää mikä sävel siellä korvissa soi ja opetella tunnistamaan muut siihen vertaamalla. :)
 
Hehe, eihän noin saavuteta mitään muuta kuin pysyvä referenssiääni sille relatiiviselle sävelkorvalle. Absoluuttinenhan meinaa sitä, että pystyy tunnistamaan niitä ääniä vertaamatta yhtään mihinkään. Mulla on esimerkiksi yksi tuttu pianisti, jolla on todella, todella tarkka absoluuttinen sävelkorva. Se ei tarvi mitään referenssiääniä, mä voin läntätä kaksi käsin pianosta jonkun älyttömän klusterin vaan soimaan ja se luettelee että mitkä äänet siellä soi. On sanonut, että hankkiutuisi eroon siitä, jos se olisi mahdollista.

poppamies: --suurimmalla osalla lahjakkaita säveltäjiä oli absoluuttinen sävelkorva.
 
Höpö höpö.
 
Onhan se tavallaan edellytys sille että pystyy säveltämään orkesterimusaa ilman soitinta.
 
Ja höpö höpö.

poppamies: Onhan se tavallaan edellytys sille että pystyy säveltämään orkesterimusaa ilman soitinta.
 
Härän paskaa.

kimurantti1: Hehe, eihän noin saavuteta mitään muuta kuin pysyvä referenssiääni sille relatiiviselle sävelkorvalle. Absoluuttinenhan meinaa sitä, että pystyy tunnistamaan niitä ääniä vertaamatta yhtään mihinkään. Mulla on esimerkiksi yksi tuttu pianisti, jolla on todella, todella tarkka absoluuttinen sävelkorva. Se ei tarvi mitään referenssiääniä, mä voin läntätä kaksi käsin pianosta jonkun älyttömän klusterin vaan soimaan ja se luettelee että mitkä äänet siellä soi. On sanonut, että hankkiutuisi eroon siitä, jos se olisi mahdollista.
 
Onpahan kuitenkin ryhtynyt muusikoksi kyseisestä defektistä huolimatta.

No niin. *käärii hihat*
 
Absoluuttisen sävelkorvan mytologia alkaa 1980-luvulta, jolloin David Lucas Burge (DLB) alkoi markkinoida musiikkilehdissä kasetteja joiden avulla voi oppia absoluuttisen sävelkorvan. Tämä oli pienimuotoista pieniin piiriin keskittynyttä toimintaa aina 2000-luvun alkuun saakka, jolloin internet tuli mukaan markkinointiin. Internetin myötä legenda absoluuttisesta sävelkorvasta levisi laajempaan tietoisuuteen, ja DLB alkoi saada kilpailijoita.
 
2000-luvun alussa myös legendaarinen Christopher Aruffo (Aruffo) alkoi tutustumismatkansa absoluuttisen sävelkorvan maailmaan. Aruffo kirjoitti verkkosivuillaan päiväkirjaa jossa kertoi ajatuksiaan kaikesta absoluuttiseen sävelkorvaan liittyvästä. Kyseisestä päiväkirjasta löytyy anekdootteja, otteita kirjoista joita hän on lukenut, hypoteeseja absoluuttisen sävelkorvan luonteesta, ym. Jossain vaiheessa Aruffo tutustui myös DLB:n kurssiin, ja kirjoitti siitä kattavan arvostelun päiväkirjaansa, mutta tämä arvostelu on myöhemmin poistettu. Koska DLB:n kurssi vaatii toisen henkilön joka pimputtaa pianolla säveliä, eikä Aruffolla ollut ketään pianon pimputtajaa, päätti hän tehdä tietokoneohjelman joka toimii tällaisena valmentajana. Tämä tietokoneohjelma on sittemmin kehittynyt muihin suuntiin.
 
Aruffon sivusto on nykyään absoluuttiseen sävelkorvaan liittyvän (internet-)maailman keskipiste. Aruffo on lukenut tai selaillut läpi käytännössä kaiken absoluuttiseen sävelkorvaan liittyvän tieteellisen ja ei-tieteellisen julkaistun materiaalin. Joitain vieraskielisiä tekstejä hän on jopa kääntänyt sanakirjan kanssa ymmärtämäänsä muotoon.
 
