Jäsenkuvaus: Gaines (#6460)

Paikkakunta:	Kuusamo
Avatar:
Kuvaus:	Musiikin aktiivikuluttaja ja nautiskelija, soittajakin. Tauti on lujassa, eikä parannuskeinoa ole. Kitaran soiton opettelua vuodesta 1979. Kaverini houkutteli minut kansalaisopiston kitarapiiriin syksyllä -79, täytin loppuvuodesta 9v. Isä osti ensimmäiseksi kitaraksi nylonkielisen Kay-merkkisen akustisen, joka oli aika kehno soitin. Mutta sillä mentiin ensikosketukset kitaran soiton parissa. Klasarisoiton alkeita opeteltiin pari vuotta, kunes Bill Haley, Elvis ja Hurriganes syöksyivät tajuntaani, ja klassinen homma jäi. Se oli harmi, sillä muistan olleeni juuri sillä kynnyksellä, että nuotinluku alkoi sujumaan. Mutta rocknrollin voimaa ei voinut pysäyttää. Teini-ikä meni bändisoiton kujeita opetellessa, ensimmäinen sähkökitara oli kaverilta ostettu Washburn. Akkari päivittyi Yamahan perusmalliin. Täysi-ikäisenä ostin lämpökäsitellystä koivusta tehdyn Landolan 12-kielisen, joka soi upeasti. Kunnes se piti virittää. Ensimmäinen pedaali oli Cry baby Jimi Hendrix wah. Erehdyin jättämään sen paikallisen Rauhala-nimisen (Zero Ninen entinen tukikohta) rakennuksen yläkerran kämppään ja se varastettiin. Seuraavan pedaalin hankin 30v myöhemmin. Tuolloin kasarin loppupuolella tässä kylässä harvalla harrastajalla kunnolliset soittokamat. Yksi todella taitava kitaristi oli lähes jumala, kun omisti punaisen Straton ja Marshallin JCM800 full stakin ja vihreän pedaalin. Hänestä tulikin muusikko. Sitten tuli pitkä vuosikymmenen jakso, jolloin elämä vei ja soittohommat jäivät akustisen rämpyttelyyn. Kunnes kolmen kympin tienoilla hommasin jälleen tuolta lapsuuden kaverilta ylimääräiseksi jääneen Tokain straton ja ostin siihen Laneyn TF200:n kaveriksi (oli kyllä virhe). Mutta se ei johtanut kuitenkaan mihinkään kummempaan, ja soitto jäi todella vähiin vielä pitkäksi aikaa. Musiikin kuuntelu ja keikoilla käynti yms. kyllä säilyi kaiken aikaa. Kunnes havahduin vajaa kymmenen vuotta sitten siihen, että menetän soittokykyni kokonaan, jos en ala oikeasti tehdä asialle jotain. Ja päätin, että elvytän kitaran soiton kunnolla ja päivitän itselleni asialliset soittokamat. Ja siitähän se sitten matopurkin kansi aukesi. Kaikenlaista on tullut hankittua niin mnetin kautta kuin erinäisistä kotimaan kivijalkakaupoista. Ja paljon on tullut myös myytyäkin, lähinnä pedaaleja. Mukavin juttu oli päästä keski-ikäisenä paikallisen blues-rock -bändiin mukaan ja keikoillekin. Tällä hetkellä soittokamoista suosikkeja ovat kitaroiden osalta Tele, Reverend, Tokain LP ja Epin SG. Vahvistimista Mad Professorin Old School RT51 combo ja ENGL:n 50W antaa mieluisan headroomin kaikelle muulle, mikä syötetään etuasteeseen. Pedaaleista Mad Proffan Royal Blue ja Strymonin Flint ovat aina paketissa mukana, muut vaihtelevat. + Epiphone Korina SG G-400 1999 + Fender American Telecaster 3-tone sunburst 1984 + Reverend Dougle Agent W chronic blue 2019 + Tokai Plaintop Custom wine red 2016 + Yamaha F310 + Engl Classic Tube Line 50 head + Engl E410C 4x10 Celestion Q10 Vintage10 60W cab + Hughes & Kettner Tubemeister 18 Twelve combo + Mad Professor Old School RT51 212 combo + Behringer Super Fuzz SF300 + Boss CH-1 chorus + Electro-Harmonix Single Expression Pedal + Fuzz clone like Black Arts Toneworks Ritual + G-Lab Wowee-Wah Warren Haynes signature + JHS Angry Charlie v2 + Keeley Noble Screamer + Lehle little dual switcher + Mad Professor Royal Blue Overdrive + Mad Professor Super Black + Morley Kiko Loureiro Mini Switchless Wah + Neo Instruments Ventilator II + Strymon Flint + Swart Atomic boost + TC Electronic Polytune Noir mini + TC Electronic Ditto looper + TC Electronic Spark Booster + TC Electronic Vortex Flanger + Voodoolab Micro Vibe + Wampler Belle + Wampler Pantheon + Wampler Tumnus Deluxe Stoneridge Evolution
Allekirjoitus:	Sydän lyö ja parta kasvaa.

Kommentit