Säveltäjänsä oma lempikonsertto, Deliusin sellokonsertto, viulukonserton ohella, kuului lajityyppinsä impressionistisimpiin luomuksiin, jonka taitavasta ja voimakkaasta kromaattisesta äänenkuljetuksesta (muunneharmoniikasta) puhuu kypsän taiteilijan tekninen mestaruus ja aistillisen impressionistinen muotokieli, jonka pyrkimyksenä oli ilmaista runollisen panteistisia mietiskelyjä jota kuunnellessa tuntuu kuin olisi painottomassa tilassa vailla tonaalisen harmoniikan keskipakoisia, vetovoiman kaltaista painovoiman tuntua menestyksellisesti tonaaliset keskukset kadensiaalisen perusfunktion toonikan häilyvyydessä ja kiertämisessä välttäen sävellajikeskiöiden muodostumista ja ilman purkauspakkoa dissonansseissa. Kuuntelin sitä tuskin pystyssä jaloillani pysyen pakahtumaisillani lumoutuneena sydän sykkyrällä teoksen metafyysisten dimensioiden avautuessa miltei äärimmilleen mitä ihastuttavimmaksi ja kauneimmaksi jalokiveksi hiottuna briljanttina aikakaudelta jolloin tonaliteetin höllentyminen johti funktionaalisen soinnunkäytön kriisiin vastakohtana Haydnin tonaalisen aikakauden teoksille. Sekvenssimäisen raukea ja rapsodinen muodoltaan. Sävelrunoissaan ja orkesteriminiatyyreissään delius, jonka musiikki muodostaa monien eri tyylien amalgaamin griegmäisisä melodioissaan lienee manner-euroopassa tunnetuimmillaan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 pianistityttö
16.08.2007 14:30:28 | |
|---|
Elgar/Dvorák. Noiden kahden välillä en osaa päättää edelleenkään.. "Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Artur Rubinstein- |
 sellisti
16.08.2007 19:06:50 (muokattu 16.08.2007 19:08:01) | |
|---|
Tuohon Deliuksen konserttoon voisi olla mielenkiintoista tutustua, en tunne sitä ollenkaan. Mutta mikäli tuosta Megan tajunnanvirrasta mitään oikein ymmärsin niin Deliuksen tyyli on eräänlainen brittiläisen pastoraali versio ranskalaisesta impressionismista. :) Deliuksen sellosonaatin kyllä tunnen.
Oma suosikki taitaa vaihdella aina silloin tällöin, mutta kyllä varmaan hienoin omasta mielestäni on Schumann. Sen mietiskelevyydessä ja kamarimusiikillisuudessa on jotain erittäin puhuttelevaa, ja sitä kaipaa aina tasaisin väliajoin vastapainoksi esim. Dvorakin konserton pateettisuudelle ja solistiselle briljeeraamiselle, niin hieno kuin sekin konsertto on. "Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -Jami |
 blackmore81
18.08.2007 20:06:00 | |
|---|
Elgar Jacqueline du Pré:n soittamana. What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
 Miuq
19.08.2007 16:42:46 | |
|---|
Elgar Jacqueline du Pré:n soittamana.
allekirjoitan Virheitä tekemällä oppii tekemään parempia virheitä. |
blackmore81
19.08.2007 17:03:02 | |
|---|
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
deMastro
18.12.2007 09:49:36 (muokattu 18.12.2007 09:50:12) | |
|---|
Kyllä ne Tchaikovskyn Rokoko-muunnelmat voittaa kaiken.
Listani:
1.Tchaikovskyn Rokoko-muunnelmat
2.Dvorak Sellokonsertto H-moll
3.Sostakovich Sellokonsertto nro.1
4.Haydn Sellokonsertto nro.2 D-duuri
5.Haydn Sellokonsertto nro.1 C-duuri (soitan just)
6.Kaikki muu |
 Chemo
18.12.2007 13:52:48 | |
|---|
Dvorak kolahtaa tällä hetkellä lujimpaa. Paikallinen kamariorkka esitti sen kivasti tänä syksynä, ja perään lainasin kirjastosta Berliinin Filharmonikkojen levytyksen, solistina Yo-Yo Ma. Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän. |
 Sävis
18.12.2007 15:08:56 | |
|---|
Kyllä se Witold Lutoslawskin sellokonsertto on paras. Helmiä sioille. |
 oksatboys
10.01.2008 20:19:36 | |
|---|
Dvorakhan se paras on. Ringmodulator piristää kummasti |
 hörhö
10.01.2008 20:32:58 | |
|---|
Dvorak ja Lutoslawski kolisee ja pölisee tajuntaan. "Only sick music makes money today" -Nietzsche (1844-1900) |
megatherium
13.03.2008 21:19:43 (muokattu 17.03.2008 21:57:53) | |
|---|
Tuohon Deliuksen konserttoon voisi olla mielenkiintoista tutustua, en tunne sitä ollenkaan. Mutta mikäli tuosta Megan tajunnanvirrasta mitään oikein ymmärsin niin Deliuksen tyyli on eräänlainen brittiläisen pastoraali versio ranskalaisesta impressionismista.