Tässä tiivistelmä Aruffon tutkimuksista:
1. Kukaan ei ole koskaan todistetusti kehittänyt menetelmää jolla voi oppia absoluuttisen sävelkorvan aikuisena. DLB esittelee joitain opinnäytetöitä todisteena siitä että hänen menetelmänsä toimii, mutta näitä opinnäytetöitä lukemalla selviää ettei asia ole näin.
2. Ensimmäisen kerran on vuonna 1899 julkaistu raportti jonka mukaan säveliä on mahdollista oppia nimeämään kun vain harjoittelee ahkerasti. Periaatteessa tämä tarkoittaa että suunnilleen millä tahansa menetelmällä voi oppia nimeämään kuulemiaan säveliä kohtuullisen tarkasti, mutta tämä taito kuitenkin poikkeaa oikeasta absoluuttisesta sävelkorvasta merkittävästi. Tämän takia kuka tahansa voi kaupitella kurssia jolla voi kehittää absoluuttisen sävelkorvan, ja ihmiset voivat jopa uskoa siihen, sillä kovin moni ei ymmärrä että se taito minkä he tämän kurssin avulla oppivat ei olekaan aito absoluuttinen sävelkorva.
3. On kuitenkin olemassa kaksi menetelmää joilla voi todistetusti opettaa absoluuttisen sävelkorvan alle 5-vuotiaille lapsille. Toinen on japanilaisen Eguchin kehittämä sointumenetelmä, ja toinen on japanilais-saksalaisen Tanedan pariskunnan kehittämä musiikkileikki-menetelmä. Eguchin menetelmä on tehokas, mutta se vaatii että itkevät lapset pakotetaan piiskalla opettelemaan sointuja. Taneda-menetelmä taas on inhimillisempi: lasten kanssa leikitään värillisten pallojen kanssa; jokainen väri vastaa tiettyä säveltä pianon koskettimilla.
4. Absoluuttinen sävelkorva on kategorista havaitsemista, eli tietyt taajuudet ryhmitellään kuuluvaksi samaan joukkoon, ja vaikka taajuus olisikin jossain kahden sävelen puolivälissä, niin se luokitellaan silti jommaksi kummaksi säveleksi. Myös esimerkiksi vokaalien erottaminen toisistaan on kategorista. Kategorinen havaitseminen on suosittu mutta vähän ymmärretty aihe nykyisessä psykologian tutkimuksessa.
 
Tiivistelmän perusteella voimme siis todeta että aloituksessa mainittu satasen kurssi ei luultavasti toimi. DLB:n eri lehdissäkin mainostettu kurssi ei varmasti toimi. Se mitä nämä kurssit opettavat on jonkinlaista yleistä kuuntelutaitoa, ja tätä voi todellakin helposti luulla absouuttiseksi sävelkorvaksi.
 
Vertauksena voisi esittää ihmisen joka yrittää oppia lentämään. Hän huomaa että linnut lähtiessään lentoon ottavat pari hyppivää askelta, heiluttavat siipiään, ja lopuksi nousevat ilmaan. Nyt tämä ihminen yrittää samaa, hän ottaa hyppiviä askelia ja heiluttaa käsiään, mutta ei lähde lentoon. "Lisää harjoitusta!", hän ajattelee ja harjoittelee kovasti. Jonkin aikaa harjoiteltuaan hän huomaakin että nyt hänen hyppynsä nousevat korkeammalle ja pidemmälle. "Selvää edistystä! Nyt vain enemmän harjoitusta!", hän ajattelee ja jatkaa harjoittelua. Ihminen siis huomaa aluksi ehkä huomattavankin nopeaa edistymistä sellaisessa taidossa joka etäisesti muistuttaa lentämistä, eli hyppelemisessä. Tästä huolimatta tämä hyppeleminen ei koskaan kehity lentämiseksi vaikka kuinka harjoittelisi. Samoin absoluuttista sävelkorvaa opetteleva huomaa harjoiteltuaan että pystyy tunnistamaan melko hyvin sävelet A, B, C, D ja E, ja ajattelee että hän on edistynyt alkuajoista lähtien huomattavan nopeasti, nyt tarvitaan vain lisää harjoittelua, mutta kuitenkin seinä tulee vastaan jossain vaiheessa, eikä tämä opeteltu taito koskaan kehity oikeaksi absoluuttiseksi sävelkorvaksi.
 
