Aihe: Improvisointi, soinnut ja asteikot
1
Full Throttle
22.07.2009 02:15:37 (muokattu 22.07.2009 02:16:56)
Tarvitsisi saada vähän enemmän teorian tietämystä.
 
Muutaman kuukauden ajan olen harjoitellut improvisoimaan kitaralla. Se onnistuukin hyvin siinä mielessä, että osaan etsiä youtubesta jonkin "Blues in A minor" tjs. taustanauhan ja jammailla jotain likkejä ja melodioita siihen mollipentatonisesta.
 
Ongelmana on, että en yhtään tiedä mitä sointuja näissä taustanauhoissa on. Miten sen voi selvittää? Myöskin jos yritän itse tehdä taustanauhaa, en tiedä mitä sointuja soittaisin koska monet tutut soinnut eivät oikein sovi asteikkoon.
 
Ovatko soinnut sidottuja asteikoihin niin että yksikään nuotti soinnussa ei saa mennä "ohi" asteikosta? Mikä yhteys asteikosta löytyvillä sävelillä on käytettäviin sointuihin?
 
Olen aivan ulapalla tästä asiasta. Netistä en oikein osaa etsiä kun en tiedä mitä etsiä. Suuri Kitarakirja on uskollisesti hepreaa. Myönnän olevani laiska lukemaan teoriaa. Jos joku osaisi valaista minua ytimekkäästi niin olisin kiitollinen...
Viha saa minut väittelemään. Väittely tekee minut vihaiseksi.
Full Throttle
22.07.2009 12:29:38 (muokattu 22.07.2009 12:29:48)
Itseasiassa toi oli aika pirun auttavaa.
 
Eli kun C-duuripentatonisesta löytyy sävelet C, D, E, G ja A niin Am-sointu voidaan muodostaa C, E ja A sävelistä. Sehän toimii myös barréna.
 
Siis ei helvetti, sata plussaa Jorbaghalle.
...
Zeeboo
22.07.2009 13:09:39
Jorbagha: ...Eli pentatonisia asteikkoja voi käyttää suht helposti monien eri sointujen päälle ilman että tulee ikävän kuuloisia hutiääniä...
 
Mollipentatoninen on vissiin se eka asteikko jonka kitaristit oppii. Tämä on vähän sellainen asteikoiden Leatherman, jolla pärjää kohtuudella monessa tilanteessa. Oma eka ahaa-elämys tämän kanssa syntyi Freddie Kingin Hideaway biisiä plokkaillessa: sama mollipentatoninen paketti kolme nauhaa alemmaksi ja tadaa! johan alkoi osumaan. Ei ollut silloin hajuakaan mikä ja miksi... Myöhemmin tuo paketti-kolme-nauhaa-alemmaksi:lle löytyi nimeksi duuripentatoninen.
 
Jos tuota duuripentatonista ajattelee siirreltävänä palikkana, niin siitä saa hyviä tarpeita improvisointiin kunhan sen palikan paikkaa vähän passailee. Tuossa on muutama sointutyyppi ja paikka johon se palikka pitää siirtää.
 

Sointutyyppi     Aloitusääni    Äänet vs sointu     Äänet in C
Duuri            1.             1, 9, 3, 5, 6       C, D, E, G, A
                 5.             5, 6, 7, 9, 3       G, A, B, D, E
                 2.             9, 3, #11, 6, 7     D, E, F#, A, B (Hieno lyydinen soundi)
Molli            b3.            b3, 11, 5, b7, 1    Eb, F, G, Bb, C (Ihan normi mollipent.)
                 4.             11, 5, 6, 1, 9      F, G, A, C, D
                 b7             b7, 1, 9, 11, 5     Bb, C, D, F, G (ei selkeesti molli, mutta silti)
Seiska           1.             1, 9, 3, 5, 13      C, D, E, G, A
                 b5             b5, b13, b7, b9,#9  Gb, Ab, Bb, Db, D# (niin alt-meininki)
                 b7             b7, 1, 9, 11, 5     Bb, C, D, F, G
Sus4_            4.             4, 5, 13, 1, 9      F, G, A, C, D
                 b7             b7, 1, 9, 11, 5     Bb, C, D, F, G
 

 
Tämä on vain yksi tapa ajatella näitä...
 
Tuota litanjaa ei kannata lukea niin, että jokaiselle biisin soinnulle lähtee vänkäämään omaa pentatonistaan. Normi poppi/rokki/blues/jne biiseissä passaa katsoa sävellaji, ja sille soppeli asteikko ja lähteä sen pohjilta rakentelemaan sooloa. Tällainen "horisontaalinen" lähestymistapa toimii aikalailla monessa paikassa. Lisämausteita voi sitten kokeilla vaikka noista "väärin käytetyistä" pentatonisista.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)