Kitarat: soittaminen ›

päivää
 
Mistähän löytäis jaksot 10-15?

Tuossa pilottijaksossa oli kyllä kaikista mielenkiintoisin kitaristi - Jarmo Saaro. On kyllä jätkä löytänyt oman juttunsa. Varsinkin se soolo-osuus oli pakko kuunnella pari kertaa putkeen! Lisää tommosia, eikä mitään Eugenes Trick Baggejä todella huonosti soitettuna.

Tämä mies pitäis saada kitaraklubiin vieraaksi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap6odoC4itw&feature=channel_page

Tämä mies pitäis saada kitaraklubiin vieraaksi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap6odoC4itw&feature=channel_page
 
Aamen. Upea video. Toivottavasti Petteriltä tulee lisää videoita. Tossa on sitä käden saundia!

Tämä mies pitäis saada kitaraklubiin vieraaksi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap6odoC4itw&feature=channel_page
 
Upeen näkönen toi Flaxwood ja oikeissa käsissä makeen kuulonen saundi...

Tämä mies pitäis saada kitaraklubiin vieraaksi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap6odoC4itw&feature=channel_page
 
Tästä bändistä molemmat vieraaks...
 
http://www.youtube.com/watch?v=kAgE8C3HqiU

Tämä mies pitäis saada kitaraklubiin vieraaksi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap6odoC4itw&feature=channel_page
 
Intialaisen musiikkikoulutuksen lisäksi Lerche voisi kertoa sen tarinan, kuinka tuo Dumble lopulta saatiin tänne pohjolan perukoille :)

Tästä bändistä molemmat vieraaks...
 
http://www.youtube.com/watch?v=kAgE8C3HqiU
 
Kannatetaan.
 
Kukahan oli tuossa rumpalina, kun ei naama näkynyt oikein kunnolla? Soitosta ja setistä tulee mieleen jotain veikkauksia, mutta ei kehtaa sanoa.

Tämä mies pitäis saada kitaraklubiin vieraaksi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap6odoC4itw&feature=channel_page
 
Hyvää soittoa: kyllä
Jotain uutta edellisiin Kitaraklubiin vieraisiin verrattuna: ei

Kannatetaan.
 
Kukahan oli tuossa rumpalina, kun ei naama näkynyt oikein kunnolla? Soitosta ja setistä tulee mieleen jotain veikkauksia, mutta ei kehtaa sanoa.
 
Voishan se olla vaikka Rauteva?

Mua kiinnostaisi myös kovasti nähdä Peter Lerche Kitaraklubin vieraana. Musta Lerche todellakin toisi uutta Kitaraklubiin, koska hän on lähestynyt kitaransoittoa sellaisilta kanteilta, joita suuri osa tämän maan kovimpina pidetyistä kitaristeista ei ole varmaan ajatellutkaan. Yhdellä Lerchen klinikalla ollut, ja oli kyllä hyvä klinikka. Voisi selittää enemmänkin siitä Intian reissustaan ja niistä vaikutteista.
 
Noi Lerchen jälkeen heitetyt blueslinkit puolestaan on vähän sellaista, noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis mun mielestäni. Vaikka bluesista kovasti diggailen, mutta ainakaan tuossa pätkässä ei ole mitään, mitä ei olisi monet muut tehneet paremmin. Vaikkei kitaransoitossa olekaan kyse mistään kilpailusta tai siitä, että kuka on ketäkin parempi, mutta tuo oli juuri sellaista sisäsiistiä "vedetään vähän bluesrokkia" -meininkiä, josta mulle ei jäänyt päähän niin mitään. En ota kantaa noihin soittajiin mitenkään yleisesti kun en ole yhtään tutustunut, puhun vaan tuosta nimenomaisesta pätkästä. Pepe Ahlqvist on kyllä kova tyyppi.
 
