Kitarat: soittaminen ›

Niin, käsittääkseni nää pitäis tonne wanted-puolelle laittaa mutta kokeilenpa nyt erilaista näkökulmaa asiaan, toivottavasti ei tuu heti lukkoja ja jäähyjä ku just vasta edellinen tuomio kärsitty. XP
 
Asiani siis lienee siinä, että opettajia nyt löytynyy pilvin pimein mutta kun semmoset vähän erilaiset opettajat näyttäis olevan aika harvassa. Erilaisella tarkoitan opettajia, jotka kouluttavat ja ohjaavat virtuooseja tai virtuooseiksi pyrkiviä ja heillä on tähän tarvittava tietotaito. Ei sillä että itse olisin mikään virtuoosi tai edes välttämättä hyvä, vaan sillä että sellaiseksi olis nyt tarkotus tässä itteensä kehittää ja sehän tuppaa olemaan kohtailaisen vaikeeta ihan yksinään. Tarkoitan sitä että nämä opettajat eivät opeta vasta-alkajille jotain perusjuttuja taikka sitten kerro ja näytä jotain juttuja vähän pidemmällekin ehtineille.
Kaipa mä tällä koitan hakea semmosta vähäsen tyyliin "Mestari Sensei" ja "oppipoika"- konseptia
 
Ois aika jees jos löytyis joitakin vastaavan skenaarion kummaltakin puolelta olevaa jengiä. Plus tietysti jos mitään nimi-ehdotuksia löytyy.

tomaattiorava: tarkotus tässä itteensä kehittää ja sehän tuppaa olemaan kohtailaisen vaikeeta ihan yksinään.
 
Ei ole vaikeaa jos on motivaatiota. Kitaransoitossa on kuitenkin suht rajattu määrä tarvittavia tekniikoita, loppu on kiinni harjoittelusta. Hyvän opettajan avulla voi toki päästä vauhtiin nopeammin, mutta opetus on sattuneesta syystä sellaista, että suurimmaksi osaksi vain ne perusasiat voi opettaa ja sitten jokainen lähtee omille teilleen.

Kitaransoitto on helppoa pitää vaan treenata soittamaan "oikein".
Virtuoosiksi ei voi opettaa siihen synnytään.
Kaikista ei voi tulla nopeita soittajia(onneksi).

kiriminni: Kitaransoitto on helppoa pitää vaan treenata soittamaan "oikein". Oikein
Virtuoosiksi ei voi opettaa siihen synnytään Väärin
Kaikista ei voi tulla nopeita soittajia(onneksi). Väärin

January: Oikein
Väärin
Väärin
 
Yhdyn edelliseen kommenttiin.

kiriminni: Kitaransoitto on helppoa pitää vaan treenata soittamaan "oikein".
Virtuoosiksi ei voi opettaa siihen synnytään.
Kaikista ei voi tulla nopeita soittajia(onneksi).
 
pahasti taas särähti korvaan tuo NOPEUS

kiriminni: Kitaransoitto on helppoa pitää vaan treenata soittamaan "oikein".
Virtuoosiksi ei voi opettaa siihen synnytään.
Kaikista ei voi tulla nopeita soittajia(onneksi).
 
Ei pahalla, mutta vittu mitä paskaa.. Nopeasti soittamaan oppii aivan kuka tahansa. Nopeaksi ei tulla, jos ei pyri koskaan soittamaan instrumenttiaan nopeasti, eli jos vetää hitaasti blueslickejä aina, niin ei auta vaikka soittaisi 100 vuotta, nopeus ei siinä kasva tippaakaan. Eikä se tapahdu yhdessä yössä, mutta KUKA VAIN terveet kädet omaava ihminen voi sen oppia. Tietenkään ei maksa vaivaa, jos ei ole tippaakaan musikaalinen, mutta mikään sitä ei estä silloinkaan.