Tuo kyllä on kauhein kuulemani klishee jota yhdistää leegion asian väärin ymmärtäneitä ihmisiä. Delius syntyi saksalaisista vanhemmista saksalaisen emigrantin poikana joka vastoin isänsä toivomusta ryhtyä puuvillatehtailijaksi alkoi opiskella enimmäkseen kait omin päin musiikkia lyöden appelsiiniviljelmät plantaasillaan Floridassa laimin musiikin kustannuksella sulattaen hyvin monitahoiset musiikilliset tyylipyrkimykset ja ainekset persoonalliseksi synteesiksi kormopoliitiksikin mainittuna säveltäjänä. Toisin sanoen hän ammensi vaikutteensa monista lähteistä.
Hänen musiikkinsa juuret ovat kaikkialla ja eivät missään, Skandinaviassa, kuten hänen norjalainen kautensa Paa vidderne, Vuorilla, Folkeraadet jne., Amerikan etnisten vähemmistökulttuurien musiikkitraditiossa, orjien tryölauluun perustuva avoimen muunnelmamuotoinen kuoro-ja orkesterifantasi Appalachia, Amerikkalainen rapsodia, Koanga, jossa kuullaan orjien työlauluja ja hengellistä musiikkia sekä ranskalaset impressionistiset vaikutteet orkesteriminiatyyreissä ja jopa slaavilaiset vaikutteet siellä täällä riittävät osoittamaan hänen musiikkinsa lähteitten laaja-alaisuuden ja runsauden mihinkään yksittäiseen brittiläiseen säveltäjä-ja tyylikoulukuntaan sitoutumatta sillä niin kirjavat olivat hänen tyylivaikutteensa että häntä on rohkeudessaan ja omaperäisyydessään mahdoton lokeroida ja kategorioida jonkin yksittäisin musiikillisen tyylin ja ilmiön lipunkantajaksi tai airueeksi niin rohkeaksi uudistajaksi ja modernistiksi kuin hänet myös joskus tulee leimanneeksikin huomanneensa vain jälleen erehtyneensä, sillä mikään Schönbergin kaltainen tieteellisiin analyyseihin perustava musiikkiteoreetikko tai harmonisilta tai kontrapunktisilta metodeiltaan ankaran doktrinäärinen professionalistikaan eivät sovi hänesträ muodostuvaan hyvin vaihtelevaan ja ennakkoarvauksia kaihtavaan formiin, jonka lähtökohdat säveltäjänä olivat puhtaasti musiikilliset.
Häneen pätee oikeastaan se mikä muihinkin työnsä inspiraatiolle perustaviin säveltäjhiinkin, hänen tietotapansa oli vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen josta seuraa myös se ett että hänen tuotteensa eivät olleet lähtöisin mistään mielivallasta tai tarkoitusperistä vaan hän oli väistämättömän välttämättömyyden ohjaama pakottamatta koskaan itseään sävellystyöhän viettäen mieluummin aikaa puutarhassaan innoitusta, hengen heräämistä tai inspiraatiota etsimässä, joka ei ole mitään muuta kuin älyn vapautumista tahdon palveluksersta. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
nimenion
26.04.2008 19:32:28 | |
|---|
Vivaldin C-duuri kun lapsi sitä alkoi soittaa.
Vuosien varrella varmaan tulee muita :-) |
rkellu
08.05.2008 11:44:41 | |
|---|
Kyllä se Witold Lutoslawskin sellokonsertto on paras.
tuon voisi tsekatakin joskus, mutta nämä dvorakit ja muut kansallisromantikot sekä wieniläisklassikot menee kyllä meikäläiseltä ohi kolisemalla. |
 samueld
09.05.2008 12:03:28 | |
|---|
Viimeaikoina olen paljon kuunnellut ja tykännyt Pikku-Bachista.
