Studiotyöskentely ›

Komee musta letti on saanu seurakseen muutaman harmaan haivenen lauluraidan miksausongelmista.
 
1. Kandeeko lauluraita lisätä vasta vimpanpäälle miksatun soiton päälle ja miksata sitten erikseen vaiko ottaa mukaan jo muita raitoja miksatessa?
 
2. Miten keskitason dynaamisella mikillä äänitetyn laulun sais ees kerran kuulostaan hyvältä? Onks tähä jotain ihmevärkkejä. Tähän asti oon yrittäny pärjätä kaiulla/delaylla ja eq:lla, mut jotenki on niin "hengetön".
 
3. Miten laulu kannattaisi panoroida suhteessa muuhun soittoon ja montako raitaa siihen kannattaa/saa uhrata.
 
Tälläästä..

Väriä saa lisää ainaski näin: Tee lauluraidasta kaksi kopiota. Panoroi toinen vasemmalle toinen oikealle. Laita toiseen vähä viivettä ja muuta vähän toisen sävelkorkeutta (molempiin myös kaiut yms.). Pidä alkuperäinen raita keskellä ja laita nuita tuplauksia vähän mukaan, niin tulee leveämpi saundi.. Toimii varsinkin taustalauluissa, mutta miksei myös solona..
 
Ja raitojahan saa uhrata niin paljon kuin on varaa.. Usein laulu on kuitenkin tärkein elementti biisissä, joten siitä ei kannata tinkiä (säästellä raitoja)..
 
Lisäksi saundiin vaikuttaa mikin sijoitus.. Suuntaa mikki vähän yläviistosta ja kokeile mikä on hyvä etäisyys..
 
Ite tykkään miksata pohjat ensin kuntoon ja lisätä sitten laulun ja tämän jälkeen vielä mahdollisesti miksata kokonaisuutta, mutta mielestäni tämä on makuasia..

Suuntaa mikki vähän yläviistosta ja kokeile mikä on hyvä etäisyys..
 
Hmm.. Mikä tuon ylhäältä suuntauksen etu on? Tai siis onko siitä muuta apua, kuin nenän puhinoiden poisjääminen?
 
EDIT: Ja kannattaa koittaa pistää ihan pikkuisen mausteeksi chorusta. Vaikka vain taustalauluihin.

1. Kandeeko lauluraita lisätä vasta vimpanpäälle miksatun soiton päälle ja miksata sitten erikseen vaiko ottaa mukaan jo muita raitoja miksatessa?
 
Eei. Mä hakisin laulusoundin heti kun rummut ja basso alkaa olla kuuluvilla. Ehdottomasti ennen kitaroita ja kiippareita. Nimittäin: laulu pitää saada esiin ja kuulostamaan hyvältä, se on 2/3 biisistä. Muut soittimet kyllä kestävät sen, että ne siirretään sivuun.
 
2. Miten keskitason dynaamisella mikillä äänitetyn laulun sais ees kerran kuulostaan hyvältä? Onks tähä jotain ihmevärkkejä. Tähän asti oon yrittäny pärjätä kaiulla/delaylla ja eq:lla, mut jotenki on niin "hengetön".
 
Kompressori. Tai vaikka useampikin.
 
Ja kaikua vähemmän, aina vähemmän. Kaiku tekee äänet pieniksi ja vie ne kauas, predelayta säätämällä löytyy soundin tila ja tanakkuus. Mielellään paras plate-kaikumallinnus mikä sulla vain on.
 
3. Miten laulu kannattaisi panoroida suhteessa muuhun soittoon
 
Niin että se kuuluu myös monona (eli ei ole vaihevirhettä) ja molemmista kaiuttimista.
 
Tuon vaihevirheen takia en suosittele kopioimaan lauluraitaa, ellet tiedä mitä teet. Monet periaatteessa hyvän kuuloiset jutut saattavat toisessa kuuntelussa vaikka hävittää koko laulun kuulumattomiin.
 
ja montako raitaa siihen kannattaa/saa uhrata
 
Niin monta kuin sulla on, ja vielä yksi. Laulu tekee biisin. Parasta käytetään, tai leikataan monesta hyvästä parhaat ja biisiä parhaiten tukevat palat. Choruksen käyttöön sortuminen tarkoittaa sitä, että virettä ei oo yritetty tarpeeksi, toki efektinä se on hemmetin yleinen, aika kun on rajallista ja ongelmat löytyvät usein vasta miksatessa.
 
Äänittäessä oton hyvyys, ja se, kannattaako se säilyttää, pitää päättää heti, ettei fiilis laske.

Yksi ajattelemani miksauskikka on tiputtaa voluumi melkein nollaan, laulusta pitäisi saada selvää loppuun asti. Ja sitten niin kovalle kunnes joku alkaa ärsyttää, ja se ei saisi olla laulu. Edellyttää että laulun voluumi on saatu tasaiseksi eikä huudahdukset pomppaa rajusti. Tietysti jos tehdään iskelmää niin tuohon kaavaan +5dB lauluun. :)

Hmm.. Mikä tuon ylhäältä suuntauksen etu on? Tai siis onko siitä muuta apua, kuin nenän puhinoiden poisjääminen?
 
Laulun ymmärrettävimmät taajuudet korostuu, kun mikki tulee yläviistosta. Ts. laulusta tulee selkeämpi. Näin olen joskus jostain lukenut..

