Media ja viihde ›

Haa, olen nähnyt myös nuo! KOMin tulkinnasta mieleen jäi parhaiten Begemotin strip tease ja Lihodejevin krapulan hoito (kurkkuja ja vodkaa kylvyssä).
 
Joo, SITÄ Begemotia on vaikea unohtaa... 8-)

Nyt on Saatana sitten nähty. Ja kyllä kannatti. Ei mitään pahaa sanottavaa. Hienosti saatu kaikki oleellinen mukaan kirjasta. Mukana oli kaksi ystävää, jotka eivät ole kirjaa lukeneet ja tykkäsivät myös ihan täysillä. Väittivät pysyneensä kärryllä koko ajan. Itsestäni luulisin, että ellei olisi tarina ollut tuttu etukäteen, olisi juonen seuraaminen voinut paikoitellen voinut olla vaikeaa. Kirjan lukeneen ystävän kanssa ihmettelimme, miksi alun puistokohtaus oli siirretty kapakkaan. Ehkä siihen joku syy oli, en vain pysty keksimään.
"Elokuvat" välissä olivat ihan ok. Jopa välttämättömät. Kuinka paljon olisi pitänyt jättää tapahtumia pois ilman niitä. Ehkä olisi riittänyt se iso kangas siinä keskellä, pikku monitorikasoja lavan reunalla en pitänyt niin tarpeellisena.
Musiikki oli hieno ja hyvät näyttelijät yksinkertaisesti vain ovat hyviä näyttelijöitä. Suosalo koki henk.koht. arvonnousun näyttelijä rankingissani.
Punaviinikin oli hyvää. Loistava reissu maalaistytöllä kaupunkiin. Ei mennyt rahat eikä aika hukkaan.

Jaahans. Smedsin Tuntematonta sotilasta mainostetaan iltalehden lööpissä "Teatteriskandaalina". Ensi viikon perjantaina menen tuon katsomaan. Kommentoikaa toki, jos joku sattuu aikaisemmin käymään.

Jaahans. Smedsin Tuntematonta sotilasta mainostetaan iltalehden lööpissä "Teatteriskandaalina". Ensi viikon perjantaina menen tuon katsomaan. Kommentoikaa toki, jos joku sattuu aikaisemmin käymään.
 
Joo, kiitos, kertokaa kun käytte katsomassa (uskon, että täältä käyttäjäkunnasta ainakin muutama näin tekee). Sen verran on esim. Hesarin keskustelusivuilla kuohuntaa, että kiinnostaisi tietää, mistä on kyse.

Menossa helmikuussa, odotukset aika kovat kun luotettavalta taholta on tullut hurmioitunutta hehkutusta.

Lava-ammuntaa III, Ryhmäteatteri
 
Tämmöinen tuli maanantaina käytyä katsomassa, kun vapaalipun sain. Maksanut tuskin olisinkaan, vaikka Ulla Tapaninen osaa ihan hauska ollakin.
 
Noh. Helvetinmoinen räntäsadehan se oli, kun tepastelimme tyttöystäväni kanssa Pengerkadulle ja siinä kun kengät kastui, niin tuli vähän sellainen olo, että esityksen olisi paras olla kyllä hyvä. En sen tarkemmin ollut tuohon Lava-ammuntaan tutustunut etukäteen, mutta lipussa luki sit-down komiikkaa, joten jotain hupaisaa oli siis odotettavissa.
 
Ensimmäisellä puoliajalla nauroin kolme kertaa. Plus pari hymähdystä. En tiedä, ehkä miusta on vaan tullut tosikko. Kyllä muu yleisö tuntui nauravan enemmän. Mutta jotenkin ne jutut olivat ehkä liiankin selkeitä ja tuli mieleen tällaiset valmiiksinauretut komediasarjat. Yleisö kyllä nauroi niissä kohdissa, missä oletettiinkin nauravan. Esiintyjän kannaltahan tämä on toki hyvä asia. Se että ylipäätään lähtee tuollaista monologishowta vetämään ison yleisön eteen on hatunnoston arvoista, enkä uskalla kuvitellakaan, miltä tuntuisi, jos yleisö ei nauraisikaan.
 
Mitään varsinaista juontahan tässä ei ollut, mutta ideana oli, että Ulla Tapaninen on vähän lähtenyt mökille ja saunan raikkaana höpöttelee juttujaan samalla kun vetää kännit. Minulle tästä tuli mieleen lähinnä lapsuus ja 80-luku, ei siis kännien vetämisestä, vaan Ulla Tapanisesta. Silloin jotain tämän kaltaista pyöri muistaakseni telkkarissa? Olisiko se Lava-ammuntaa ykkönen sitten ollut televisioitu?
 
