Media ja viihde ›

William S. Burroughsin Alastonta Lounasta. Hämmentävä, mutta loistava kirja.

Olen maailman paras aloittamaan kirjan lukemisen, mutta huonoin päättämään sen. En vain malta olla aloittamatta uusia kirjoja vaikka vanhatkin ovat kesken. Nyttenkin on menossa varmaan nelisen kirjaa, ja tuntuu ettei mikään niistä etene kun tulee jokaista luettua vähän kerrallaan.

Olen maailman paras aloittamaan kirjan lukemisen, mutta huonoin päättämään sen. En vain malta olla aloittamatta uusia kirjoja vaikka vanhatkin ovat kesken. Nyttenkin on menossa varmaan nelisen kirjaa, ja tuntuu ettei mikään niistä etene kun tulee jokaista luettua vähän kerrallaan.
 
Sama vika. Pitäisi oppia keskittymään yhteen kirjaan kerrallaan. Mielenkiintoisten kirjojen määrä on kääntäen verrannollinen käytössä olevan ajan määrään. Kirjaston laina-ajatkin ovat liian lyhyitä.
 
Vuonna 1984 innoittama lainasin lisää Orwellia. Eläinten vallankumousta odotellessa luvussa on Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa. Näppärää kerrontaa...
 
Aukkoja sivistyksessä pyrin paikkaamaan Toinen Maailmansota -tietokirjalla (http://www.hutikuti.net/index.php?o … ;task=view&id=300&Itemid=29). Toista maailmansotaa käsitellään runsaasti populaarikulttuurissa mutta silti omat tiedot ovat todella hataralla pohjalla. Syitä ja seurauksia jos pystyisi tuon luettua vähän paremmin hahmottamaan. Jos aihe kiinnostaa niin suosittelen. Näyttävä kirja ja raskas aihe on selostettu mielenkiintoisella tavalla.

Olen maailman paras aloittamaan kirjan lukemisen, mutta huonoin päättämään sen. En vain malta olla aloittamatta uusia kirjoja vaikka vanhatkin ovat kesken. Nyttenkin on menossa varmaan nelisen kirjaa, ja tuntuu ettei mikään niistä etene kun tulee jokaista luettua vähän kerrallaan.
 
Sama juttu. Aina alottaa jonkun ja jos son kiinnostava lukee reilut 50 sivua putkeen mutta sen jälkeen pitää taukoa ja jatkaminen on aina niin väkinäistä.
 
Tällä hetkellä menossa Yann Martel - Piin Elämä, ja lukuisia muita joita en ole taas lukenut niin pitkään aikaan että en taida niihin palatakaan.

Tällä hetkellä kesken:
 
Charles Bukowski: You get so alone at times that it just makes sense
Lonely Planetin The Australian Phrasebook
 
Jostain syystä minäkään en osaa keskittyä yhteen opukseen kerrallaan.

Jostain syystä minäkään en osaa keskittyä yhteen opukseen kerrallaan.
 
Mä taas en osaa keskittyy moneen kirjaan kerrallaan, ellei ne sitte oo jotain kertakaikkiaan täysin erilaisia opuksia keskenään. Jäähän niitä toki aina joskus kesken multakin, mut semmonen keskenjääny teos jää sitte yleensä kokonaan lukematta loppuun.

Tässä on nyt viime aikoina tullut luettua niin Pikku Prinssi, Perhonen Lasikuvussa kuin joitain sarjakuviakin. Eilen sitten ryhdyin vihoviimeiseen koitokseen Harry Potterin kanssa ja nappasin hyllystä silmien alle Kuoleman Varjelukset. Saas nähdä miten loppuu.

George Orwell- Eläinten vallankumous
 
Vielä ei ole mielipidettä kirjasta, kun vasta alkumetreillä ollaan, mutta odotuksia löytyy.
 
Harry Potterit tekisi kyllä mieli lukea, nyt kun aikaakin on. Omistan useammankin Potterin, mutta en vaan ole saanut aloitettua. Jospa tänään.

George Orwell- Eläinten vallankumous
 
Vielä ei ole mielipidettä kirjasta, kun vasta alkumetreillä ollaan, mutta odotuksia löytyy.
 
Ite lukaisin kans tämän äskettäin kertaistumalta läpi. Ihan hieno aihe, mutta kovin heppoinen satu siihen oli ympärille väsätty. Ei meikäläiseen ainaakaan oikein uponnut "klassikkomaineen" veroisesti.

P. C. Jersild - Jälkeen vedenpaisumuksen. Luin joskus teininä, ja oli muistaakseni masentavin kirja ikinä. Suosittelin kaverille vähän aikaa sitten, ja kyllä se tykkäsi ja vahvisti myös tuon masentavuuspuolen. Pitää nyt lukea itse uudelleen.

Olen tässä lähiaikoina lukenut muutaman kirjan.
 
