Rock, pop, alternative ›

Tjaa-a. Ite oon 13 -vuotias(olkapäille ylettyvä vaalea tukka jos joku sattui näkemään), mut kyllä mää kuiteski olin kunnolla mukana. Oltiin kaverin kaa n. lavan oikean reunan kohalla lähellä eturiviä. Hemmetin kova meininki ainakin sielläpäin, pompittiin ja laulettiin mukana joka biisi.
 
Rupes vaa vatuttaa vähä yks pullee umpikännis oleva tyyppi joka tuli pari kertaa kyselee ennen keikan alkuu et pääsiskö meidän ohi eteen "kaverin" luo ja yritti työntää ittesä läpi siitä. No sit siin introvideon aikana se puski siitä läpi sinne varmaan 2. riviin -.-

Mika Kangas: Onko televisiossa näkynyt minkäänlaista haastattelua vai pitääkö toi vanha "tuppisuu"-linja vielä?
 
Ei varmaan kovin paljon tuu näkymään tosiaan, jos siis pitää "vanhat tavat" paikkansa. Bändillä taitaa olla jo pitkään ollut tapana antaa iso kasa haastatteluja levyjulkaisun myötä ja sitten vaan nauttia rundista ilman toimittajien kanssa tapaamisia.

Nick Bone: Ei ole tarkoitus kenenkään maailmaa järkyttää. Narisee täällä muutkin. Ehkä mulla vaan on joku krapulahöyry päällä.
 
Niinno, pikkasen suvaitsevaisuutta olisin peräänkuuluttanut, ei sen kummempaa.

timus: Ei varmaan kovin paljon tuu näkymään tosiaan, jos siis pitää "vanhat tavat" paikkansa. Bändillä taitaa olla jo pitkään ollut tapana antaa iso kasa haastatteluja levyjulkaisun myötä ja sitten vaan nauttia rundista ilman toimittajien kanssa tapaamisia.
 
Muistui mieleen poikkeus.88 Video-kiertyeella Heli Nevakare onnistui saamaan Rockstopiin Brian Johnsonin tervehdyksen.Yllättivät äijän jostain baaritiskiltä :D.No eihän toi kyllä mikään haastattelu ollut mutta jotain silti."Hi this is Brian Johnson from AC/DC...".

Olipahan keikka, jumaliste! Ehkä Rock And Roll Train hieman joiltakin osin takelteli, mutta kakkosbiisi Hell Ain't A Bad Place To Ben jälkeen oli yhtä tykitystä loppuun saakka. En tiedä muista katsomonosista mutta E51 ja E50-katsomoissa oli täydet bileet pystyssä heti alusta lähtien, tosin kyllä jotkut istuivatkin, mutta suurimmaksi osaksi siellä seistiin (minä mukaanlukien). The Who sai pitää kaksi vuotta kärkipaikkaa omalla listalla, kunnes AC/DC tuli ja pisti paremmaksi. Huhhuh, nyt ei kyllä mikään tunnu miltään vähään aikaan.

Nick Bone:
 
Ja onhan se niin, että kyllä Whole Lotta Rosien aikana huudetaan "Angus!" eikä mitään "Uuh!" tai "Jee"-huutoja... musta ainakin tuntui, että olin broidin ja kaverin lisäksi ainoa, joka sitä Angusta keuhkosi taivaalle siinä osassa kenttää, jossa olimme. Vitun keskenkasvuiset.
 
Itsekin ihmettelin kun kuulin ympäriltäni vain "Jeeaah!" huutoja kun itse karjuin ANGUS niin kovaa kun lähti.
No kyllä taisi korvat tehdä tepposet koska esim: http://www.youtube.com/watch?v=kpLgNYXbWa4 osoittaa niin kyllä suurin osa tiesi mitä huutaa.

danny: The Who sai pitää kaksi vuotta kärkipaikkaa omalla listalla, kunnes AC/DC tuli ja pisti paremmaksi. Huhhuh, nyt ei kyllä mikään tunnu miltään vähään aikaan.
 