Niin no iteasiassa eikös eräs Guthrie Govan soitellut pienen ikänsä vaan niitä hitaita likkejä ja sit opetteli parissa viikossa soittaan nopeasti ku hokas että nykyhevissähän pitää soittaa nopeaa? :)
 
Saatan muistaa väärinki...

January: Niin no iteasiassa eikös eräs Guthrie Govan soitellut pienen ikänsä vaan niitä hitaita likkejä ja sit opetteli parissa viikossa soittaan nopeasti ku hokas että nykyhevissähän pitää soittaa nopeaa? :)
 
Saatan muistaa väärinki...
 
No näinhän se sanoi, että oppi parissa viikossa tiluttamaan, mutta eiköhän "hieman" liioitellut asiaa. Maailma on täynnä bluesukkoja, jotka on soittanut vitusti keikkoja, treenejä ja elävät soittamalla, mutta nopeasti ei irtoa yhtään mitään. Toki monipuolinen varasto hitaita juttuja on hyvä pohja alkaa rakentaa nopeutta, mutta mr. Tonski sen hyvin sanoi, että ei kitaraa opi soittamaan nopeasti, jos ei pyri soittamaan sitä nopeasti.
 
Jos ottaa liian kirjaimellisesti sen muistuttelun, että "pitää soittaa hitaasti", ja soittelee vuodesta toiseen PELKÄSTÄÄN hitaasti ja kuvittelee tulevansa joskus taianomaisesti nopeaksi, niin kannattaa herätä tajuamaan, että se ei tule ikinä tapahtumaan.
 
Kun sanotaan että pitää soittaa rennosti, jotkut ottavat sen liiankin kirjaimellisesti. Nopeustreenissä on kyse siitä että soitat paljolti 100% rennosti, mutta paikoin 99% rennosti, tai 95% rennosti. Jos soitat aina, kaiken aikaa 100% rennosti, niin kehitystä ei tule tapahtumaan. Kivikään ei hioidu timantiksi ilman kitkaa. Nopeushan kasvaa, kun turhat liikkeet hioutuu hiljalleen pois. Miten ne voisivat hioutua, jos niitä turhia tahattomia liikkeitä ei koskaan esiinny? Niitähän alkaa esiintyä yleensä vasta sitten, kun olet nopeutesi rajoilla.
 
Näin mun mielestä.

Krice: Ei ole vaikeaa jos on motivaatiota. Kitaransoitossa on kuitenkin suht rajattu määrä tarvittavia tekniikoita, loppu on kiinni harjoittelusta. Hyvän opettajan avulla voi toki päästä vauhtiin nopeammin, mutta opetus on sattuneesta syystä sellaista, että suurimmaksi osaksi vain ne perusasiat voi opettaa ja sitten jokainen lähtee omille teilleen.
 
Kyllä mä nyt oon aika eri mieltä.
Kunnollinen opettaja huomio sun tavoitteet ja toiveet, heikkoudet ja vahvuudet ja suhteuttaa ne sun resursseihin ja aikaan mitä sulla on uhrata treenaamiseen.
Sitten jokaista tavoitetta varten sulle räätälöidään henkilökohtainen stradegia joka on optimaalinen just sulle. Saat jokaisesta tunnista mitä treenaamiseen käytät sen maksimihyödyn irti sen sijaan että ite yksinäs ihmettelet et mitä tänään tekis ja onko siitä mitään hyötyä.
Sitten näistä kaikista stradegioista laaditaan sulle vähän niinkuin lukujärjestys joka myös vaihtuu aina jaksottain.
Näin ainakin olen käsittänyt tai sitten juuri tämänkaltaista opastusta itse kaipaisin.

Jos ottaa liian kirjaimellisesti sen muistuttelun, että "pitää soittaa hitaasti", ja soittelee vuodesta toiseen PELKÄSTÄÄN hitaasti ja kuvittelee tulevansa joskus taianomaisesti nopeaksi, niin kannattaa herätä tajuamaan, että se ei tule ikinä tapahtumaan.
 
