Rock, pop, alternative ›

Pitäis kyllä Itekkin laittaa joku AC/DC:n levy tilaukseen lähiaikoina, Let There Be Rockin omistin joskus vuosia sitten mutta menin sitten myymään sen joka kyllä nyt kaduttaa sillä kova levyhän se on.

Niin no siinä Metallica ketjussa se koko väittelyhän tais lähtee siitä kun jotkut kirjoittelijat ei vaan suostunut myöntämään että joillekkin Metallican uudet biisit ei vaan iske ilman että olisi ns. "truu hevari" tai että olisi muka jotenkin muotia haukkua Metallicaa, ei siellä kukaan oo mun mielestä haukkunu niitä jotka on vaan kertonu pitävänsä Metallicasta taikka jotka on innoissaan uudesta materiaalista, ite ootan myöskin innolla sitä uutta levyä.
 
No jos Metallicasta puhutaan, niin positiiviset on kyllä odotukset uudesta plätystä täälläkin, vaikka Black Ice onkin mielessä päällimmäisenä mitä musamaailmaan tulee.
Cyanide kuulosti kyllä lupaavalta, jos nyt ehkä vähän jätti viileäksi. Toivottavasti kuulostaa paremmalta studioversiona, ja jos muutkin biisit iskevät, niin kyllä mä ainakin DM:n hommaan. Siis sillä edellytyksellä, että hynät riittää sekä Black Iceen, että Death Magneticiin. Nyt on lompsa ollu vähän tiukalla.

Flick of the switch on mulle "vittumainen" levy. Tarkoitan tällä sitä, että soundit on sellaiset, jotta pää halkeaa levyn lopussa, mikä on ihan hyvä juttu ;-) Brain shake on sen verran kova jytistys levyn lopussa, että kaali hajoaa. Ei anna kyllä yhtään armoa tuo levy. Ja toisaalta, tän levyn sessioiden jälkeen Rudd lähti bändistä, joten siinäkin mielessä levy on on kaksijakoinen.
 
Mutta itse biisit ovat kyllä rautaa. Kuunnelkaapa esim. Landslide tai Bedlam in Belgium. Ihan timanttia.
 
Piti kaiva tää kirjoittamani pätkä ylös tuolta jostain kun puhuttiin Flickistä.
 
Ja vaikka allekirjoitan täysin tuon sanoitushomman ja varsinkin sen että Bonin aikana tekstit oli kyllä varsin hersyviä, ei mulle loppupeleissä teksti meinaa juurikaan kun kyse on tästä bändistä. Aivan sama vaikka laulaisivat maaseudun tulevaisuudesta, kun tuo musa toimii :-)

Tuosta Simon Wrightista sen verta, että oli positiivinen ylläri jopa nähdä Wright Dion pannuhuoneessa takomassa kun vertasi fiiliksiä AC/DC:n ajoilta. Siis eihän se mies mikään virtuoosi ole kannuttajana, mutta mun mielestä soitti huomattavasti monipuolisemmin ja maukkaammin. Johtui toki live-tilanteesta, joka aina toimii paremmin kuin mikään äänite. Mutta aika paskat soundit noissa Wrightin rummuissa on AC/DC:n aikana ja eihän sielä ole ollut mahiksia juuri kilkutella erikoisempia juttuja, vaan pitää se komppi kulkemassa.

Uutta levyä odotellessa laitoin lasiin halpaa konjakkia ja soittimeen hyvää eiskadeiskaa.
 
Minulle niin kovin rakas The Razors Edge on vaan niin perkeleen hyvä. Useasti varmasti tässäkin ketjussa hehkuttaneena, seitsentoistavuotisen yhteisen historian kera, totean: Toimii!
 
TRE on niin perkeleen ilkeä ja hävytön, kuin myös paras Scottin aikainen materiaali. Tämä vaan leikittelee kuuntelijan kustannuksella, "Etpä muuten arvannut tota!" -on kokoajan läsnä. Ei mitenkään yksinkertainen albumi, paljon hienoja yksityiskohtia.
 
Hangin' left, hangin right, got you by the balls...

