Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Dipsetcityboy: Noita a, the, an-yms sanoja (pahan oikosulun vuoksi en muista mikskä niitä kutsuttiin) ei sisällytetä lyhenteisiin koskaan.
 
Kui?
 
Eikös esim. Seventh Son Of A Seventh Son tunneta ihan yleisesti lyhenteellä SSOASS eikä SSSS? Aika outo olisi myös AMOLAD jos se olisikin MLD :-)
 
Mun mielestä pääsääntö on se että kun lyhenne rakennetaan useammasta sanasta, niin kaikkien alkukirjain otetaan mukaan. Toki tähän löytyy poikkeuksia (esim. USA = United States of America - aika helposti näkee miksi ko. sanasta on "o" jätetty pois) ja jotkut lyhenteet on väännetty "uudeksi sanaksi" ottamalla useampia kirjaimia sopivista paikoista (esim. International Police = Interpol) - mutta "akronyymipuoli" onkin taas sitten eri asia :-)
 
Minusta se vain selventää asiaa että mukana on se eka kirjain joka sanasta.
 
Se siitä off topicista.
 
---
 
Itse albumien parhauteen en voi muuta sanoa omalta kohdaltani kuin että mikään levy ei ole sysihuono enkä dissaa noita muita "ei-Bruce"-laulajia. "Katutappelijalla" on ollu alkupäässä merkitystä ja biisitkin on enempi rähinää. Bruce on tottakai legendaarisin ja sen aikana yhtye kehittyi todella kovaksi. Bruce on myös showmies, en tiedä miten di'Anno ois stadikkakeikat vetäny. Blaze kävi "vaihtopenkiltä" hoitamassa homman ~ok tasolla, mutta eihän se voi parempi millään olla. Sama kuin Ripper Priestissä. Homma kuitenkin eteni ilman "sitä ainoaa oikeaa" eikä bändi loppunu. Harris ajoi hommaa väkisillä eteenpäin. Blaze vetää omalla soolollaan pirun hyvin, sille ei vaan kaikki biisit sopinu.
 
Toki kuuntelen vähiten X-Factor / Virtual XI -paria, syynä enimmäkseen X:n raskas ja synkkä tunnelma, mitä ei monestikaan jaksa (pari biisiä sieltä menee milloin vaan). XI:ssä taas on ihan "järjettömiä" biisejä - toisaalta rokkaa kovasti ja äkkiä ohi eli aika "huomaamattomia" siinä mielessä. The Clansman on kyllä klassikko ja Futureal "aivot narikkaan rokkia lujaa nopeasti".
 
Kahdella ekalla levyllä on taas hyvin samankaltainen meno, toki Adrian toi omalta osaltaan "sitä Maidenia" kehiin, mistä laulajavaihdoksen jälkeen lähdettiin kohti kultakautta. Hyviä biisejä on paljon, tosi klassikoitakin, ja Bruce vetää varsin hyvin ne. Onhan se toki vuosien varrella ne opetellu hyvin ja laulanu sadoilla keikoilla. Silti di'Annossakin on semmoin viehätysvoima, että mieluummin kuuntelen alkuperäisen Wrathchildin kuin livevedon Nickolla ja Brucella. Vaikkakin hyvältä se toinenkin kuulostaa, mutta jotenkin palaset on enempi kohillaan "sitä aikakautta" vastaan.
 
Jos ei ota laulajia huomioon niin yllättävät levyt voi olla legendaarisia. Paljolti liittyy siihen että mitä oli aikanaan saatavilla. Kasettikopioita ja joskus jopa ostettiin kasetti divarista tuurilla :-) CD:tä ei ollu ja LP:nä noita ei kans liikkunu pikkukylässä (eikä omaa soitinta ollutkaan, isän soittimelta se piti kuitenkin nauhoittaa kasetille -> omaan huoneeseen kuuntelemaan). Sen takia erityisesti Killers piti saada heti kun aloin CD:nä noita kerätä. Ja toki legendaariset Poweslave ja Fear Of The Dark (senkin sain aikoinaan naispuoliselta ystävättäreltä CD->kasetti -kopiona). Noita mitä on siis saanu käsiin on kuunneltu eniten. Joku NPFTD meni ohi kokonaan -> sieltä sitten löytyikin ihan pari varsin jees biisiä. Eli oon tutustunu osaan matskusta "lähes silloin kun ne oli tuoreita" (ja silloinkin hamusin jotain historiasta, mutta en koko kuvaa -> oli siinä ihmettelemstä FOTD jälkeen soittaa Killersiä, kun välistä puuttui koko kultakausi ja sen aikainen progressio).
 
Ensimmäinen synkkaan ostettu levy oli BNW ja sen jälkeen on uudet ostettukin. Tuota ennen oli jo backcatalogia täytetty niin, että mitään oleellista sieltä ei puuttunu. Levyjä oli kuunneltu ja viimein koko kuva oli hallussa. Sen jälkeen uudet levyt on aina iso tapahtuma.
 
Tärkeintä on ettei pety heti että tää on ihan ScheiBea. Aikaa niihin vaan menee. Ihan eri meininki jos tutustuu johonkin historiassa väliin jääneeseen tapaukseen kun tuntee edeltävät ja seuraavat, niin siihen väliin sopii joku ja semmoista odottaa odottaa.
 
Se on totta että muutama paljon soitettu/kuultu biisi alkaa tympimään, pitäis tauottaa. Ja kovasti kaipais livesetteihin unohdettuja helmiä - ei Judas Be My Guide oo ollenkaan huono biisi mutta se on vaan jääny. Mutta ainahan ne 3 biisiä TNOTB:lta tulee. Aina. Yleisö suuttuis jos ei tulis.
 
Nykyisin kun on koko tuotanto niin oon tykänny soitella kaikkia levyjä läpi alusta lähtien. Välissä skip (jos tiedän etten vaan jaksa jotain biisiä), mutta joillekin skipattavilla toisaalta annan myös soittoaikaa testaakseni onko se kuunneltava vai skipataanko seuraavallakin kerralla.
 
Semmosta.