Heh, tämä sallitakoot kaikin mokomin. Hienoa että jäi maukkaat fiilikset, vaikken itse keikalle päässytkään niin onneksi on aiempina kertoina oltu messissä.

Kuvaaminen on kivaa. Monelle harrastus.
 
Niin, tunnen pari harrastajaa, mutta ei niistä ainakaa kukaan käytä kännykkää kuvaamiseen...
 
No joo, aika laimee keikka. Ei soitossa varmaan mitään vikaa ollut (mitä nyt Angus vähän takelteli) mutta itse jäin ainakin aika kylmäksi. Niin ja saundit. Täällä kaikki on kehunut saundeja, mutta joo ehkä mä en sano mitäään. Totta kai se on ihan ymmärrettävää, eihän tommosessa paikassa voi mitään hyviä saundeja saadakkaan.
 
Keikoilla on oikeesti hauskaa sillon kun on jotain yli kolmen promillen kännissä ja ördää yksinään.
 
E. Oikeestaan sanotaan nyt ihan suoraan, että mulla oli keikan jälkeen ihan paska fiilis ja miätein, että ei tarvi piäneen aikaan mennä tommosille jättimegakonsertteihin.
 
Kiitos ja anteeksi.

rheinone: High Volts oli kyllä pettymys. Mainiot kitaristit ja rytmiryhmäkin ihan jees, mutta laulaja veti kyllä aikamoisella virkamiesotteella. Harvahan noin korkeelta vetää vaivattomasti, joten epäilen onko sällin kivekset lainkaan laskeutuneet. Mutta fraseeraus oli suurimmassa osassa piisejä tooodella puolivillaista, ja niinkuin Jupi totesi "On vähän turhan puhtoisen näkösiä poikia". Söi väistämättä uskottavuutta sekin. Emmä hiffaa miks ne tommosen laulajan on siihen ottanu.
 
n oikeestaan toi koko juttu on lähteny siitä, et toi laulaja ilmoittautui tohon bändiin. sit kai hiffasivat, et toi tribuutti vois olla jees.
 
allekirjoittaneella oli kunnia soittaa tossa k.o. ryhmässä, kun oli eri laulaja messissä, ja silloin musakin oli ainakin osaks omaa, sit Kasevaa ja muuta. Hyvä nippu. Mut nyt menevät noin, jos haluaa, saa laittaa tulille paremmalla laulajalla varustetun ryhmän.

Mika Kangas: Lähinnä kun vertaa Back In Blackin ja Rosien nopeuteen.Kun Rudd tuli takaisin bändiin niin noi alkoi mennä hieman hitaammin.Back In Black Simonin paukuttelemana suorastaan lensi.
 
no mitä vittua sit? eihän jollain tempolla ole kulkemisen kanssa mitään tekemistä. noi meni just eikä melkein, piste.
 
nimenomaan se on toi juttu, että ei tarvi kohkata ja kulkee silti.
 
paljon paremminahn toi toimi kuin vaikka "If you want blood...you gat it"-liva. Kaikki on parempaa, soitto, laulu, kaikki. Paitsi raivo. Mutta se ei kuulu stadikalle. Eikä vanhoille äijille. Tyylillä, pojut, tyylillä.

Upea keikka oli, ja ihmetellä täytyy miten irtoaa vanhoilta äijiltä vielä tuollainen show. Se on totta ettei sellaista 20 vuoden takaista hullua energiaa ole enää havaittavissa, mutta eipä sitä nyt enää osaa odottaakaan. Sen sijaan hemmetin tyylikkäästi homma toimii edelleen, ja mitä noihin tempoihin tulee niin kyllähän ne biisit groovaa aivan yhtä loistavasti "levytempoisinakin", ehkä jopa paremmin. Niitä tajuttomia ylitempoja voi kuunnella ja katsella niiltä vanhoilta livetallenteilta jos sitä haluaa.
 