TRE oli järjestyksessään toinen AC/DC-platta, joka faniuteni alkuaikana ilmestyi ja kylläpä siitä kovin tykkäsin, kunnes...käsiini osui Powerage, If You Want Blood-live sekä Highway To Hell. Kyllä jäi TRE kuin nalli kalliolle.
Levyllä on kovia biisejä (Shot Of Love ja Got You By The Balls omat lempparit), mutta mikä häiritsee? Se kovin tuotettu soundimaailma ja tietty heviin päin kallistelu... jälkikäteen myös herra Slade on häirinnyt olemassaolollaan minua suunnattomasti. Taitava rumpalihan jätkä on, ei siinä mitään, mutta ei hänen soittotyylinsä varsinkaan livenä iskenyt lain.
Chris Slade oli rumpalina selkeä edistysaskel Simon Wrightiin verrattuna IMO, mutta väärään suuntaan. Ikävä tuli mr Grooven totaalista komppia ja loppuun asti hiottua tyylitajua, mutta onneksi mies palasi kehiin 1994 ja herra Slade sai lähteä.
Mä olen vähän tällanen jäärä, fanitan eniten vuosien 1978-1983 ja 1994- kokoonpanoja...se armoton takakolmio Mal-Phil-Cliff on se juttu, Bon ja Brian on mulle yhtä suuria kurkoja kumpainenkin ja tietysti Anguksen fraseeraus siihen päälle...
äh, taas meni jaaritteluksi :D Ottaisin viskiä, jos en menisi huomenna töihin...

TRE on niin perkeleen ilkeä ja hävytön, kuin myös paras Scottin aikainen materiaali.
 
Piti alkuun ihan hetki miettiä mitä tässä yritettiin sanoa.. mutta koska TRE ei ole Bon Scottin aikaista materiaalia, päättelin että kirjoittaja tarkoittanee pitävänsä TRE:n lisäksi myös parhaasta Scottin aikaisesta matskusta. Mitä se "paras" Scottin aikainen materiaali sitten onkaan?
 
Jokatapauksessa aihe on niin kiinnostava että täytyy heittää myös oma lusikka soppaan. En pysty ymmärtämään että jos joku on kuunnellut AC/DC:tä 17 vuotta (pelottavaa jos pelkkää TRE:ä), miten voi pitää sitä yhtenä parhaana levynä kun lähes koko bändin muu tuotanto on oikeita helmiä täynnä. Vaikkakin AC/DC palasi TRE:n myötä takaisin huipulle muutaman suvantovuoden jälkeen, jää levy kokonaisuutena auttamattomasti bändin koko tuotannon huonoimpaan kolmannekseen. Omasta mielestäni TRE pitää perää yhdessä FOTW:n ja BUYV:n kanssa. Mutta niidenkin biisimateriaali kokonaisuutena oli TRE:ä laadukkaampaa. Tiedän että TRE:ltä löytyy se valtava megahitti ja täysosuma jollaista 80-luvun puolivälin albumeilta ei löydy mutta tällaiselle pitkänlinjan AC/DC-miehelle kyseinen biisi ei ole koskaan ollut mikään erityinen. Levyltä löytyy sen suurhitin lisäksi noin neljä muuta kelpo biisiä mutta loput on sitten aivan täytettä. Lisäksi TRE on hengeltään kaikista eniten kiinni ajassa jona se ilmestyi. Eli jos laitat tänäpäivänä levyn soimaan, kuulet välittömästi soundimaailmasta että se sijoittuu 80-90 luvun taitteeseen. TRE on huonoiten ajan hammasta kestävä AC/DC albumi.
 
Kuten jo edellä viittasinkin, pahiten TRE:llä on menty metsään tuotannon ja soundien kanssa. TRE:ä voisi kuvailla ikäänkuin "ylituotetuksi" (ainakin AC/DC-mittarilla mitattuna). Levyltä kuulee kuinka soundeja on viilattu sekä muokattu liikaa ja sellainen livemäisyys, joka on monella AC/DC levyllä läsnä, ei TRE:ltä välity lainkaan. Erityisesti levyn rumpusoundit on aivan perseestä. Kiitos Bruce Fairbairnen (R.I.P). Mutta kuunnelkaas nyt oikeesti vaikka sen Thunderstruckin rumpusoundeja.. tosi luonnolliset ja niin AC/DC:mäiset! Rumpusoundeista onkin kätevä siirtyä sitten itse rumpaliin. En oikeasti ymmärrä mikä tilapäinen mielenhäiriö tai oikosulku Malcolmille tuli kun palkkasi Chris Sladen bändin rumpaliksi? Kaikkihan tietävät että Slade on tekninen taituri ja piin kova ammattilainen muttei valitettavasti sovi AC/DC:n kuvioon pätkääkään, ei soittotyyliltään kuin ulkoiselta habitukseltaankaan. Onneksi tuota Sladen aikakautta ei kestänyt kuin yhden studiolevyn ja kiertueen verran. Se, kun Malcolm pyysi Philin bändiin takaisin, oli lottovoitto sekä bändille itselleen että sen faneille. Ympyrä oli sulkeutunut!