Eli kaikkien tällaisten kurssien tiivistelmä: Kuka tahansa voi oppia milloin tahansa ja millä menetelmällä tahansa tunnistamaan säveliä (tätä oli kokeiltu jo 1800-luvun loppupuolella), mutta tämä taito ei koskaan kehity eteenpäin oikeaksi sävelkorvaksi vaikka kuinka harjoittelisi. Haave siitä että voisi plokata piisejä tuosta vain korvakuulolta ilman soitinta ei siis koskaan toteudu, vaikka aluksi näyttääkin siltä että kehitystä tapahtuu.
 
Tuosta kategorisuudesta vielä että oikea absoluuttinen sävelkorva ei kerro hertzejä, vaan se kertoo kategorioita, eli onko tämä sävel C vai D. Sitten tämän absoluuttisen sävelkorvan avulla voi opetella tunnistamaan eri C:n sävyjä, eli onko tämä C 265Hz vai C 255Hz. Hieman samoin vokaalien kuuntelussa tunnistetaan onko lausuttu vokaali a vai o, ja sitten voi lisäksi opetella tunnistamaan onko a lausuttu ranskalaisella vai venäläisellä aksentilla.
 
Ihmisillä on kaikenlaisia pitkään tuntemattomina olleita äänentunnistamiskykyjä. Esim. Beatlesien A Hard Days Night:n alussa rämähtää kitarasointu, ja ihmiset tunnistavat kappaleen pelkästään kuulemalla jotain 0,2 sekuntia tätä alkusointua. Samoin saman biisin eri versioita voivat tunnistaa hyvinkin nopeasti hyvinkin pienistä eroista ihmiset joilla ei ole mitään musikaalista koulutusta tai soittoharrastusta. Oman soittimensa äänen voi siis luultavasti oppia tunnistamaan, ja voi ehkä tunnistaa että joku kuulostaa erilaiselta jos vire vähän heittää totutusta, mutta toisaalta jos oman basson tökkää kiinni vieraaseen vahvistimeen niin se voikin kuulostaa erilaiselta eikä tiedä onko vire pielessä vai onko vieraan vahvistimen saundi muuten vaan outo.
 
Absoluuttinen sävelkorva kehittyy usein sellaisille jotka ovat pienestä pitäen soittaneet jotain soitinta, mutta on myös sellaisia ihmisiä joille absoluuttinen sävelkorva kehittyy muuten vain, vaikka he eivät koskaan soittaisi mitään. Näillä jälkimmäisillä ihmisillä saattaa olla jonkinlainen häiriö joka estää "normaalin" sävelkorvan kehittymisen, ja he kehittävät absoluuttisen sävelkorvan kompensoimaan tätä puutetta. Nämä ovat niitä ihmisiä jotka valittavat että absoluuttisesta sävelkorvasta on haittaa, eivät osaa transponoida kun biisi kuulostaa liian erilaiselta, ym. ym. Sitten on myös sellaisia ihmisiä joille absoluuttine sävelkorva on selvästi etu, jotka eivät valita vääristä virityksistä, osaavat transponoida lennosta, osaavat soittaa biisin kertakuulemalta ja osaavat lukea ja kirjoittaa nuotteja yhtä sujuvasti kuin minä nyt kirjoitan tätä tekstiä ja te luette tätä.
 