Soitossa ei ollut minusta mitään vikaa; alkupuolella ajattelin ettei se Angus taida olla enää ihan entisaikojen vedossa (mikä nyt ei olisi mikään ihme sekään tuossa iässä), kunnes tuli Let There Be Rock ja se mieletön kymmenen minuutin soolotykitys. Sen aikana tuli sellainen "ei jumalauta!" -fiilis, ja osoitus siitä että ei se vanha tatsi niin vaan sormista katoa iän myötä, edes noin kylmässä illassa. Muutenkin bändi oli hienossa vedossa eikä minkäänlaista leipääntymisen makua ollut lähimainkaan näkyvissä vaan aina vaan antavat kaikkensa.
 
Itse olin D-katsomossa, ja eihän se meno siellä tietenkään ollut samaa luokkaa kuin esim. kentällä. Mutta ei se istumakatsomo vaan yksinkertaisesti ole sellainen paikka jossa pystyis kauheen spontaanisti riehumaan. Kyllä siellä itse keikkaan ja soitantaan pystyi keskittymään oikein mainiosti, ehkä jopa paremmin kuin jossain keskellä ahtainta kentänosaa jossa saa koko ajan kyynärpäistä poskeen. Mutta välillä kieltämättä katselin hieman kateellisena kentälle jossa näytti olevan parhaimmillaan ihan hurja tunnelma.
 
Itselleni jäi toki loistava fiilis keikasta, mutta sen lisäksi tuli oikeastaan jo keikan aikana showta katsellessa sellainen vähän nostalgisen haikea olo siitä että tuskinpa tätä herkkua enää täällä päin näkee ja kuulee, ja että väistämättä kaukana edessä ei ole se aika kun herrat pistävät pillit pussiin kokonaan. Sitten on jäljellä enää vain muistoja maailmanhistorian kovimmasta hardrock-koneesta ja - onneksi! - käsittämättömän, ylittämättömän kova kokoelma levyjä ja dvd:itä. Sitäkin mahtavampaa oli saada todistaa tätä bändiä vielä kerran livenä, Turku-hallissa näin bändin 2000 mutta kyllä tässä oli vielä enemmän fiilistä. En unohda tätä keikkaa koskaan.

sirdickyj: no mitä vittua sit? eihän jollain tempolla ole kulkemisen kanssa mitään tekemistä. noi meni just eikä melkein, piste.
 
nimenomaan se on toi juttu, että ei tarvi kohkata ja kulkee silti.
 
paljon paremminahn toi toimi kuin vaikka "If you want blood...you gat it"-liva. Kaikki on parempaa, soitto, laulu, kaikki. Paitsi raivo. Mutta se ei kuulu stadikalle. Eikä vanhoille äijille. Tyylillä, pojut, tyylillä.
 
Kyllä tosiaan tempot ehkä tasottu hieman Philin paluun myötä joissakin biiseissä (ja tämä ei ole sama millään tavalla kuin löystyminen) ja samalla palasi se olennainen osa Acca Daccaa eli Groove ja Rock sai seurakseen jälleen entistä vahvemmin sen tärkeän eli Rollin.
 
Simon oli ihan pätevä hemmo aikanaan Philin paikalle - Sladeen en ikinä tottunut Cliffin ja Malcolmin kolmiossa, vaikka loistosoittaja onkin.
 
Itse tuossa katselin ja kuuntelin juuri Stiff Upper Lip live -dvd:n ja erityisesti keskityin koko parituntisen Philin soittoon ja olemukseen. Se vaan toimii niin omassa luokassaan. Jotain selittämättömänkin maagista siinä tatsissa vaan on...
 
Ja tämä on siis tietenkin vain oma nöyrä näkemys ja mielipide...

Vertauksen vuoksi Back In Black:
 
Simon
 
http://www.youtube.com/watch?v=r8WSQMmVfuk&feature=channel
 
Phil
 
http://www.youtube.com/watch?v=A7KaF5P5hAk&feature=channel_page
 
Kyllä toi Simonin veto kuulustaa mun mielestä kuitenkin pirteemmältä ja tiukemmalta.Mutta makuasioistahan ei voi kuin kiistellä.
 