Steven Hall - Haiteksti
 
Tämä oli aivan mieletön kirja. Tarina veti mukaansa heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja tarina kutoutui mukavasti eri tasoisiksi tarinoiksi. Loistavaa viihdettä ja mukavaa pohdintaa. Erinomaisesti kirjoitettu kirja.
 
Kaarina Davids - Rankka Kutsumus: sairaanhoitajan päiväkirja
 
Tämän luin silkasta mielenkiinnosta, samaa alaa kuin opiskelen. Ei mikään lukuelämys, ja päällimmäinen ajatus kirjan jälkeen oli, että sinä päivänä kun ajattelen kaikkia ongelmia yhtä kyynistyneesti, vaihdan itsekin alaa. Samat ongelmat olen tosin hoitotyössä nähnyt jo tähänkin mennessä.
 
Paulo Coelho - Portobellon noita
 
Ehdottomasti yksi parhaista Coelhon kirjoista. Suosikkini Alkemistin, 11 minuutin ja Piedrajoen rannalla istuin ja itkin rinnalla.
 
Seuraavaksi ajattelin lukaista Pikkunaisia ja Pienen runotytön. Molemmat kirjat olen lukenut joskus nuorempana.

Steinbeckin Vihan hedelmät oli kyllä melkoisen loistava.
 
Mummulan kirjahyllystä tarttui tänään mukaan Alberto Moravian Keskipäivän aave, joka siis seuraavaksi luettavana.

Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat. Aivan loistava kirjanen jonka jokaisen tulisi lukea.
 
Nikolai Rimski-Korsakov: Principles Of Orchestration

David Sklansky - Pokerin teoria. opus mikä tulee luettua säännöllisin väliajoin läpi
 
muutenkin tulee luettua enää vain pokeri kirjallisuutta. en o tosin koskaan kovin ahkerasti mitään lukenut, joten ehkä se selittää miksi luen pelkästään niitä

Kirjakaupan alennusmyynnistä tarttui tänään matkaan Anja Snellmanin Rakkauden maanosat. Luin siitä yhdellä istumalla jo puolet. Kerrassaan vaikuttava tarina ja mielettömän kauniisti kirjoitettu. Kertoo karkeasti sanottuna siitä, miten jokaisella suhteella on erilaiset vaiheet, maanosat, ja miten eri "maanosat" poikkeavat toisistaan.

Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat. Aivan loistava kirjanen jonka jokaisen tulisi lukea.
 
Hmmm, kieltämättä jonkinlainen kiinnostava trippi (ainakin jossakin määrin) häiriytyneen persoonan minäkuvaan. SH oli kaukainen sukulainen, mutta en ollut koskaan livenä tekemisissä. Veljensä kanssa kylläkin.
 
Parhaillaan luvussa Sean Stewartin "Galveston".

Rupesin taas tylsyydenpuuskassa Linnan Tuntematonta lukeen, ties monennettako kertaa jo. Jotenki jännää on kyllä se, että vaikka oon kirjan lukenu varmaan ziljoona kertaa ja molemmat leffatki kattonu vähintään piljoonasti, ni SILTI tuntuu edelleen toi teksti jotenki yllättävän tuoreelta. Sitä luulis jo osaavansa kaiken ulkoo, vaan aina sieltä jotain uutta tuntuu kuitenki löytyvän. Niinku hyvissä kirjoissa varmaan yleensäkki...

Rupesin taas tylsyydenpuuskassa Linnan Tuntematonta lukeen, ties monennettako kertaa jo. Jotenki jännää on kyllä se, että vaikka oon kirjan lukenu varmaan ziljoona kertaa ja molemmat leffatki kattonu vähintään piljoonasti, ni SILTI tuntuu edelleen toi teksti jotenki yllättävän tuoreelta. Sitä luulis jo osaavansa kaiken ulkoo, vaan aina sieltä jotain uutta tuntuu kuitenki löytyvän. Niinku hyvissä kirjoissa varmaan yleensäkki...
 
Heh, ite oon vaikka kuinka monesti alottanut, mutta kertaakaan en ole jaksanut alkua pidemmälle. Ehkä sitten joskus.
 
Piti nyt jättää tuo Jersild syrjään ja aloittaa Simmonsin Hyperion, kun tuli tuolla maailmanloppukeskustelussa puheeksi. Satuin olemaan muijan kanssa kirjastossa ja siinä scifihyllyllä mietin että mikähän se kirja oli. Tyttö sattui etsimään juuri jotain Simmonsia ja nappasi viereisen kirjan, josta sitten huomasin että heh juum.

Heh, ite oon vaikka kuinka monesti alottanut, mutta kertaakaan en ole jaksanut alkua pidemmälle. Ehkä sitten joskus.
 
Eihän KAIKKI tietysti voi samoista kirjoista tykätä, mikä on ainaki musta ihan OK.
"Vakosametti sopii sulle, ei mulle." ;)