Tässä vähän linkkejä ympäriinsä:
http://www.aruffo.com/eartraining/
Chris Aruffon sivut, hurjasti tekstiä n. vuodesta 2002 alkaen.
 
Tässä on Aruffon sivuilta pari listaa joissa on suunnilleen kaikki absoluuttiseen sävelkorvaan liittyvä tutkimus:
http://www.aruffo.com/eartraining/research/phase11.htm
http://www.aruffo.com/eartraining/research/phase11b.htm
 
Aruffo myy sivuillaan Ear Training Companion -ohjelmaa, jossa on erilaisia pelejä joilla voi harjoittaa kuuntelua. Yksi näistä peleistä on patentoitu menetelmä jolla alunperin piti voida kehittää absoluuttinen sävelkorva, mutta osoittautuikin että jokin osa vielä puuttuu.
Aruffo myy myös We Hear And Play -menetelmää, joka on siis Taneda-menetelmä jolla alle 5-vuotiaat lapset oppivat absoluuttisen sävelkorvan. Aruffo on itse kääntänyt Tanedojen opaskirjan saksasta englanniksi, ja ohjelmaan kuuluu myös värillisiä tarroja pianon koskettimille ja värillisiä palloja. Alkuperäinen saksankielinen opaskirjakin taitaa löytyä kirjakaupoista, jos osaa saksaa ja hankkii itse jostain värilliset pallot ym. Saksassa on myös joitain kouluja (tai ehkä päiväkoteja) joissa tätä menetelmää käytetään.
 
http://www.perfectpitch.com/
David Lucas Burgen kurssi, se mitä lehdissäkin mainostetaan.
 
http://www.richardbosworth.org/
Musiikin tohtori joka sivuillaan haukkuu aloituksessa mainitun kurssin lyttyyn snobi-tyylisesti. Selitys löytyy siitä että Richard Bosworth on kimpassa DLB:n kanssa
 
http://www.purepitchmethod.com/
Aloituksessa mainittu kurssi. Jos selaa sivun loppuun niin sieltä alareunasta löytyy linkki vastineeseen ylläolevalle Bosworthille.
 
http://prolobe.com/
Ilmainen sivusto jolle voi rekisteröityä ja tehdä harjoituksia Java-sovelluksella. Harjoitukset ovat samoja kuin DLB:n kurssissa, mutta tällä sivustolla niitä voi tehdä ilmaiseksi ja itsenäisesti ilman parityöskentelyä.
 
http://www.pitchpaths.com/
Menetelmä jossa jokaiselle sävelelle on oma melodia joka alkaa tällä sävelellä, ja kun tarpeeksi kuuntelee näitä melodioita niin oppii tunnistamaan sävelet. Tältä sivustolta voi ostaa kurssin jossa on äänitiedostoja joissa arvuutellaan säveliä ja kuunnellaan näitä melodioita. Samat aineistot voi periaatteessa tehdä melko helposti itsekin. Internetin keskustelupalstoilla on ainakin yksi tyyppi joka väittää oppineensa absoluuttisen sävelkorvan tämäntyyppisellä melodia-menetelmällä. Menetelmä tunnetaan englanninkielisellä nimellä "melody triggers".
 
Kaikkiin yllämainittuihin kursseihin pätee se varaus että kukaan ei ole toistaiseksi pystynyt osoittamaan että yli 5 vuotiaat voivat kehittää absoluuttisen sävelkorvan.

antnis: Onpahan kuitenkin ryhtynyt muusikoksi kyseisestä defektistä huolimatta.
 
On joo. Kantsii kuitenkin ottaa huomioon, että on olemassa myös paljon ihmisiä joilla on olemassa absoluuttinen sävelkorva, mutta jotka eivät tiedä ominaisuudestaan mitään koska eivät ole ikinä olleet niin kiinnostuneita musiikista ja soittamisesta, että se olisi tullut jotenkin ilmi. Ei se niin mene, että kaikki absoluuttisen sävelkorvan omaavat alkavat muusikoiksi, saati tulevat siinä tavattoman hyviksi.

kimurantti1: On joo. Kantsii kuitenkin ottaa huomioon, että on olemassa myös paljon ihmisiä joilla on olemassa absoluuttinen sävelkorva, mutta jotka eivät tiedä ominaisuudestaan mitään koska eivät ole ikinä olleet niin kiinnostuneita musiikista ja soittamisesta, että se olisi tullut jotenkin ilmi. Ei se niin mene, että kaikki absoluuttisen sävelkorvan omaavat alkavat muusikoiksi, saati tulevat siinä tavattoman hyviksi.
 
