Klassinen ›

Koska Rostro koko ajan kirii. Tempo elää tossa koko ajan - se myös välillä hidastuu. Heti kun tempo asettuu, Rostro kirii sen nopeammaksi. Ota metronomi käteen ja kato millä välillä tempo heittelee jos et muuten saa selvää.
 
Kumma, kun mä olen kuulevinani tuolla ihan pitkiä tasaisiakin jaksoja vaikka kuinka kriittisesti yritän kuunnella. Ja toisaalta, miksei tempo saisi hieman elää..? Oli miten oli, Rostro tuskin tekee mitään oleellisesti erilailla kuin harjoituksissa, joten siksi mietinkin että liekö yhteinen harjoitusaika jäänyt vähiin. Ei ole kyse siitä, että säestys olisi helvetin vaikea. Mun mielestä pianisti vaan ei reagoi joka hetki niin nopeasti kuin voisi, joskaan ei Rostro sitä yhtään helpommaksi toki tee. Enkä sano tätä siksi että olisin sellistinä automaattisesti solistin puolella. Oon tehnyt riittävän paljon säestyshommia pianollakin ymmärtääkseni mitä se on, myös virtuoosikappaleiden säestäminen.
 
Et taida olla säveltäjä tai säveltäjien kanssa tekemisissä? :D Tai sitten mä olen todellinen outolintu.
 
En ole säveltäjä, mutta jos olisin niin en varmaan olisi tyytyväinen teokseni tylsään esitykseen vaikka kaikki äänet olisi kuinka hienosti ja oikein soitettu. Enkä tällä tietenkään tarkoita että olisi ok soittaa mitä sattuu vain tulkinnan ehdoilla.
 
Mä olen edelleen sitä mieltä, että kun kyseessä on virtuoosikappale, esitys ei ole onnistunut jos se ei ole virtuoottinen. Toi Rostron esitys on samanlaista kuin monilla ihan kelpo sähkökitaristeilla kuulee - nopee, mutta ei varsinaisesti virtuoottinen, ts. sumuinen, epätasainen versiointi jossa ainoa substanssi on nopeus.
 
No, tuon biisin melkeinpä ainoa substanssi on nopeus. On esitys musta silti virtuoottinen, mutta ehkä mä jotenkin kuuntelen sitä liikaa sellistin korvin, arvioiden muitakin osa-alueita kuin musiikkia. Jousitekniikkaa, näppinopeutta...
 
Muun kuin ensisijaisesti virtuoosikappaleen kohdalla "hyvä" voi olla muutenkin hyvä kuin teknisesti ensiluokkainen, mutta virtuoosikappaleessa se on mun mielestä prioriteetti, vasta sen jälkeen tulevat ne asiat jotka muunlaisissa biiseissä tulevat ensin. Paganinin nopeita kapriiseja on ihan sietämätöntä kuunnella teknisesti puutteellisina esityksinä, aivan kammottavaa marsunpuristelua (skviik, skviik), tässä on mun mielestä kysymys ihan samasta asiasta. Maailman kauneinta kuultavaa ne eivät tosin ole hyvinkään soitettuina.
 
Totta kai. Paljon vaan kuulee sellaista virtuoosisoittoa jossa ei ole muuta kuin sitä teknistä taitoa. Rostro tuossa sentään yrittää tehdä kappaleesta hieman elävämmän.
 
Miksi soittaa nopeammin kuin pystyy, kerro mulle???
 
Rostron muusikkopersoonaan varmaan sopii aika hyvin se, että vedetään virtuoosikappale niin ylärajoilla kuin pystytään, muttei hän ole suinkaan ainoa suuri muusikko joka näin toimii. Ehkä siinä menetetään jotain selkeydestä ja millintarkasta artikulaatiosta, mutta solistin selkeä pyrkimys on tehdä kappaleesta räjähtävän energinen. Liekö joku venäläinen temperamentti tms.
 
Ilmeisesti sä pystyt jotenkin erottamaan ton esityksen siitä, miten kappaleen pitäisi mennä jopa soitettaviin ääniin asti, sori, mä en pysty siihen kun selkeästi kuitenkin yritetään soittaa jotain ennalta kirjoitettua.
 
Mä sanoisin tuota nyt aika vahvaksi liioitteluksi.
 
Täytyy sanoa, että sulla on hyvin, hyvin vanhakantainen klasarinäkemys jota en uskonut enää kovasti tapaavani.
 
Siihen on syynsä miksi Joshua Bell on asemassa jossa on ja Arto Noras ei. Voin kertoa ihan suoraan työntarjoajilta kuultuna, että sun mainitsema "kiltteys" on yks niistä syistä, jotkut diletantit kun pitävät sitä musikaalisuutena.
 