Mutta sitten päästään tähän näytännön rakenteeseen. Tapaninen sammui sohvalle ja koitti puoliaika. Koska aulan puolella olevissa mainoksissa Tapanisen lisäksi ryhmään kuuluvaksi oli ilmoitettu bändi, osasin jo jotenkin arvata, että toinen puoliaika on musiikkia. Ja vaikka tavallaan tämä toinen puoliaika oli jopa parempi kuin tämä läpänheitto-osuus, niin jotenkin täysin käsittämätön ratkaisu silti. Ensinnäkin se, että tapahtumaa mainostetaan "komiikkana" ei konserttina. Toinen puoliaika siis piti sisällään Ulla Tapanisen ja tämän bändin konsertin. Ihan hienoja biisejä, ei siinä mitään, mutta kuitenkin teki kokoajan mieli katsoa kelloa, että kauankohan tämä vielä kestää.
 
Toinen puoliaika tuntui täysin erilliseltä tapahtumalta. En tiedä, ehkäpä jos itse olisin rakentanut tuota esitystä, niin olisin varmaankin sijoittanut niitä biisejä, jotenkin sinne muun esityksen sekaan, mutta silloinkin olisi ollut se ongelma, että niiden olisi pitänyt myös olla komiikkaa. Ja sitähän nuo eivät olleet. Hyvin Tapaninen lauloi ja bändi soitti, sitä en kiistä. Etenkin mieleeni jäi muuan hautajaisbiisi, joka oli vähällä jo temmata hieman yleisöäkin mukaan - mutta ei sentään. Yleisö istui kiltisti hiljaa aina biisien loppuun saakka ja sitten taputti.
 
Ja tässä oli myös se, että omasta mielestäni, jos esityksessä on väliaika, niin esityksen rakenne pitäisi olla sellainen, että huippu tulee lopussa. No näin tietysti jokatapauksessa oli väliaikaa tai ei, mutta tavallaan olisin tässä tapauksessa ajatellut niin, että jos ensimmäisellä puoliajalla vähän naureskellaan ja aletaan lämmetä, niin toinen puoliaika pitäisi olla täyttä tykitystä. Mutta sitten olikin rauhallinen konsertti. Hämmentävää.

Hups, väärä lanka.

Vanja-eno, KOM-teatteri
 
En osaa nyt oikein sanoa, mikä tässä meni pieleen mutta ei säväyttänyt. Oli jotenkin puuduttavan tylsä kokemus, sellaista ikävää kiemurtelua huonolla tuolilla. Jos välillä tulee teatteriin mennessä vitsailtua, että puoliajalla pääsee kotiin, jos on ihan paska, niin tässä oli lähellä etteikö olisi lähtenyt.
 
Ehkä se oli ohjaus mikä meni pieleen. KOMin näyttelijäthän ovat ihan hyviä, joskin ärsytti myös se, että Hannu-Pekka Björkmanille nauretaan vaikka pelkästä käden heilautuksesta, mutta ei tämä nyt siihen kaatunut. HP oli Vanjana ihan mainio, ja sinällään ihan hyvä, että tässä edes vähän oli huumoria mukana, joskin muutamaan hörähdykseen sekin tahtoi osaltani jäädä.
 
Toinen puoliaika oli hitusen ensimmäistä parempi, mutta kylmäksi tämä kokonaisuutena jätti.
 
Pari vuotta sitten näin Teatteri Avoimien Ovien version Vanjasta ja vaikken nyt tarkkaan enää muistakaan millainen tuo oli, niin ainakaan se ei ollut tylsä. Tämä oli.
 
6,5.

Ja nyt muuten tulee semmoista tekstiä, että herkimpien kannattaa luultavasti jättää lukematta. Ehkä.
 
Kyseessä on siis Helsingin Kaupunginteatterin uutuus, Ferenc Molnarin alkuperäistekstiin perustuva Täydellinen persikka. Nimeen ujutettu kaksimielinen vihjaus lienee tarkoitettu pikkutuhmaksi huumoriksi, mutta on paljon osuvampi, jos sanotaan näytelmän olevan täydellisesti perseestä.
 
Näytemä on siis jonkinlainen yritelmä tehdä romanttisen komedian ja farssin välimaastossa tasapainoileva riemukas hupailu. Sellaiseen olisi toki näillä resursseilla hyvät mahdollisuudetkin: rooleissa on kovia nimiä, mm. Asko Sarkola ja Antti Litja, ja tekstin annetaan ymmärtää menestyneen maailmalla vuosikymmeniä. Valitettavasti koko homman energialataus on niin surkea, että tämä näytelmä kuivuu kasaan jo alkumetreillä.
 