Se on kai vähän sellainen "idiot savant" oire että kun joku kuulee sävelen ja sille nimen niin tallettaa sen pysyvästi muistiin.
 
Ihan oikeesti: Sibeliuksella väitetään olleen absoluuttinen sävelkorva. Sinä aikana kun hän loi kukaan ei ollut kuullutkaan Göbbelsin natsisanelusta A 440 Hz. Jos Sibelius eläisi nyt, mukautuisiko hänen "absoluuttinen" korvansa natsiviritykseen vai olisiko käikki musa epävireistä?

kimurantti1: mä voin läntätä kaksi käsin pianosta jonkun älyttömän klusterin vaan soimaan ja se luettelee että mitkä äänet siellä soi.
 
Eli soitat myös ne referenssi äänet samalla. Ootko yrittänyt niin että annat vain yhden äänen?

Tommi S.: No niin. *käärii hihat*
 
Kiitos, asia tuli selväksi.
Ja omalle instrumentilleen voi siis herkistyä, sitä olen vähän epäillytkin.

BassoSisko: Eli soitat myös ne referenssi äänet samalla. Ootko yrittänyt niin että annat vain yhden äänen?
 
Tuota, mikä referenssiääni? Ei sävelten tunnistaminen järjettömästä klusterista ole absolutisteille ainakaan yhtään sen helpompaa, kun toisten sävelten sävyt sotkee toisia. Kokeiltu on vaikka miten monella eri tavalla ja miten monella eri porukalla fuulata sitä jamppaa, ei auta.

kimurantti1: Tuota, mikä referenssiääni? Ei sävelten tunnistaminen järjettömästä klusterista ole absolutisteille ainakaan yhtään sen helpompaa, kun toisten sävelten sävyt sotkee toisia. Kokeiltu on vaikka miten monella eri tavalla ja miten monella eri porukalla fuulata sitä jamppaa, ei auta.
 
Kunhan ehdotin.

kimurantti1: On joo. Kantsii kuitenkin ottaa huomioon, että on olemassa myös paljon ihmisiä joilla on olemassa absoluuttinen sävelkorva, mutta jotka eivät tiedä ominaisuudestaan mitään koska eivät ole ikinä olleet niin kiinnostuneita musiikista ja soittamisesta, että se olisi tullut jotenkin ilmi. Ei se niin mene, että kaikki absoluuttisen sävelkorvan omaavat alkavat muusikoiksi, saati tulevat siinä tavattoman hyviksi.
 
Onko henkilö, jolla on absoluuttinen sävelkorva, välttämättä musikaalinen, eli onko hänellä myös rytmitaju ja onko hänellä soittamiseen tarvittava tyylitaju? Voiko siis olla henkilö, joka tunnistaa sävelkorkeudet täydellisesti, mutta ei pystyisi koskaan soittamaan musiikin rytmejä (jakoja) oikein, vaikka kuinka opiskelisi?

kimurantti1:
...Siispä melkein poikkeuksetta kaikille ihmisille jotka kuuntelevat musiikkia säännöllisesti, kehittyy jonkinlainen rytmitaju. Toki on olemassa ihmisiä joilla tuntuu olevan niin huono rytmitaju, että he vaikuttavat suorastaan rytmitajuttomilta. Aika usein siihen on syynä se, ettei ko. henkilö ole ikinä ollut kovin kiinnostunut musiikista, joten rytmitaju ei ole tasaisen pulssin hahmottamisesta (hengitys, kävely) paljoa pitemmälle kehittynyt. Koska näin on, niin on myös epätodennäköistä, että absoluuttista sävelkorvaa ko. henkilöllä havaittaisiin, vaikka hänellä sellainen olisikin.
 