Totta turisette. Soundien "puhtaus" on parhaimmillaan kyllä jossain Poweragen tienoilla, ei siinä ole tungettu raidalle mitään muuta kuin ne äänet mitä on tötteröistä saatu ulos. Siinä on yksi syy sille miksi levy on ehkä se kaikkein helmein. Ja sehän on sitä paitti ihan suoraa rockn rollia ja bluesia helvetin rujosti rypistettynä eikä mitään muuta. Aikaa on kuulostella missä mennään ja mitä mikäkin ukko tekee. Toisaalta paahdetaan niin perkuleesti. Eikä se edellinen Let there be rock juuri häviä. On ne hienoja lättyjä.

"Totta turisette. Soundien "puhtaus" on parhaimmillaan kyllä jossain Poweragen tienoilla, ei siinä ole tungettu raidalle mitään muuta kuin ne äänet mitä on tötteröistä saatu ulos. Siinä on yksi syy sille miksi levy on ehkä se kaikkein helmein. Ja sehän on sitä paitti ihan suoraa rockn rollia ja bluesia helvetin rujosti rypistettynä eikä mitään muuta. Aikaa on kuulostella missä mennään ja mitä mikäkin ukko tekee. Toisaalta paahdetaan niin perkuleesti. Eikä se edellinen Let there be rock juuri häviä. On ne hienoja lättyjä."
 
"Totta turisette" Täysin erimieltähän minä olin! Mistähän levystä sää nyt puhut? "Eikä se edellinen LTBR juuri häviä" Tä, edellinen? ..meen ottamaan lääkkeet, öitä!

Piti alkuun ihan hetki miettiä mitä tässä yritettiin sanoa.. mutta koska TRE ei ole Bon Scottin aikaista materiaalia, päättelin että kirjoittaja tarkoittanee pitävänsä TRE:n lisäksi myös parhaasta Scottin aikaisesta matskusta. Mitä se "paras" Scottin aikainen materiaali sitten onkaan?
 
Vähän epäselvästi varmaan ilmaisin itseni.
Siis Scottin aikainen tavara uppoaa täysillä, TRE on henkilökohtaisesti vain niin tärkeä levy itselleni. Pesee muut Johnson-äänitteet kertapyyhkäisyllä.
 
Mitä se "paras" Scottin aikainen materiaali sitten onkaan?
 
Tässähän oli juuri juttua pari sivua takaisin noista lyriikoista, niin nuo Scottin aikaiset tarinat ja tilat on hyvin erilaisia myöhempään matskuun...

Viittasin vain siihen kun mainitsit että Razors edge on soundeiltaan mitä on. Ja Nick Bone puhui ylituotetuista soundeista kans. Ajatukseni oli tuosta se että nuo seitkytluvun levyt pesee uudemmat tuossa mielessä.
 
Tuossa kun joku aina jaksaa jauhaa sitä että kuinka AC/DC:n biisit on yhtä ja samaa niin jumalaut, kuunnelkaapa ajatuksella esim. For those about to rockin biisi Breaking the rules. Sehän on jo suorastaan progea bändin asteikolla ;-) Eikä Night of the long kniveskaan ihan mitään Chuck Berryä ole..

Tuossa kun joku aina jaksaa jauhaa sitä että kuinka AC/DC:n biisit on yhtä ja samaa niin...
 
...se joku on todennäköisesti kuullut/kuunnellut vain ja ainoastaan ne suurimmat hitit mitä bändiltä yleensä kuulee tai mitkä ovat livesetin vakio-osastoa. Koska jos jaksaa perehtyä vähänkin laajemmin siihen koko tuotantoon niin kyllähän sen kuurompikin tajuaa miten absurdi väite tuo "yksi ja sama biisi" on. Tai sitten saman väitteen voi esittää lähes mistä tahansa omalle tyylilleen uskollisesta bändistä.
 
