Aloittelijat ›

Tarvitsisi saada vähän enemmän teorian tietämystä.
 
Muutaman kuukauden ajan olen harjoitellut improvisoimaan kitaralla. Se onnistuukin hyvin siinä mielessä, että osaan etsiä youtubesta jonkin "Blues in A minor" tjs. taustanauhan ja jammailla jotain likkejä ja melodioita siihen mollipentatonisesta.
 
Ongelmana on, että en yhtään tiedä mitä sointuja näissä taustanauhoissa on. Miten sen voi selvittää? Myöskin jos yritän itse tehdä taustanauhaa, en tiedä mitä sointuja soittaisin koska monet tutut soinnut eivät oikein sovi asteikkoon.
 
Ovatko soinnut sidottuja asteikoihin niin että yksikään nuotti soinnussa ei saa mennä "ohi" asteikosta? Mikä yhteys asteikosta löytyvillä sävelillä on käytettäviin sointuihin?
 
Olen aivan ulapalla tästä asiasta. Netistä en oikein osaa etsiä kun en tiedä mitä etsiä. Suuri Kitarakirja on uskollisesti hepreaa. Myönnän olevani laiska lukemaan teoriaa. Jos joku osaisi valaista minua ytimekkäästi niin olisin kiitollinen...

Jos teoria on hepreaa niin tällaisia asioita on hieman vaikea opiskella järjestelmällisesti. Eli suosittelisin paneutumaan asiaan edes hieman, jotta pääset eteenpäin. Muusinetin teoriapalsta tarjoaa ihan hyviä apuja ja vinkkejä moiseen toimintaan. Lisäksi kannattaa tsekata kirja "Tohtori Toonika" joka on loistava suomenkielinen kirja teorian ja säveltapailun perusteista.
 
Eli nuo kaikki kuvailemasi onglemat hoituvat sillä että paneudut enemmän teoriaan (jossa selitetään sointujen ja asteikkojen suhteita) ja säveltapailuun (eli korvakuuloon, joka taas auttaa tunnistamaan sointuja ja melodioita kuulemastasi kappaleesta).
 
Pikku vinkkejä, ettei mene ihan kiusaamiseksi: seitsemänsävelisestä asteikosta (mm. duuri- ja molliasteikot) saa muodostettua sointuja siten että valitsee asteikosta joka toisen sävelen ja soittaa ne yhtäaikaa. Näin muodostat kolmisointuja, jotka rakentuvat kahdesta päällekkäisestä terssi-intervallista. Jos terssejä on päällekkäin useampia, muodostuu neli-, viisi- tai kuusikointuja. Kolmisoinnut ovat melkeinpä kaiken musiikin perusta, nelisoinnut ja sitä laajemmat menevät jo sitten hieman jazzin suuntaan.
 
Esim C-duuriasteikko:
C-D-E-F-G-A-H-C
 
jos soitetaan joka toinen sävel aina seuraavasta sävelestä alkaen, asteikosta voidaan muodostaa seuraavat kolmisoinnut:
 
C-E-G = C
D-F-A = Dm
E-G-H = Em
F-A-C = F
G-H-H = G
A-C-E = Am
H-D-F = B vähennetty
 
Näin tullaankin lopputulokseen että asteikko ja soinnut ovat ikäänkuin naimisissa keskenään. Eli toisesta voidaan tarvittaessa aina johtaa toinen.
 
Mainitsemasi pentatoniset asteikot ovat eri juttu. Niissä on vain viisi säveltä, ja koska ne eivät sisällä jännitteitä aiheuttavia puolisävelaskelia ne ovat hyvin käyttökelpoisia improvisoinnin apuvälineitä, vaikkakin ehkä hieman tylsiä. Eli pentatonisia asteikkoja voi käyttää suht helposti monien eri sointujen päälle ilman että tulee ikävän kuuloisia hutiääniä. Esimerkiksi C-duuripentatoninen tai a-mollipentatoninen käy melko kivuttomasti kaikkiin edellämainittuihin C-duuriasteikosta muodostettuihin kolmisointuihin, edellyttäen että kappaleen sävellaji on tosiaan tuo C-duuri/a-molli.
 
Kuten huomaat, asian selittäminen ytimekkäästi on lähes mahdotonta. Tämäkin viesti oli vain pieni raapaisu asiaan. Siispä suosittelen lämpimästi perehtymään asiaan, koska musiikillinen ilmaisusi varmasti kehittyy jos niin teet. Mutta muista myös improvisoidessasi silloin tällöin vedellä ihan vaan fiiiksellä ja katsoa mitä tapahtuu.

Itseasiassa toi oli aika pirun auttavaa.
 
Eli kun C-duuripentatonisesta löytyy sävelet C, D, E, G ja A niin Am-sointu voidaan muodostaa C, E ja A sävelistä. Sehän toimii myös barréna.
 
Siis ei helvetti, sata plussaa Jorbaghalle.