Elektroniikka ja soitinrakennus ›

->Käytännössä ei-muoviset vaihtoehdot kitaran lakkaukseen ovat öljypohjainen lakka, sellakka tai joku muu sprii-luonnonhartsilakka ja selluloosalakka. Selluloosalakka on näistä helpoiten saatavissa, sellakka halvinta, jos tekee itse.
 
Herdinin "mahongin punainen" tjsp. -petsi on väriltään melko saman suuntainen kuin ketjun aloittajan havittelema väri, muistaakseni ja jos näyttöni värit ovat vähänkään kohdallaan. Pohjaväri tietysti vaikuttaa myös, mutta aika lähelle päässee. Ja mitä lakkaan tulee, niin itse pistäisin telineet vaihtoon ja lakkaisin selluloosalakalla. Paree se on kuin pinnoittaa kitaransa ongelmajätteellä. Kukin tietysti tyylillään. Saundin kannalta ei ole väliä ja ainakin kaksikomponenttilakoilla saa riittävän kovan pinnan. Varmaan helpompiakin ovat. Kalustekivat ja muut - miten vain. Omapa on kitarasi.
 
Se vielä vinkkinä, että mahonki, jos se sitä nyt oli, mistä kitara rakennetaan, on huokoista puuta, joka imee sisäänsä perkeleesti lakkaa ja jos haluaa päästä lakkaamisessa vähemmällä, niin kannattaa käsitellä runko esim. kiinanpuuöljyllä ennen lakkausta. Vernissakin toimii, mutta sen kuivumista joutuu odottelemaan kuukauden kaksi. Vähemmän, jos vernissassa on hapettimia tai mitä nyt lienevät ne kuivumista nopeuttavat einekset. Tämä öljyäminen tulee kyseeseen lähinnä siinä tapauksessa, että lakka on selluloosalakkaa, sellakkaa, tai muuta jonka uusi kerros sulattaa edellisen. Muuten ei väliä. Filleröidä kannattaa, on lakka mitä hyvänsä.
 
Satiinipinnan saa, kun lakkaa himmeällä tai puolihimmeällä lakalla, tai sitten hioo kiiltävästä lakasta kiillon pois. Lopputulemalla ei ole hirveästi eroa. Itse lakkaisin kiiltävällä lakalla ja hioisin, sillä jos joskus haluaa kiiltävän pinnan, niin sen saa helpommin kiiltävästä lakasta kuin himmeästä. Kiilto on loppujen lopuksi vain pinnan tasaisuutta. Valonsäteiden yhdensuuntaista heijastumista. Tai sitten minua on kusetettu.