Musiikin teoria ja säveltäminen ›

rkellu: musiikki = eräänlainen kieli
kuka miettii montako tavua on lauseessa jonka lausuu?
 
Täytyy se kieli ensin opetella ennen kuin sitä voi luovasti käyttää, eikö? Jos tavoitteena on se että bändi sais soitettua biisin jokseenkin hyvin yhteen niin en mä näe mitä haittaa on siitä että tietää miten se teoriassa menee. Sen jälkeen voi sitten tehdä juuri niin hienoa tulkintaa kuin suuri henki kehottaa ja olla laskematta yhtään mitään.

Janus: Intialaiseen rytmisolfaan (takadimi) perustuvista lausuntakuvioista voi myös olla hyötyä, etenkin pitkien poikkeustahtilajien hahmottamisessa ja nopeammilla tempoilla. Hieman tähän tyyliin (en edes väitä, että tämä olisi oikeaoppista karnaattista intialaista rytmiesaa, mutta itselleni ainakin osoittautuneet ihan toimiviksi):
 
1 - ta
2 - ta-ka
3 - ta-ki-ta
4 - ta-ka-di-mi
5 - ta-di-ki-na-tu
6 - ta-ki-da-ta-ki-da (3+3) tai ta-va-ki-di-da-ma (2+2+2)
 
7/8: esim. "takita takadimi", "takadimi takita"
10/8: "takadimi takita takita" jne.
 
Toimii poikkeusjakoihin ja polyrytmeihin yhtä lailla.
 
Länsimaisista muusikoista John McLaughlin on jo vuosikymmeniä nojannut intialaiseen filosofiaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=yK7hsvdjHwg