Häränpaskaa tämäkin...

poppamies: Häränpaskaa tämäkin...
 
Viitsitkö perustella? Väite on aika looginen, ja sille löytyy hyvin pätevät perusteet ihan elävästä elämästä.

Luin muutama vuosi sitten Steven Mithenin kirjan "The Singing Neanderthals", joka pohdiskelee kielen muinaista syntyä ja esittää, että musiikki olisi itse asiassa kieltä vanhempi ja kielen synnyttänyt asia. Mikä ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta asialta.
 
Mithen myös kertoo kirjassa tutkimuksista, joiden mukaan _kaikilla_ vastasyntyneillä olisi absoluuttinen sävelkorva: en tiedä miten moinen on tutkittu eikä kirja asiaa kauheasti valota, mutta väittää kuitenkin, että suurin osa ihmisistä "oppii pois" absoluuttisesta korvasta, koska se vaikeuttaa kielen oppimista.
 
(Tämäkin on ihan järkeenkäypää: kielen oppiminen vaatii sen tajuamista, että eri sävelkorkeuksilta lausutut äänteet saattavatkin tarkoittaa ihan samaa asiaa - eli suhteellisen sävelkorvan kehittämistä.)
 
Tämän Mithenin suosiman teorian puolesta tietysti puhuu sekin, että absoluuttinen korva on jossain määrin yleisempi autistisista oireista kärsivillä ihmisillä kuin ns. normaaliväestöllä.
 
(Kirjoitin ko. kirjasta laajemmin silloiseen blogiini: http://yrttimaa.vuodatus.net/blog/340008/alussa-oli-savel-ei-sana-/ - tosin bloggauksen näkökulmaa värittää, että teos kuului niihin joita käytin neandertalilaisia käsittelevän romaanini lähdemateriaalina.)

Kun konttoristineiti tuli alas metallisia kierreportaita korkokengissä niin Erik totesi ohimennen: " Ceemolli".
 
Miten joku kolahtava tai kilahtava ääni voi soida mollissa? Oletetaan että metallisten portaiden kalahtelu päästävää jonkun äänen. Tämähän on silloin vain sävel, eli tässä tapauksessa C. Vai olikohan nyt niin että kysymyksessä oli siis korkokengän kopsahduksen ja kierreportaan metallisen kilahduksen yhdistelmä? Eli korkokenkä päästi kopsahtavan Dis:sän ja kierreportaat kilhtavan C:n?!?!?
Hämmentävä asia!

Oikeastaan c-mollissa ei ole dissää vaan es. :P

jPekka: Luin muutama vuosi sitten Steven Mithenin kirjan "The Singing Neanderthals", joka pohdiskelee kielen muinaista syntyä ja esittää, että musiikki olisi itse asiassa kieltä vanhempi ja kielen synnyttänyt asia. Mikä ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta asialta.
 
Tässä olisi ehkä aiheellista erottaa kieli ja puhe. Kirjoitus on kieltä vaikkei ole puhetta. Myös syntymäkuurot oppivat äidinkielen, joka on viittomakieli, eikä vaadi mitään sävelkorkeuksiin liittyvää oppimista.
 
Itse esittäisin että musiikki on yksi kielen muoto, samoin kuin puhe, kirjoitus, liikennemerkit, viittomakieli, elekieli, jne. Absoluuttisen sävelkorvan puute on sitten jonkinlaista lukutaidottomuutta, tai absoluuttinen sävelkorva on jonkinlainen kyky käsitellä musiikkia yksittäisiin säveliin pilkottuna, hieman samoin kuin suomenkielisen kirjoitusjärjestelmän osaaminen mahdollistaa suunnilleen kaiken puheen pilkkomisen tiettyihin äänteisiin, vaikka olisi kyse vieraskielisestä puheesta.