Näytelmässä siis selvitellään Italian Rivieralla lomailevien näytelmäkirjailijoiden, säveltäjän, oopperadiivan ynnä muiden välisiä koomisiksi tarkoitettuja ihmissuhdekiemuroita. Rytmi on kuitenkin todella pahasti kadoksissa kautta linjan. Teos junnaa paikallaan eikä etene sitten millään, ja kaikki juonenkäänteet syötetään yleisölle niin perusteellisesti alleviivaten, että ennalta-arvattavuus nousee maailmanennätyslukemiin. "Tuli jo selväksi" käy mielessä kovin tiuhaan. Komiikka on siis verkkaista ja syö siten itse itsensä. Samoin huumoria haetaan nolostuttavan pikkutuhmista asioista. Kun sitten toisella puoliajalla saadaan aikaiseksi vitsi, joka naurattaa oikeasti, siitä otetaankin sitten kaikki irti ja toistetaan juttu vähintäänkin tarpeettoman monta kertaa.
 
Lisäksi näytelmä on teknisesti kovin vanhanaikainen. Lavastus on pömpöösi ja välillä tuntuu nousevan pääosaan ohi näyttelijöiden. Vai mitä sanotte siitä, että eräs pitkä dialogi kuullaan oven takaa ilman, että lavalla on ketään? Luulin tällaista harrastetun lähinnä viime vuosisadan alussa, ja että nykypäivänä ohjaus ja dramaturgia osaisivat ratkaista tälläiset asiat hieman ajan henkeen sopivammilla tavoilla.
 
Mitähän sitten vielä. No vaikka sitä, että vaikka näyttelijäkaarti on paperilla nimekäs, on oikeastaan jokainen heistä kovin löysä ja innoton. Kukin käy vuorollaan lavalla kävelemässä ja mumisemassa laiskasti, ja motivaatiota ja syvyyttä saa oikein hakemalla hakea. Mm. itse teatterinjohtaja Sarkola keskittyi lähinnä unohtelemaan repliikkejään ja mumisemaan.
 
Se kylläkin on sanottava, että salissa olleet keski-ikäiset ja muut varttuneemmat kyllä usein nauroivat itsensä katketakseen. Ehkäpä tämän näytelmän tarkoitus on sitten olla kevyttä oheistoimintaa konjakin siemailulle ja kulttuurilaitoksessa näyttäytymiselle? Mene ja tiedä, mutta taiteelliset ansiot ainakin hipovat nollaa. Jotain kertoo sekin, että ne kymmenkunta esityksen nähnyttä tuttuani, joiden kanssa olen keskustellut, ovat olleet harvinaisen yksimielisiä näytelmän huonoudesta.
 
Arvosana: 4

Tampereen Teatteri: Paskateoria
 
Arto Salmisen kirjoja en ole lukenut, mutta miehen maineen tietäen odotimme jotakin aika rankkaa näytelmästä, joka paitsi perustui hänen romaaniinsa oli myös herran itsensä dramatisoima vähän ennen kuolemaa. Ja kukkua kanssa. Periaatteessa ihan sujuvasti etenevä juttu, mutta pinnallinen, kliseinen ja kertakaikkisen lattea. Eikö itse Iltalehdessä työskennellyt tyyppi tosiaan saanut ex-työpaikastaan irti muuta kuin ne samat jutut, jotka kaikki muutenkin tietävät (tai "tietävät") iltalehdistä? Tosi heikosti menee kun päätoimittajan pissipäisyyden huipentumana esitetään vaatimus, että toimittajat kirjoittavat itse yleisönosastokirjoituksia.
 
(Niin tehdään, useimmissa lehdissä useinmiten.)
 
5/10

Vähän jälkijunassa, mutta viime kuussa sekä Tuntematon sotilas Kansallisessa että Peltirumpu Q-teatterissa.
 
Tuntematon oli hieno, totaalinen teatterikokemus. Nykyaika tosi-tv -ohjelmineen, chatteineen ja asenteineen ("vastakkainasettelun aika on ohi" ja "vihaan vapaamatkustajia") oli nerokkaasti nivottu Linnan romaanitekstin lomaan. Upeita näyttämökuvia (mm. kirjan kansi!), energiaa, liikettä, vauhtia ja vaaraa, ja vastapainona hitautta ja hiljaisuutta. Lisäksi loistava esimerkki siitä, _miten_ kameroita ja valkokankaita käytetään teatterissa (vrt. Ryhmiksen Saatana)
 
10-
 
Peltirumpu oli esityksenä aivan toista maata, keinoiltaan minimalistinen: lavastuksena kaksi peltirummun kalvoa - toinen takaseinällä, toinen lattialla - jotka muuntuivat tarvittaessa heiluriksi ja karuselliksi. Outi Kavén erinomainen Oskarina, tosin parempi lapsena kuin aikuisena. Pienellä ensemblella luotiin taitavasti illuusioita ihmismassoista, valo- ja äänisuunnittelu kohdallaan. Ihmeen hyvin paksu romaani oli saatu tiivistettyä, tokassa näytöksessä tosin tuntui tulevan vähän kiire.
 