Vanhakantainen? Jos solistina toivon etten joudu tinkimään tempovalinnoistani säestäjän takia? Meitä vanhakantaisia lienee sitten maailma väärällään. OK, ehkä ilmaisin asian vähän turhan mustavalkoisesti, enkä itsekään toki ole ollut neuvottelukyvytön diktaattori niillä kerroilla kun olen orkesterin solistina soittanut. Ei "kiltteys" huono asia ole. Mun ymmärtääkseni niin orkesterien kuin kapellimestarienkin lähtökohta on nykyisinkin silti se, että pyritään solistin toivomaan tempoon. Näin se on ollut joka ikinen kerta kun olen eri orkestereissa solisteja säestänyt, ihan nykypäivään asti. Jos se edustaa vanhakantaista näkemystä, niin ehkä klasarimaailma ei sitten ole muuttunutkaan ihan niin paljon.
 
Jos ei orkesteri kerta kaikkiaan saa harjoituksissa menemään yhteen solistin kanssa hänen haluamaansa tempoon, niin tietenkin parempi vaihtoehto on se, että solisti vähän tinkii omista menohaluistaan kuin että kokonaisuus hajoaa. Laadukkaissa ammattiorkestereissa näin ei onneksi jouduta juuri menettelemään, ja voin vakuuttaa, että aika montaa solistia se turhauttaisi melkoisesti. Veikkaisin myös ettei sama solisti olisi erityisen innokas esiintymään enää saman orkesterin kanssa. Tämänkin voin kertoa omasta kokemuksesta, hieman vaatimattomammankin orkesterin riveissä soittaneena. Ehkä Joshua Bell on tässä suhteessa ilahduttava poikkeus, mutta täytyy sanoa että on Norastakin mukavasti uransa aikana pyydetty solistikeikoille vaikka hän edustaisikin toista ääripäätä. Ja kuten jo sanoin, en kritisoi ko. esityksen pianistia vain siksi että olisin vanhakantaisesti sitä mieltä että solisti on aina oikeassa.
 
Ei solistia pyydetä ottamaan hitaammin, eikä harjoituksissa näin pidäkään tehdä, silloin harjoitellaan. Keikka on täysin eri asia, silloin yritetään YHDESSÄ päästä ehjinä maaliin.
 
Ei keikka nyt täysin eri asia ole, kyllähän harjoituksissa tehdään läpimenoja eikä pelkkää hinkkausta. Tää on ehkä taas tätä mun "vanhakantaisuutta", mutta kun mun kokemuksen mukaan ne orkesterin omat harjoitukset on nimenomaan sitä varten että orkesteri harjoittelee esim. konserttosäestyksen niin hyvään kuntoon jo ennen kuin solisti tulee ensimmäistä kertaa harjoituksiin, ettei mene sitten enää sormi suuhun jos solisti haluaakin vähän nopeamman tempon. Näin ainakin ammattiorkestereissa. Yhteistreeneissä ei yleensä enää haluta tuhlata aikaa muuhun kuin yhteissoiton hienosäätöön ja joihinkin tulkinnallisiin seikkoihin. Usein kapellimestari on vieläpä yhteydessä solistiin jo ennen ensimmäistä tapaamista kysyäkseen tempoista, jotta orkesteri voi treeneissä jo varautua tulevaan. Näin toimien ei hyvä orkesteri joudu enää keikalla miettimään että voi kun päästäis yhdessä ehjinä maaliin.
 
Sä unohdat sen, että kuulijaa ei kiinnosta hevon paskankaan vertaa se, kuka on "oikeessa", jos lopputulos ei ole nautittavaa kuultavaa. Hyvä solisti tajuaa tämän myös ja kuulemansa mukaan antaa syntyä spontaanisti tilanteessa, jossa ei olla yhdessä, uuden näkemyksen aiheesta ja musiikki muodostuu taas nautittavan kuuloiseksi.
 
Jos lopputulos ei ole nautittavaa siitä syystä että orkesteri on ollut solistia perässä, niin montako kertaa olet lukenut esim. konserttiarvostelusta, että se olisi laitettu solistin syyksi..? Mä en muista yhtään kertaa. Se ei tietenkään tarkoita että solisti olisi aina oikeassa, mutta näin se yleinen asenne tuppaa olemaan, vaikka se susta olisi kuinka vanhakantaista. En muista lukeneeni moitteita siitä ettei solisti ollut valinnut orkesterille sopivampaa tempoa, vaan kyllä yleensä on moitittu orkesteria siitä ettei se ole reagoinut riittävän nopeasti. Se on tietenkin hienoa että on solisteja jotka ottavat orkesterin huomioon ja tarvittaessa joustavat, mutta ei orkesteri voi olettaa että kaikki tekevät näin.
 