E. On muuten älyttömän hienoja biisejä nuo molemmat mainitsemasi, Breaking the Rules ja Night of the Long Knives. Samoin kuin samalta levyltä löytyvä Spellbound.

On muuten älyttömän hienoja biisejä nuo molemmat mainitsemasi, Breaking the Rules ja Night of the Long Knives. Samoin kuin samalta levyltä löytyvä Spellbound.
 
Mun mielestä koko levy on erittäin hyvä. Ainoat biisit mitkä joskus skippaan ovat Inject the Venom ja toisinaan myös Lets Get It Up. Tämä levy on mun mielestä sellainen, joka toimii parhaiten kun kuunteee sen alusta loppuun. Levyllä on mun mielestä tietty leijuva ja hieman epätodellinen tunnelma, joka välittyy vain jos kuuntelee koko levyn kerralla putkeen.

Mun mielestä koko levy on erittäin hyvä. Ainoat biisit mitkä joskus skippaan ovat Inject the Venom ja toisinaan myös Lets Get It Up. Tämä levy on mun mielestä sellainen, joka toimii parhaiten kun kuunteee sen alusta loppuun. Levyllä on mun mielestä tietty leijuva ja hieman epätodellinen tunnelma, joka välittyy vain jos kuuntelee koko levyn kerralla putkeen.
 
Joo, hyvä levy se on, ja tosiaan jotenkin tavallaan "epätavallinen" AC/DC-levy... biisit on jotenkin sentyylisiä ettei muilta levyiltä löydy sellaisia. Niin kuin nyt vaikka juuri tuo Inject the Venom tai vaikkapa C.O.D.

Tai sitten saman väitteen voi esittää lähes mistä tahansa omalle tyylilleen uskollisesta bändistä.
 
Näinhän se on.FTATR on minustakin loistava levy.Ekoja AC/DC-levyjäni ja jo siksikin tärkeä levy.Aina kulkee kylmät väreet kun nimibiisin nopea osio alkaa.
 
Kulkee ja on komeen kuulosta :-)

Joo, hyvä levy se on, ja tosiaan jotenkin tavallaan "epätavallinen" AC/DC-levy... biisit on jotenkin sentyylisiä ettei muilta levyiltä löydy sellaisia. Niin kuin nyt vaikka juuri tuo Inject the Venom tai vaikkapa C.O.D.
 
Mä en oo jostain syystä oikeen päässy sisälle tohon levyyn, paitsi tietysti nimiraitaan ja noihin kahteen sun mainitsemaan. Ai niin ja sitten on tietysti vielä Put The Finger On You. Mutta jotenkin on loput noista jääny vähän pimentoon. Pitääpä pyötäyttää pariin kertaan ja kattoa, jos vaikka nyt tärppäis.

Ommuuten rasittavaa jos käytetään levyistä lyhenteitä tyyliin BUYV. Jumalauta joka kerta pitää ruveta tavaamaan koko diskografiaa läpi ett mitähän tässä nyt tarkoitetaan. Seuraavaks varmaan sisäpiiri keksii ett miksei piiseistäki puhuta samalla lailla:
- "UTMNIY:ssa on muute mahtava bassolinja."
- "Joo, niimmuute on."

Bändinimien lyhentäminen ärsyttää myös suunnattomasti; Alternating Current / Direct Current:han sen pitäisi olla, eikä mikään AC/DC. Tulisikohan bändi ensi vuonna sinne Miljoonarockiin, eikös sitä muutama vuosi sitten jo sinne huhuiltu?

Bändinimien lyhentäminen ärsyttää myös suunnattomasti; Alternating Current / Direct Current:han sen pitäisi olla, eikä mikään AC/DC.
 
Noinko se on? Luulin että lyhenne tulisi sanoista AntiChrist/Devils'Children.
 
Tulisikohan bändi ensi vuonna sinne Miljoonarockiin, eikös sitä muutama vuosi sitten jo sinne huhuiltu?
 
Niin olen itsenikin antanut ymmärtää: Jos kerran levy ulos tulee, pakkohan bändin on miljuunarokissa näyttäytyä.