E: Näin toiseen kertaan katsottuna, ehkä tuo pätkä vaikuttaa niin väsyneeltä siksi, koska bändin soitossa ei ole mitään dynamiikkaa. Melkein kuusi minuuttia 12 tahdin blueskiertoa tasaisena putkena ilman mitään himmailuja tai pienintäkään yllätystä kyllä puuduttaa. Jos bändi olisi esimerkiksi himmannut melkein kokonaan kitarasoolon alussa ja siitä lähtenyt kasvattamaan, niin veto olisi voinut olla edes vähän mielenkiintoisempi.

Mua kiinnostaisi myös kovasti nähdä Peter Lerche Kitaraklubin vieraana. Musta Lerche todellakin toisi uutta Kitaraklubiin, koska hän on lähestynyt kitaransoittoa sellaisilta kanteilta, joita suuri osa tämän maan kovimpina pidetyistä kitaristeista ei ole varmaan ajatellutkaan. Yhdellä Lerchen klinikalla ollut, ja oli kyllä hyvä klinikka. Voisi selittää enemmänkin siitä Intian reissustaan ja niistä vaikutteista.
 
Noi Lerchen jälkeen heitetyt blueslinkit puolestaan on vähän sellaista, noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis mun mielestäni. Vaikka bluesista kovasti diggailen, mutta ainakaan tuossa pätkässä ei ole mitään, mitä ei olisi monet muut tehneet paremmin. Vaikkei kitaransoitossa olekaan kyse mistään kilpailusta tai siitä, että kuka on ketäkin parempi, mutta tuo oli juuri sellaista sisäsiistiä "vedetään vähän bluesrokkia" -meininkiä, josta mulle ei jäänyt päähän niin mitään. En ota kantaa noihin soittajiin mitenkään yleisesti kun en ole yhtään tutustunut, puhun vaan tuosta nimenomaisesta pätkästä. Pepe Ahlqvist on kyllä kova tyyppi.
 
E: Näin toiseen kertaan katsottuna, ehkä tuo pätkä vaikuttaa niin väsyneeltä siksi, koska bändin soitossa ei ole mitään dynamiikkaa. Melkein kuusi minuuttia 12 tahdin blueskiertoa tasaisena putkena ilman mitään himmailuja tai pienintäkään yllätystä kyllä puuduttaa. Jos bändi olisi esimerkiksi himmannut melkein kokonaan kitarasoolon alussa ja siitä lähtenyt kasvattamaan, niin veto olisi voinut olla edes vähän mielenkiintoisempi.
 
Samaa mieltä, sellaista valkoisen miehen jyystöähän nuo. Toisessa threadissa puhuin geneerisestä tilutuksesta ala ynkka niin pitää kyllä sanoa että blyyssipuolella sitä näkee vähintään yhtä useasti...juntta mikä juntta. Ja olen myös aika blues-fanaatikko, pitää vain löytää ne "oikeat" artistit joita kuunnella.

Samaa mieltä, sellaista valkoisen miehen jyystöähän nuo. Toisessa threadissa puhuin geneerisestä tilutuksesta ala ynkka niin pitää kyllä sanoa että blyyssipuolella sitä näkee vähintään yhtä useasti...juntta mikä juntta. Ja olen myös aika blues-fanaatikko, pitää vain löytää ne "oikeat" artistit joita kuunnella.
 
Niin Jarkka Rissanen siinä vasemmalla on aika monipuolinen, mun mielestä:
 
http://www.myspace.com/jarkkarissanensonsofthedesert
 
Ja kyllä Putkisen Ykäkin.
 
Ja sit jos sais jotain täntyyppisisä normiblyyssinveivaajia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=YmVwLY035Kg
 
http://www.youtube.com/watch?v=3MbgJShzb8c&feature=related
 
;)

Niin Jarkka Rissanen siinä vasemmalla on aika monipuolinen, mun mielestä:
 
http://www.myspace.com/jarkkarissanensonsofthedesert
 
Ja kyllä Putkisen Ykäkin.
 