Vähän sama asia kuin jazz-solisti improvisoisi eri sointujen päälle kuin taustabändi (varsin yleistä hetkittäin) ja pakottaisi taustabändin soittamaan niitä sointuja joiden päälle improvisoi itse antamatta tuumaakaan periksi. Onko taustabändi paska jos se ei saa kiinni siitä mitä solisti ajattelee? Voihan solisti näin ajatella, mutta senkun soittaa sitten kotonaan, on niitä taustanauhojakin saatavilla.
 
En nyt oikein näe tuon yhteyttä tähän tilanteeseen. Solisti ja säestäjä (tai orkesteri) harjoittelevat yhdessä ennen esitystä jotta yhteistyö olisi saumatonta, eikä solisti tietenkään tarkoituksella lähde tekemään totaalisen eri juttuja keikalla. Se on eri asia jos solisti tekee virheen konsertissa, mutta onko sun näkemys siis se, että Rostro on todennäköisesti soittanut harjoituksissa ihan eri tavalla kuin esityksessä..?
 
Totta kai optimitilanteessa orkesteri pystyy seuraamaan täydellisesti sitä mitä solisti tekee, mutta entäs kun näin ei käy (esim. tuo Rostron esitys)? Musiikki kuulostaa paskalta, mutta "kyllä se olisi kuulostanut hyvältä jos kapellimestari olisi vaan ollut parempi". Höpönlöpön, hyvä solisti kääntää useimmiten tällaisenkin tilanteen voitoksi.
 
Ne harjoitukset ovat sitä varten ettei keikalla kävisi niin. Mä nyt oon edelleen sitä mieltä että nimenomaan tässä kappaleessa solisti on se joka vie ja pianisti vikisee, paremman fraasin puutteessa. Epätäydelliseltähän se kuulostaa kun ei yhdessä olla, mutta vikaa on kyllä vähintään yhtä paljon pianistissa.
 
Joskus harvoin käy niin että kemiat eivät synkkaa, eivät niin millään, mutta sitten täytyy niin sanotusti vaan syödä paskaa sillä kerralla. Tossa Rostron tapauksessa kysymys ei kyllä ole siitä, koska sen oma soitto on itsessään jo aika kamalaa.
 
OK, jos sä oot sitä mieltä. Mä varmaan ajattelen tätä liiaksi instrumentin näkökulmasta kun en osaa mieltää tuota soittoa kamalaksi tietäen mitä kaikkea se vaatii sellistiltä.
 
Jos kyseessä olisi vaikka joku helppo ralli, niinku vaikka Saint-Saensin Eläinten karnevaalin Joutsen, olisitko sä sitä mieltä että esitys voi olla hieno, jos vain 85% äänistä tulisi ulos, kun esityksessä olisi "eloa, sähäkkyyttä, nyansseja ja sävyjä" ja se olisi (takuuvarmasti olisi jos ammattisoittaja soittaisi tolla osumatarkkuudella), kuten sanoit, "mielenkiintoinen"? Veikkaisin että se olisi useimpien mielestä suurta paskaa.
 
Anteeksi nyt, mutta mä oon puhunut koko ajan vain ja ainoastaan tästä kappaleesta, ja on aika typerää yleistää mun käyttämät sanat koskemaan kaikkea musiikkia. Ellet oikeasti pidä mua noin tyhmänä niin tolle linjalle ei tarvi lähteä. Ei, en haluaisi kuulla Joutsenesta esitystä jossa olisi sähäkkyyttä ja teknisiä puutteita, jos se nyt pitää sanoa.
 
Miksi toi Popper on eri juttu?
 
Etkös sä sanonut itsekin tuossa edellä, että virtuoosikappaleessa "hyvä" tarkoittaa eri asiaa kuin jossakin muussa musiikissa..? Miksi siis Elfentanzia pitäisi arvioida samoin laatukriteerein kuin Joutsenta, kun ihan erilaiset kappaleet ovat kyseessä?
 
Summa summarum: Rostron esityksessä olisi parantamisen varaa, mutta uskon että yleisö on silti vaikuttunut kuulemastaan, mikä lienee ollut esittäjän ensisijainen tarkoitus; ei luoda täydellistä toisintoa nuottikuvasta. Etenkin kun kyseessä on mitä todennäköisimmin encore-numero. Monikohan yleisöstä on pitänyt esitystä kammottavana..?
 
Ei ollut tarkoitus tehdä tästä näin syväluotaavaa kiista-asiaa; kiinnosti vain tietää miksi ko. esitys on mielestäsi kammottava. Se on tainnut tässä tulla selväksi, ja kunnioitan sun näkemystä vaikkei se tekstistäni välittyisikään.