Huomatkaa myös aikaa ja vaivaa säästelemätön videotaide :D

Mika Kangas: Vertauksen vuoksi Back In Black:
 
Huh, hyvä muistutus siitä että ihan syystäkään ei ole tullut noita Simonin aikaisia livevetoja kuunneltua pitkään aikaan. Järkyttävä ylitempo ja groove on kadonnut täysin jonnekin... onneksi Phil tuli sitten takaisin.

Mika Kangas: Vertauksen vuoksi Back In Black:
 

 

 
Kyllähän ero on ihan selkeä... ja nimenomaan herra Ruddin eduksi. AC/DC pelastui sillä hetkellä, kun herra Rudd päätti palata takaisin tontilleen. Keskiviikkonakin tuli aika paljon seurattua kyseisen ukkelin työskentelyä ja sitä hillitöntä groovea ja tanakkaa, millintarkkaa potkimista ei voinut kuin ihailla monttu ammollaan.
 
Ja ja... eihän Back In Black originaalinakaan mikään speedhirmu ole; Phil pystyy vetämään tarkasti levyltä tutuilla tempoilla eikä tarvitse kiihdytellä ja kaahata kuin mielipuoli. Soitto svengaa kuin hullu hirvi rullatuolissa ja ennen kaikkea liimaa biisit sementin lailla kasaan. Toi Simonin aikanen veto kuulosti mun korvaan ihan paskalta.
 
AC/DC:llä on maailman kovin konehuone ja Phil on sen itseoikeutettu konepäällikkö!

Mika Kangas: Vertauksen vuoksi Back In Black:
 
Simon
 
http://www.youtube.com/watch?v=r8WSQMmVfuk&feature=channel
 
Phil
 
http://www.youtube.com/watch?v=A7KaF5P5hAk&feature=channel_page
 
Kyllä toi Simonin veto kuulustaa mun mielestä kuitenkin pirteemmältä ja tiukemmalta.Mutta makuasioistahan ei voi kuin kiistellä.
 
Eli nopeus = pirteä & tiukka. Pitääkö tiukkaan tavaraan vetää aina nopeasti?
Phil soittaa sen niinkuin se on levylläkin, eli hemmetin hyvin jo oikealla temmolla.

Angus: Huh, hyvä muistutus siitä että ihan syystäkään ei ole tullut noita Simonin aikaisia livevetoja kuunneltua pitkään aikaan. Järkyttävä ylitempo ja groove on kadonnut täysin jonnekin... onneksi Phil tuli sitten takaisin.
 
Älä muuta sano! Hirveää hosumista toi Simonin pätkä. Phil-sedän komppi puolestaan lepää tosi nätisti, ei ahista ja biisi kulkee kuten pitääkin.

juki68: Eli nopeus = pirteä & tiukka. Pitääkö tiukkaan tavaraan vetää aina nopeasti?
 
No ei nyt välttämättä tietenkään.Mun mielestä toi vain toimii hiukka nopeemmalla temmolla,hitaampi tuntuu laiskemmalta.
 
Phil soittaa sen niinkuin se on levylläkin, eli hemmetin hyvin jo oikealla temmolla.
 
Joo totta,meneehän se levylläkin hiukan hitaammin,mun mielestä toi liveversio kuitenkin kulkee paremmin ja nimenomaan Simonin soittamana.Mutta mielipidejuttujahan nää kuitenkin kaikki.

Mitenkäs se nyt oikein oli kun jostain luin että Bon olisi "valinnut seuraajakseen Brian Johnsonin jota hän piti maailman parhaimpana laulajana" (suora sitaatti ulkomuistista)? Oliko tosiaan näin että Bon olisi jo elinaikanaan sopinut että Brian tulisi hänen tilalle jos hän kuolisi? Vai oliko juttu potaskaa? Tunsivatko herrat toisensa jo ennestään vai ei?