Tämä on 100% totta. Nopea soittaminen on kuitenkin myös fyysinen suoritus ja tilupettereillä on yleensä sitä kestävyyttä kummassakin kädessä ihan pirusti. Ja se ei kehity vaikka hieroisi loppuelämänsä sitä minuuti per nuotti tahtia täysin rennoilla liikkeillä.

aalataur: Kivikään ei hioidu timantiksi ilman kitkaa.
 
Timantti syntyy hiilestä, ei kivestä. :) Mutta näinhän se on. Rentouden tavoittelu on nimenomaan tavoittelua: kun rentous tietyssä asiassa on saavutettu, niin sitten ruvetaan etsimään jotain, mikä hieman vaikeuttaa rentouden ylläpitoa -- ja ei kun treenaamaan!

Viski: Tämä on 100% totta. Nopea soittaminen on kuitenkin myös fyysinen suoritus ja tilupettereillä on yleensä sitä kestävyyttä kummassakin kädessä ihan pirusti. Ja se ei kehity vaikka hieroisi loppuelämänsä sitä minuuti per nuotti tahtia täysin rennoilla liikkeillä.
 
Mä nyt oon käsittäny, että jos jollain kestävyydellä meinaa soittaa ni tulee aika äkkiä umpikuja vastaan.
Eikö siinä ultra-nopeessa soitossa niinkuin ultra-hitaassakin ole kyse nimenomaan rentoudesta?
 
E : wavelength: Timantti syntyy hiilestä, ei kivestä. :) Mutta näinhän se on. Rentouden tavoittelu on nimenomaan tavoittelua: kun rentous tietyssä asiassa on saavutettu, niin sitten ruvetaan etsimään jotain, mikä hieman vaikeuttaa rentouden ylläpitoa -- ja ei kun treenaamaan!
 
juurikin näin!

tomaattiorava: aikaan mitä sulla on uhrata treenaamiseen.
 
Aikaa löytyy aina, kyse on vaan siitä mihin sen haluaa kuluttaa. Jos et halua treenata ja käyttää siihen kunnolla aikaa niin kas kummaa, miksi ei tule kehitystä? Mitkään ihmegurut ei pysty korvaamaan sitä omaa harjoittelua, se on vain tehtävä. Jos asenne on tuota luokkaa niin kannattaa todellakin unohtaa se kitaran soittaminen heti alkuunsa.

Mä nyt oon käsittäny, että jos jollain kestävyydellä meinaa soittaa ni tulee aika äkkiä umpikuja vastaan.
 
Rentous on tärkeää, mutta ilman kestävyyttä/voimaa se ei ole mahdollista niissä huippunopeuksissa...
 
http://www.youtube.com/watch?v=7Skk9Q0Qd_k
 
2:17 kohdalta voi kuunnella mitä tämä heppu sanoo asiasta ja alusta tietysti kattoa ne likit.
 
Sama kaveri myös saavutti tekniikkansa soittamalla mahdollisimman nopeasti puhtaudesta välittämättä, ja vasta jälkeenpäin keskittyi siihen puhtauteen. Eli periaatteessa juuri toisin päin kuin tämä normaali neuvo, että treenaa hitaasti ja nosta tempoa pykälällä sitten kun asia sujuu vaivatta.

wavelength: Timantti syntyy hiilestä, ei kivestä. :) Mutta näinhän se on. Rentouden tavoittelu on nimenomaan tavoittelua: kun rentous tietyssä asiassa on saavutettu, niin sitten ruvetaan etsimään jotain, mikä hieman vaikeuttaa rentouden ylläpitoa -- ja ei kun treenaamaan!
 
