Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli rupean jo nyt miettimään tulevan lespani pintakäsittelyä. Oma Epiphonen SG vintage on todella kivan tuntuinen käteen, se on sellainen himmeä, varmaankin mattalakattu ruskea pinta. Ruskealla petsillä tulee liian tumma, pelkällä lakalla se mahonki jää liian vaaleaksi, eli millä värillä siihen saisi tälläistä sävyä:
http://epiphone.com/default.asp?ProductID=25&CollectionID=16
 
Jollain osmo clourilla tms? Jos joku tietää millä värillä tuo on laitettu niin joku sen kertokoon.
 
Piti oikeastaan kysyä tuosta satiinilakkausviimeistelystä. Eli millä se lespa sitten kannattais lakata? Mun kitaratelineet ei käy yhteen nitrolakan kanssa, ei Diccooa ei voi käyttää. Olisiko puolihimmeä puolihimmeä akryylimaali mitään, vaikkapa sellainen kuin tikkurila Kiva. Sitähän voi sävyttää kanssa..
 
Siitä piti vielä kysyä, että pitääkö tuollainen puolihimmeä lakka kiillottaa vielä viimeisen hionnan jälkeen, että saa paprun naarmut pois. Peilipintaa siis ei olla hakemassa. Autovahaa löytyy..
 
Kiitos jos jaksoitte lukea romaanini läpi ja jos jaksoitte vielä vastata!
 
-darkus

Hmm osmoa et voi käyttää jos meinaat kitarasi lakata.

->Käytännössä ei-muoviset vaihtoehdot kitaran lakkaukseen ovat öljypohjainen lakka, sellakka tai joku muu sprii-luonnonhartsilakka ja selluloosalakka. Selluloosalakka on näistä helpoiten saatavissa, sellakka halvinta, jos tekee itse.
 
Herdinin "mahongin punainen" tjsp. -petsi on väriltään melko saman suuntainen kuin ketjun aloittajan havittelema väri, muistaakseni ja jos näyttöni värit ovat vähänkään kohdallaan. Pohjaväri tietysti vaikuttaa myös, mutta aika lähelle päässee. Ja mitä lakkaan tulee, niin itse pistäisin telineet vaihtoon ja lakkaisin selluloosalakalla. Paree se on kuin pinnoittaa kitaransa ongelmajätteellä. Kukin tietysti tyylillään. Saundin kannalta ei ole väliä ja ainakin kaksikomponenttilakoilla saa riittävän kovan pinnan. Varmaan helpompiakin ovat. Kalustekivat ja muut - miten vain. Omapa on kitarasi.
 
Se vielä vinkkinä, että mahonki, jos se sitä nyt oli, mistä kitara rakennetaan, on huokoista puuta, joka imee sisäänsä perkeleesti lakkaa ja jos haluaa päästä lakkaamisessa vähemmällä, niin kannattaa käsitellä runko esim. kiinanpuuöljyllä ennen lakkausta. Vernissakin toimii, mutta sen kuivumista joutuu odottelemaan kuukauden kaksi. Vähemmän, jos vernissassa on hapettimia tai mitä nyt lienevät ne kuivumista nopeuttavat einekset. Tämä öljyäminen tulee kyseeseen lähinnä siinä tapauksessa, että lakka on selluloosalakkaa, sellakkaa, tai muuta jonka uusi kerros sulattaa edellisen. Muuten ei väliä. Filleröidä kannattaa, on lakka mitä hyvänsä.
 
Satiinipinnan saa, kun lakkaa himmeällä tai puolihimmeällä lakalla, tai sitten hioo kiiltävästä lakasta kiillon pois. Lopputulemalla ei ole hirveästi eroa. Itse lakkaisin kiiltävällä lakalla ja hioisin, sillä jos joskus haluaa kiiltävän pinnan, niin sen saa helpommin kiiltävästä lakasta kuin himmeästä. Kiilto on loppujen lopuksi vain pinnan tasaisuutta. Valonsäteiden yhdensuuntaista heijastumista. Tai sitten minua on kusetettu.

Ja aina kannattaa muistaa, että satiinipinta myös kuluu käytössä, toisin sanoen kiillottuu. Se ei ole kovin mukava näky, kun on rungossa käden alta kulunut kiiltävä kohta. Mutta kukin tavallaan.

Jaa jaa. Noh, taidan tuon akryylilakan jättää väliin. (Kiva) Milläs tätä selluloosalakkaa sitten voi levitellä, käytössä ei ole ruiskua, ellen sitten kouluun pääse tekemään. Eli pensselillä voiko levittää, jo ohentaa niin ohueksi että valuu norona pensselistä, ja maalaan jollain sopulinkarva pensselillä (vai mikä kamelin perskarvapensseli olikaan)?
 
Oliskos katalyyttilakka mitään, pääsen aina luppoajalle tekemään sitä koulun tekunluokassa, ja katalyyttilakkahan koivuu nopeesti vai mitä?