Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Terve vaan,
Kirjoitan paraikaa konserttoa huilulle ja jousiorkesterille. Työ edistyy muuten hyvin, kaksi osaa on jo valmiita ja kolmaskin etenee hyvää vauhtia. Olen jo kirjoittanut ensimmäiseen osaan kadenssin, mutta en ole yhtään tyytyväinen siihen. Mitä asioita pitäisi ottaa huomioon (eli mitä kadenssissa ylipäätänsä pitäisi olla) kadenssia kirjoitettaessa? Teos on siis tonaalinen ja ensimmäinen osa, johon kadenssi siis tulee, on noin viiden minuutin pituinen.

Ennen vanhaanhan soittajat saivat itse improvisoida kadenssin:-)

Minä en ole konserttoja säveltänyt enkä osaisikaan, joten vastaan pikemminkin aihepiiristä kiinnostuneena moukkana.
 
Huilisti on konserton sankari ja kadenssi on näytön paikka. Kadenssissa otetaan pääteemasta kaikki irti, soittimesta kaikki irti ja soittajasta kaikki irti. Tämä tarkoittaa mm. äänialan ja dynamiikan ääripäiden hyödyntämistä sekä tilaisuutta briljeerata persoonallisesti näyttävillä artikulointitavoilla. Soolo-osuus ei saa olla liian lyhyt, parhaimmillaan soittimen koko olemus tulee esiin. Kun dynamiikka vihdoin on kovimmillaan, orkesteri saa liittyä mukaan täydellä kaliiperilla. Jos teemoja on useita, kadenssi saattaa sitoa niitä yhteen.
 
Tässä on suosikkikadenssini Ravelin (taas) vasemman käden pianokonsertosta:
http://www.youtube.com/watch?v=X0LBezQGLNo
Flyygelistä ei juuri saa enempää irti yhdellä kädellä. Kuvittelisin, että huilullakin kadenssiin sisältyisi paikoin nopeita murtosointuja ikään kuin pyrkimyksenä kasvaa soolona orkesterin mittaiseksi. Ehkä lähelle päästään vain joskus flyygelillä tai uruilla.
 
Etsisin tallenteita legendaarisista huilusooloimprovisaatioista ja yrittäisin siirtää niistä erilaisia efektejä ja koristelukikkoja osaksi sävellettyä kadenssia.
 
Mutta jos osia on kolme ja kadensseja tulee kolme, ehkä yllä oleva äärimmäisyys päteekin luontevasti vain viimeiseen.
 
Ennen vanhaanhan soittajat saivat itse improvisoida kadenssin:-)
 
Ennen vanhaan oli mielenkiintoisia konserttoja. Paljon on jäänyt taltioimatta.

Juu, juuri tuota teemojen sitomista olinkin ajatellut. Mitä tähän briljanssiin tulee, ovat käteni osittain sidotut, sillä sävellän tätä konserttoa opistoni jousiorkesterille, joka se on kyllä sangen laadukas, Helsingin Juniorijouset, sekä jollekin huiluopiskelijalle, joten mitään älyttömän vaikeaa en voi konserttoon kirjoittaa. Olen itsekin siis vielä opiskelija.

Heh, niinpä taidamme.
Tuo muiden huilukonsettojen tutkiminen on kyllä hyvä idea. Olen kuunnellutkin Mozartin huilukonserttoja. Osaisiko joku muuten neuvoa muita hyviä 1700-1800 luvuilla sävellettyjä huilukonserrtoja?

Levesinetillä on hyvää asiaa, mutta tuli vaan mieleen että jos säveltäjä säveltää teokseensa kadenssin, niin saahan se periaatteessa säveltää sinne ihan mitä vaan. Tietenkin aika vakiintunut ja toimiva käytäntö on kertailla ja varioida osan teemoja kuten jo todettu, mutta toisaalta joku muukin lähestymistapa on ihan mahdollinen. Lähinnä kai tarkoitus olisi että kadenssi kuulostaa "tarpeelliselta" ko. osaan, eikä kuuntelijalla tule sellaista oloa että mitähän tuokin pätkä tuossa biisissä teki. Rakenteen ja yhtenäisyyden säilymisen johdosta ihan pelkkää tajunnanvirtaa ei siis kannata kirjoittaa, mutta ei tarvitse myöskään pitäytyä pelkästään teoksen teemoissa. Ennen vanhaanhan solistit ovat tosiaan itse säveltäneet, jopa lennossa improvisoineet soolokadenssit joten jonkinlainen improvisatorisuuden tuntu varmasti toimii. Tällasta tuli mieleen.