Kappas :D Noo, lukion kursseista vierähtäny se 10+ vuotta... E: Sanotaan nyt jotain "fiksua" vielä, että mun mielestä tekniikkaa voi aika paljon hioa omatoimisesti sitten kun soittoasento on oikea, teoreettiset asiat on vaikeammin yksin opiskeltavissa..

tomaattiorava: Mä nyt oon käsittäny, että jos jollain kestävyydellä meinaa soittaa ni tulee aika äkkiä umpikuja vastaan.
Eikö siinä ultra-nopeessa soitossa niinkuin ultra-hitaassakin ole kyse nimenomaan rentoudesta?
 
Joo, mutta mä olen aina kuitenkin käsittäny, että oikea virtuositeetti niinkun nykypäivän teknisempien soittajien standardeille menee jo siihen, et ihan elimistöäkin joutuu muokkaamaan jo. Nyt jos miettii ettei sitä tekniikkaa oo kovinkaan paljoa, niin lyhytkin pyrähdys jotain lickiä voi tuntua silkalta kidutukselta. Käsittääkseni idea on kestävyyden kehittäminen sille tasolle, ettei se pyrähdys tunnu enää miltään, ja se aikamäärä sen lickin sahausta jolla jännitteet alkaa kasvaa. Sillonhan tarvitaan entistä pidempi ajanjakso sille pyrähdykselle, joka ei enää mene, eiks? Mieti vaikkapa penkkipunnerrusta, jollekin 60kg voi parilla toistolla olla kidutusta, mut sitä pitää treenata niin pitkään, että se menee kun leikkiä vaan. Samalla maksimivoima kasvaa (maksinopeus ja kestävyys). En oo mikään kitarapedagogi tms. enkä siis oo varma näistä, mutta uskosin että asiat on näin. Ei sitä kitaraa vaan voi soittaa jännittämättä lainkaan, mut idea on jännittää niin vähän kun on tarvis jutun soittamiseen niin nopeesti kun haluaa.
 
Ite en kuitenkaan uskaltas treenata nopeutta niinkun Shawn Lane neuvoo, se kaveri tuntu aina vaan.. Luonnonoikulta. Out of this world.

. Ite en kuitenkaan uskaltas treenata nopeutta niinkun Shawn Lane neuvoo, se kaveri tuntu aina vaan.. Luonnonoikulta. Out of this world.
Yksi parhaista kitaristeista.Hällä oli hermosto normaalia parempi.
Fysiologiset seikat meinaa tuohon kuinka nopeasti pystyy soittamaan.
Täällä eräät luulee,että jos päättää juosta satasen 9,5 sekuntiin niin muuta ei tarvita.
Eli edelleen kaikista ei voi tulla nopeita tiluttajia vaikka runkkais kitaralla 10h päivä.
Nopeuskestävyyttä voi kyllä kehittää.Maximinopeudessa rajat on olemassa ja ne
ei ole samat eri ihmisillä(liikaa urheilutermejä).

Mikä teitä oikein vaivaa? Välillä tuntuis, et lukis jotain imbesillien.nettiä. Melkein jokaisen ihmisen ruumis on uniikki ja siten myös hermosto- ja lihasrakenne. Ei sitä voi yleistää että Pertti Perusjampasta saisi istumalla ja sahaamalla kitaraa maailman nopeimman ja parhaimman kitaristin. Se vaatii tietynlaisen fysiikan ja tietynlaisen aivostruktuurin. Osa meistä ihmisistä ei erota esim. nuotteja (intervalleja) tai rytmejä toisistaan vaikka kuinka niitä takoisi rautalekalla päähän.
 
edit: ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Kyllä niitä löytyy, mutta tuolta metal/shred-osastolta hieman vähemmän ja niistäkin suurin osa asuu ulkomailla. Lähin todella kova jätkä asuu Ruotsissa nimeltä Mattias I.A. Eklund. Antaa tunteja ja on kuulemma erittäin pätevä opettaja kunhan se jaksaa pitää kakkahuumorin vähän vähemmällä.