Ja sit jos sais jotain täntyyppisisä normiblyyssinveivaajia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=YmVwLY035Kg
 
http://www.youtube.com/watch?v=3MbgJShzb8c&feature=related
 
;)
 
Ai jumankekka :) Tuo kyl vieraaks, koko ajan heittää huulta soitossaan.
Haluun oppii soittaa tohon tapaan.

Ai jumankekka :) Tuo kyl vieraaks, koko ajan heittää huulta soitossaan.
Haluun oppii soittaa tohon tapaan.
 
Juniori onkin huippukova. Oli jo Mighty Flyersin aikaan, kävivät Turussa keikallakin joskus 80-luvun puolivälissä.

Noi Lerchen jälkeen heitetyt blueslinkit puolestaan on vähän sellaista, noh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis mun mielestäni. Vaikka bluesista kovasti diggailen, mutta ainakaan tuossa pätkässä ei ole mitään, mitä ei olisi monet muut tehneet paremmin.
 
Tuollaisten yksittäisten pätkien perusteella tuleekin helposti sellainen olo, jos ei tunne soittajia laajemmin. Esim. Ykä sattuu olemaan omia tuttuja, ollaan soitettukin joskus kimpassa, ja ensimmäinen ajatus on että Ykä on sellainen bluesia erittäin laajasti ja syvällisesti tunteva nallekarhumainen isähahmo, ainakin mulle:) Ja tuossa soolossa näkyy ikäänkuin yksi puoli siitä mitä Ykä tekee. Eli taustatekijät kyllä vaikuttavat suhtautumiseen suuresti. Ei sillä, että tuo soolo olisi ollut mitenkään parasta Ykältä, mutta silti.
 
Lerchestä sama kommentti, että tietyllä tavalla tuo Youtube-pätkä kertoo soittajasta aika paljonkin, mutta ainoastaan jos tuntee Lerchen tuotantoa laajemmin. Muuten ei ehkä tiedä että mitä siinä pitäisi kuunnella.
 
Vähintä mitä voi tehdä, on kuunnella tarkasti se koko juttu mitä joku soittaa. Joskus asiat löytyy pintaa syvemmältä, joskus joku yksityiskohta soitossa on sellainen täky joka tempaa mukaansa. Esim. Lerchellä on muutama ihan oma juttu, joita en ole hirveästi kuullut kenenkään toisen soittavan, sen lisäksi että ko. soittajan kokonaiskonsepti on hyvin uniikki. Toisissa tapauksissa kokonaishahmo ratkaisee; jos ei tunnista sitä kokonaiskonseptia ja suhteuta yksityiskohtia niihin kehyksiin, niin missaa koko jutun. Lerchen kohdalla on vaara sortua molempiin.
 
Kerran suutuin yhdelle kaverille, kun puhuttiin suomalaisista kitaristeista ja kaveri otti esiin Björnisen. Mä otin esiin Lerchen ja kysyin että ootko kuullu Lercheä. Kaveri vastasi että "no, se on yksi monista". Mun mielestäni juttu on juuri toisinpäin, Lerche on niin uniikki tapaus että siitä ei kerta kaikkiaan voi sanoa tuolla tavalla. Tai jos sanoo, niin ei tunne soittajan tuotantoa alkuunkaan:)

Kämäräänen oon ihan kova ja helvatan moni muu ketä on ollu tuolla kitaraklybissä....paitti Jartse.....se oli niin heikko, että varmaan jo poikkitaiteelisessa mielessä onkin ihan helvetin kova...;)
 
Heh... Jartsen viihdearvo oli tosiaankin melkoinen, mutta myötähäpeää pukkasi liikaa päälle, että camp-huumorista olisi voinut juurikaan nautiskella... Olenpas julma...

Eniten tos Jartse -jaksossa mua häiritsi herran käsittämättömän paska saundi.

Eniten tos Jartse -jaksossa mua häiritsi herran käsittämättömän paska soitto.
Korjasin virheen.