Laulun ymmärrettävimmät taajuudet korostuu, kun mikki tulee yläviistosta. Ts. laulusta tulee selkeämpi. Näin olen joskus jostain lukenut..
 
Ja ilma kulkee paremmin laulajan kurkussa kun röörit on vähän suoremmassa...
 
Katsokaa soul- ja gospellaulajia. Tai qawwali- tai oopperalaulajia. Silloin kun biisi lähestyy kliimaksia, niin pää kallistuu takakenoon miltei järjestään. Muuten se volyymi ja voima ei tule kurkusta ulos.

Eei. Mä hakisin laulusoundin heti kun rummut ja basso alkaa olla kuuluvilla. Ehdottomasti ennen kitaroita ja kiippareita. Nimittäin: laulu pitää saada esiin ja kuulostamaan hyvältä, se on 2/3 biisistä. Muut soittimet kyllä kestävät sen, että ne siirretään sivuun.
 
Itse olen lauluraidat tehnynt samaan suuntaan. Ensiksi haetaan rumpujen hyvä perussoundi, siten että kuulostaa yhtenäiseltä setiltä. Hienosäätö myöhemmälle. Sitten sama homma bassolle. Kun rummut ja basso hengittää yhteen niin ollaan jo instrumenttien suhteen aika paljon voitolla.
 
Kun perusmeininki on rummuissa ja bassoissa OK, paras lauluraita mukaan. Itse en juuri käytä efektejä, paitsi kompressoria, ja yleensä melko runsaasti useita kertoja putkeen sopivin asetuksin. Äänitysvaiheessa kannattaa jo kuunnella laulua soolona: Jos kuulostaa isollakin voluumilla hyvältä, niin on se sitten miksauksessa aika paljon helpompi istuttaa kokonaisuuteen. Joissakin alkuaikojen äänityksissä huomasi äkkiä, että kun huoneakustiikkaa (ei ollut laulukoppia ei..) tuli vähänkään mukaan, oli aika vaikea saada soundaamaan enää millään eq:lla tai kaiulla hyvältä. Sama juttu keinoteikoisen kopioinnin kanssa, itse en pidä, vaikka sitä yleisesti tunnutaankin käyttävän. Yksi raita riittää ja jos haluaa mahtipontisia kertsejä etc. niin kannattaa tuplata eri tavoin (kuiskauslaulu, falsetit etc.) ja miksausvaiheessa vasta kuulostella tarkemmin, mikä sopii. Teen näin myös jos mukaan lisätään delayta/kaikua ja ne panoroin yleensä jompaankumpaan laitaan. Mutta edelleen, yksi iso,kompressoitu kuiva lauluraita pysyy suht keskellä ilman equtusta (poislukien alapään leikkaus) ja efektejä.
 
Kun rummut ja basso on perusmeiningiltä ok, tää yksi kuiva lauluraita vaan mukaan ja sitten hakemaan sille sitä oikeaa balanssia (esim. toi askomikon kikka on ihan jess, pitää kuulostaa hyvältä pienellä/isolla eikä saa ruveta häiritsemään).
 
Lopuksi mukaan muut instrumentit - joista yleensä puolet kitaristin soittamista flangeri/delay/wah-wah kitaroista nakkaan suoraan roskiin ja sitten tapellaan viikko siitä että oisko sen pitänyt tuplauksen 128b pitäny olla mukana vai ei. Kitaristi on miksaajan pahin vihollinen :) Ainakin meillä myös laulaja valittaa aina että laulut on liian isolla. Sitäkään ei kannata kuunnella, koska moni asia ei ole (minun mielestä)
demoilla yhtä vittumaista kun se, että laulua ei kuule/siitä ei saa mitään selvää. Mieluummin vähän isolla kuin liian pienellä. Se on sitten toinen juttu, että jos laulaja on aivan käsittämättömän paska/huono artikuloija/lausuja, niin saattaa monesti kuvitella, että jos laittaa kitaroita isommalle ja laulua pienemälle, ei virheet kuulu. Kuuluu ne ja entisestään vituttaa, kun ajatteleen että onpa taas miksattu laulut taitamattomuuden vuoksi alas.
 
On tästäkin täällä jauhettu, mutta korostettakoon vielä, että se äänitysvaihe on aika saatanallisen tärkeä koko lopputuloksen kannalta. Jos joku kusee (fiilis, tekniikka, tasot, basisti tietokoneen päälle) ja sanoo: "korjataan miksauksessa" on joku jo mennyt todennäköisesti pahasti pieleen. Joskus kyse voi olla millimetreistä. Joskus kyse voi olla yhdestä kaljapullosta, mutta aikaa ja vaivaa kannattaa nähdä. 20 euron halpa-hallin mukadynaamisellamikrofonilla oikein käytettynä voi saada parempaa jälkeä aikaan kuin 500 euron putkimikrofonilla. Ja tämä faktajuttu on opittu kantapään kautta.
 
Siitä se lähtee muotoutumaan.

Helkkarin hyviä juttuja täällä. Lisää vaan kokemuksia kehiin.

Jep
 
Eikös laulun miksauksesta voisi joku tietävä faq kirjoittaa? Että miten se saadaa kuulostamaan hyvältä :)