9

Pumputaivas ja teatterina näemmä tampereen teatteri jollen sekoile... en jaksa komentoida muuta kuin hyvä oli.

Eih. Väärä ketju. Sori.

Tampereen työväen teatteri - B.Virtanen
 
Tämmösen pläjäyksen kävin tsekkaamassa ihan viime metreillä (vika tai tokavika näytös). Ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska en ollut ikinä mitenkään aktiivisesti lukenut kyseistä sarjakuvaa. No, juoneen pääsi silti mukavasti heti kiinni ja tarina lähti rullaamaan melko luonnollisesti. Mlnulla oli epäilykseni siitä voiko sarjakuvan kääntää oikeiden ihmisten esitettäväksi. Kyllä voi.
 
Näytelmä vedettiin neljän näyttelijän voimin lävitse ja täytyy vain ihmetellä näiden henkilöiden näyttelijänlahjoja, sillä he vaihtoivat todella nopeasti roolihahmosta toiseen, ja näitä hahmoja oli kymmeniä! Lavastus oli pelkistetty, muutamia sermejä, joissa oli sarjakuvamaisemia. Toimi hyvin.
 
Näytelmä nauratti lähes kokoajan eikä katsojan ote herpaantunut hetkeksikään. Mukana oli myös hiven interaktiivisuutta näyttelijöiden ja katsojien välillä, vaikka katsojat olivatkin aika nihkeästi mukana.
 
Onnistunut näytelmä, josta suurin kiitos menee ehdottomasti loistaville näyttelijöille!

Jyt Kertomuksia sokeudesta. Sinänsä vähän turha arvostella kun oli vika näytös ja kaikkea, mutta sanompa nyt kuitenkin että oli vaikuttava esitys. Minimalistinen lavastus mutta näyttelijät pisteli parastaan niin kyllähän se vangitsi. Enpä osaa sanoa tämän hienompaa, joten olkoon siinä.

Yksi lensi yli käenpesän - 10-
 
Kävin katsomassa sen Lahden kaupunginteatterissa joskus maaliskuussa. Loistava oli! Pidin tosi paljon! Iikka Forss oli kyllä paljon Macimpi kuin Jack Nicholson (eipä leffaversiossakaan niin hirveästi vikaa ollut). Todella hienosti oli käytetty koko lava ja yleisöäkin vähän huomioitiin. Siinä oli myös hauskaa taustajäynää. Minun piti mennä katsomaan se uudestaan, mutten kerinnyt kun sitä lakattiinkin jo näyttämästä.. Eipä mitään, ajattelin mennä fanittamaan Iikka Forssia lisää Beatles Storyyn nyt syksyllä! Jiei! Ainoa vika näytelmässä oli, että meni loppumaan mokoma.

J+J Teatterin Badding & Badding musiikkinäytelmä Himoksessa. Katsoin sen noin 10 kertaa. Johtui kyllä varmaan siitä että toimin Kapellimestarina/ musiikinohjaajana. Esityksen aikana kun ei kapellia enää tarvittu vaan ammattibändi hoiti homman stagella. Vähän alkoi turtumaan loppupuolella, alkoi katsomaan enemmän sillä silmällä että onko ajoitukset kohdillaan. Joka kerran jälkeen seurasi kyllä palaute sekä bändille että näyttelijöille. Viimeinen minkä olen katsonut "siviilinä" oli Jyväskylän Kaupunginteatterin Tuntematon sotilas, joka oli hieman pettymys.

Eilen Juhlaviikoilla The Sound of Silence, latvialaisen Jaunais Rigas Teatris -teatterin vierailu Oopperan Alminsalissa.
 
Reilut kolme tuntia sanatonta teatteria, ainoana "tekstinä" Simon & Garfunkelin laulut. Erittäin luovaa ja kekseliästä tarpeistonkäyttöä (välineinä mm. kirjat ja erikokoiset lasipurkit), hienoja näyttämökuvia, loistavia näyttelijöitä. Unohtumaton esitys, joka purskautti niin naurut kuin kyyneleetkin.
 
edit: arvosana unohtui, 10 tai *****

High School Musical
 
Jee! En osaa sanoa muuta kun että olen ihan fiiliksissä tuosta show'sta. Musiikit nyt vähän olivat mitä olivat, mutta tempaisivat ainakin mukaansa ja jäivät päähän soimaan. Kaikilla näyttelijöillä oli kyllä ihan kauniit lauluäänet. Päähenkilöiden esittäjät olivat ehkä hieman jäykkiä mutta muutamat hahmot olivat aivan loistavia! Juoni on joku pinnallisuuden huippu, mutta "aivot narikkaan"-meiningillä siitä pystyi nauttimaan täysin rinnoin.
 
9/10