Siis C.P.E. Bachin Sellokonserto a-molli. I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. |
megatherium
09.05.2008 16:39:41 | |
|---|
tuon voisi tsekatakin joskus, mutta nämä dvorakit ja muut kansallisromantikot sekä wieniläisklassikot menee kyllä meikäläiseltä ohi kolisemalla.
Haydnin sellokonertot kuuluvat mukaansatempaavimpiin sellokonserttoihin taiturillisessa briljanssissaan, melodisessa viehätysvoimassaan ja rytmisessä draivisaan joita tunnen korviavihlovan dissonoiviin ja rytmiikaltaan monotonisempiin nykyteoksiin verrattuna, joiden apaattisuudesta ja angstisuudesta kaikkinainen elämäniloa pursuava tuore rytminen elinvoimaisuus on tyystin kaukana. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
sellisti
09.05.2008 17:48:28 (muokattu 09.05.2008 17:50:24) | |
|---|
Viimeaikoina olen paljon kuunnellut ja tykännyt Pikku-Bachista.
Siis C.P.E. Bachin Sellokonserto a-molli.
Tuo oli ilahduttava valinta, itsekin tykkään kovasti tuosta.
Ja viitaten megan kirjoitukseen - Haydnit on tosi hienoja konserttoja nimenomaan HYVIN soitettuna. Esim. vanhavenäläisenä jyystönä niistä tulee todella tuskallista kuultavaa. Radiosta kuulin joskus C-duurikonserton Anner Bylsman tulkitsemana, ja kyllä tuli hyvä mieli kuunnellessa sitä ilmavaa, ilmeikästä, rytmeillä leikittelevää ja tyylikästä soittoa. "Musiikki ei ole sitä mikä soi. Musiikki on sitä, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi." (Leif Segerstam) --- "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." (en muista kuka) |
rkellu
10.05.2008 17:18:24 | |
|---|
Haydnin sellokonertot kuuluvat mukaansatempaavimpiin sellokonserttoihin taiturillisessa briljanssissaan, melodisessa viehätysvoimassaan ja rytmisessä draivisaan joita tunnen korviavihlovan dissonoiviin ja rytmiikaltaan monotonisempiin nykyteoksiin verrattuna, joiden apaattisuudesta ja angstisuudesta kaikkinainen elämäniloa pursuava tuore rytminen elinvoimaisuus on tyystin kaukana.
en muistaakseni ole kuullut haydnin sellokonserttoja, mutta ainakin yleisesti ottaen sen musiikki on kuulostanut melkoisen kuivakkaalta. viimeksi kuulin haydnilta pari sinfoniaa ja nukahdin penkille.
en tiedä, ehkä mä tajuan sen vielä jonain päivänä tai ehkä homofoninen tonaalinen sävelkieli ei vaan kertakaikkiaan toimi minulle. |
Hauler
11.05.2008 10:24:18 | |
|---|
en muistaakseni ole kuullut haydnin sellokonserttoja, mutta ainakin yleisesti ottaen sen musiikki on kuulostanut melkoisen kuivakkaalta. viimeksi kuulin haydnilta pari sinfoniaa ja nukahdin penkille.
en tiedä, ehkä mä tajuan sen vielä jonain päivänä tai ehkä homofoninen tonaalinen sävelkieli ei vaan kertakaikkiaan toimi minulle.
Haydnin musiikki ei missään tapauksessa ole kuivakkaa, jos Haydneiden musiikki ei kuullosta mielenkiintoiselta, kannattaa syypäätä etsiä ensiksi esittäjän eikä niinkään säveltäjän suunnalta. |
rkellu
12.05.2008 10:12:36 | |
|---|
Haydnin musiikki ei missään tapauksessa ole kuivakkaa, jos Haydneiden musiikki ei kuullosta mielenkiintoiselta, kannattaa syypäätä etsiä ensiksi esittäjän eikä niinkään säveltäjän suunnalta.
ehkä se ei ole kuivakkaa sun korviin mutta minun korviin se ainakin silloin oli enkä huomannut esityksessä mitään vikaa tai ainakaan teknisiä virheitä. |
