Lyriikka ›

sade, ei tänään lyö vasten ikkunaa,
se lyö suoraan kasvoilleni,
enkä mistään suojaa saa,
ennen oli ennen,
kerran laulu kulki niin,
minä muistan, kerran painoin
sen sydämmeeni kii`
 
nyt on lätäköihin
verenpuna painunut,
näen, mitä näen,
olen siihen turtunut,
jos eilen, olin luonasi,
ketä kuunteletkin nyt,
minä sanoissas en kauaa viipynyt
 
en ole täällä,
minä olen, mutt`en jää,
kiinni siihen aikaan,
ei oo menetettävää,
kaiken mitä halusin, sen sain ja huomaan nyt,
miten aika onkaan vasta kääntynyt
 
kasvot, ilmeettömät
näyttävät valokuvalta,
joissa toinen on kuin patsas,
vailla hetkeä vangittua,
niin kuin tyhjyys käsitteenä
meille paljon merkitsee,
se ei puhu, eikä vanno,
eikä merkityksiä tee,
 
nyt on karikoihin
aallot lyöneet viimein niin,
että murtunut on pinta,
josta ennen otin kii`
jos eilen olin luonasi,
ja kuuntelet vasta nyt,
älä mieti, miks`en vastaamaan pystynyt
 
en ole täällä,
minä olen, mutt`en jää,
kiinni siihen aikaan,
ei oo menetettävää,
kaiken mitä halusin, sen sain ja huomaan nyt,
miten aika onkaan vasta kääntynyt
 
en ole täällä,
minä olen, mutt`en jää,
kiinni siihen aikaan,
mikä sai sen elämään,
kaiken, mitä halusin, sen sain ja huomaan nyt
miten aika onkaan vastaan kääntynyt
 
..nyt on lätäköihin,
verenpuna painunut,
ketä suuteletkin nyt..
on kadonnut

Hei, tästä alla olevasta kohdasta pidin:
 
nyt on lätäköihin
verenpuna painunut,
näen, mitä näen,
olen siihen turtunut,
jos eilen, olin luonasi,
ketä kuunteletkin nyt,
 
.
 
Näitä kahta alla olevaa ensimmäistä lausetta
en ymmärtänyt, vika lienee minussa??
 
en ole täällä,
minä olen, mutt`en jää,
kiinni siihen aikaan,
ei oo menetettävää,
kaiken mitä halusin, sen sain ja huomaan nyt,
miten aika onkaan vasta kääntynyt

sade, ei tänään lyö vasten ikkunaa,
se lyö suoraan kasvoilleni,
enkä mistään suojaa saa,
ennen oli ennen,
kerran laulu kulki niin,
minä muistan, kerran painoin
sen sydämmeeni kii`
 
Pieni asia, mutta kuten eräskin lauluntekijä sanoi; sydämeen ei mahdu kahta ämmää.

Näitä kahta alla olevaa ensimmäistä lausetta
en ymmärtänyt, vika lienee minussa??
 
en ole täällä,
minä olen, mutt`en jää,
kiinni siihen aikaan,
 
En ymmärtänyt minäkään. Lisäksi pilkkujen käyttö oli sen verran hurjaa, että haluaisin kuulla kirjoittajan tarkoituksen tähän.

En ymmärtänyt minäkään. Lisäksi pilkkujen käyttö oli sen verran hurjaa, että haluaisin kuulla kirjoittajan tarkoituksen tähän.
 
Pilkkujen viilaus on kyllä hurjaa:D:D::D

Pilkkujen viilaus on kyllä hurjaa:D:D::D
 
Viilaten ja köyläten.
 
Puolusta miten haluat, mutta koko teksti täynnä pilkkuja vailla ainoatakaan pistettä tai isoa kirjainta on...outoa. Mistä lauseet alkavat ja mihin loppuvat, vaikka tietyt konjuktiot siihen osviittaa antavatkin?
 
Lukijan tehtävä? Musiikin tehtävä?
 
Ehkä molempia.

viilaten ja diili uuteen, jätän pois joka toisen pilkun, niin pääsen kuuteen.
Nyt puhun siis itsestäni. Kun käytän niitä joskus runoissa liikaa..

vakavasti puhuen kieliopista ja välimerkeistä. Sain koluaikana
 
Entä kokonaiset sanat?

kaikesta tuli takkiin. kaikesta. mutta antaa ajatuksen virrata.

Tästä biisistä ensimmäinen demo.. livenä äänitetty, tehtiin just ennen äänitystä ts. äänitettiin heti ku saatiin rakenne valmiiksi.
 
http://koti.mbnet.fi/rikuke/varasto/Vangittu_hetkeen.mp3

Jännä mikä mielikuva minulle tuli tästä. Mies soittaa
kitaraa ja nainen laulaa jossain Portugalin pikkukaupungin
kujilla, kahvilassa tai espanjassa. (en ole käynyt kummassakaan).
 
Kuuntelin kappaleenne ja seurasin sanatarkasti
musiikin ja sanojen liikettä. Kaikki sanat
sopeutuvat hyvin musiikkiin (sen mitä minä nyt ymmärrän),
vaikka kun ensin katsoin sanoja, näytti vaikealta sävellettävältä.
 
No omaperäisyyttä riittää. Tunnustelen pidinkö
kappaleesta vai en. Nyt täytyy rehellisesti sanoa,
en vielä tiedä?
 
Siitä pidän että musiikissanne näyttää olevan syvyyttä
ja ajatusta.
 
Pidän enemmän kuitenkin kappaleestanne:
Ei satu lapselle

Aijemmin oli puhetta nuista pilkuista... Ehkä niitä on kieliopillisesti liikaa mutta ne kertovat hyvin lukijalle tekstin rytmiä. Ainakaan minua pilkut eivät siis häirinneet, voinee tosin johtua siitä että omissa teksteissäni esiintyy sama "pilkkujen liikakäyttö". Mutta eihän lyriika välttämättä tule noudattaa kieliopin mukaisia laise rakenteita tai sujuvaa kerrontaa...? Eräskin oma lyriikkani muodostuu vain kysymykistä ja vastauksista.
 
Minusta sanat olivat hyvät. Joku puhui Espanjaan liittyvisyä kielikuvista, itselleni tuli juuri toisen ääripään mielikuvat; pohjoismainen melankolinen pikkukaupunki pienine piireineen ja tukahdettuine muistoineen. Kaipuu pois.

(Jännä mikä mielikuva minulle tuli tästä. Mies soittaa
kitaraa ja nainen laulaa jossain Portugalin pikkukaupungin
kujilla, kahvilassa tai espanjassa. (en ole käynyt kummassakaan).

Kuuntelin kappaleenne ja seurasin sanatarkasti
musiikin ja sanojen liikettä. Kaikki sanat
sopeutuvat hyvin musiikkiin (sen mitä minä nyt ymmärrän),
vaikka kun ensin katsoin sanoja, näytti vaikealta sävellettävältä.)
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
 
Tazkalle: lainaan tuossa yllä omaa tekstiäni. Niin tunnelmat tulivat siitä kun
kuuntelin kappaleen. Mutta se lienee hyvän sanoituksen merkki,
jos vie moniin tunnelmiin. Ainakin runouden puolella, hyvä jos
teksti saa useita mielikuvia liikkeelle. No lauluteksteissä,
lienee tarina tärkeämpi ja ymmärrettävyys. Siinä onkin itselläni
vielä oppimista.