Rock, pop, alternative ›

Rummut paukkaa kyllä turhan pinnassa tällä levyllä, kitararokissa toivoisin kitaroiden olevan enemmän esillä.
 
Tämä onkin rumpurokkia :) Minusta levyn sointi on ihan tasapainoinen. Enemmän häiritsisi jos rummut ei kunnolla kuuluisi, semmoisiakin esimerkkejä löytyy.. No, tässä tapauksessa ei tarvitse valittaa.

Erittäin hyvä huomio.Ihmettelin itse samaa.Miksi piti vetää Gunt tähän keskusteluun? Tästä tulee sellanen "pata kattilaa soimaa" -fiilis.Loanheitto ei edistä mitään ja tuskin kumpikaan "osapuoli" sitä edes toivoo.
 
Kukaan ei taida muistaa taannoista Peer Günt aihetta?

Kukaan ei taida muistaa taannoista Peer Günt aihetta?
 
Kyllä minä ainakin muistan.Mitä sitten? Eihän tämä ole Gunt-ketju.

Mitä ihmeen "leiriä"..? Keitä siihen kuuluu ja ketkä sitä vastaan ovat?
 
En tiedä ketkä ovat vastaan, ilmeisesti ainakin ne jotka räksyttävät täällä. Erkinharjun leiriin voidaan tässä tapauksessa kuvitella kuuluvan ainakin Bastardosin äijät tai Erkinharjun kanssa aikaisemmin soittaneet, jotka kehuvat täällä Bastardosia.
 
Tarviiko tässä nyt mitään leirejä
 
Sanaa leiri voidaan edelleenkin tässä käyttää viittaamatta yhtään mihinkään entisiin bändeihin.
 
Entisistä ei kannata puhua pahaa
 
Ei niin, ei sitä täällä kukaan ole tehnytkään.
 
Erkinharjun "leiristähän" tässäkin ketjussa ensimmäinen kommentti lähti Peer Güntin suuntaan.
 
Niin näkyi lähtevän. Oli muuten ihan turha ja asiaton vertaus, vaikkakin kyse oli vapaasta mielipiteestä. Kuitenkin PG:n hakeminen noin tähän keskusteluun oli kyseenalaista.
 
En mä ymmärrä miten se edistää Erkinharjun nykyisen bändin tai edes hänen itsensä asiaa. Erkinharju on sen verran kova rumpali, ettei häntä tarvitse verrata kehenkään.
 
Sehän on selvää ettei täällä kirjoittelu todellakaan edistä tai latista kenenkään uraa. Joskus vertailu on kuitenkin aiheellista, jos pitää perustella jotain mielipidettä. Tässä tapauksessa kuitenkin tuo vertailukohde oli siis turha ja haettu mahdollisesti hyvinkin "leirimielisesti".
 
lienee turhaa nyt enää viritellä jotain vanhoja jännitteitä.
 
Aivan totta. Jotain täällä kuitenkin jotkut "jännittää" puolin tai toisin... ;) Lieneekö sitten uusia vai vanhoja jännitteitä..?

En tiedä ketkä ovat vastaan, ilmeisesti ainakin ne jotka räksyttävät täällä. Erkinharjun leiriin voidaan tässä tapauksessa kuvitella kuuluvan ainakin Bastardosin äijät tai Erkinharjun kanssa aikaisemmin soittaneet, jotka kehuvat täällä Bastardosia.
 
Sanaa leiri voidaan edelleenkin tässä käyttää viittaamatta yhtään mihinkään entisiin bändeihin.
 
Mun mielestä se on siksi turha termi tässä yhteydessä, että siitä tulee ainakin mulla väkisinkin mieleen Peer Güntin hajoamisen aikaiset vastakkainasettelut, jotka jakoivat faneja kahtia sen mukaan ketkä asettuivat Nikin puolelle ja ketkä Teijojen, eikä se nyt enää liity herrojen nykyisiin tekemisiin juuri mitenkään. Kukin asianosaisista tekee nyt musiikkia tahollaan ja on ilmeisen tyytyväinen tilanteeseen, joten eikö olisi jo aika unohtaa nuo "leiriytymisen" alkuperäiset syyt. Puhuttais mieluummin niistä bändeistä. Tuskin Erkinharju itsekään toivoo, että hänen nykyisiä tekemisiään verrattaisiin aina siihen miten Peer Güntin rumpali hoitaa hänen entiset hommansa.
 
Aivan totta. Jotain täällä kuitenkin jotkut "jännittää" puolin tai toisin... ;) Lieneekö sitten uusia vai vanhoja jännitteitä..?
 
Varmaan sekä että. Turhia yhtä kaikki.

Kukaan ei taida muistaa taannoista Peer Günt aihetta?
 
Että kun siellä tuli tappelua samasta aiheesta niin se on ok täälläkin?

Että kun siellä tuli tappelua samasta aiheesta niin se on ok täälläkin?
 
Ei, vaan ettei mene tämäkin samanlaiseksi pelleilyksi.

Ei, vaan ettei mene tämäkin samanlaiseksi pelleilyksi.
 
OK, hyvä ja sori kun ymmärsin väärin.

Suosittelen, jos ei meteliä ja ryminää pelkää. Sitä tavaraa meinaan ämyreistä puskee..
 
Jaahas. Kyl toi lätty täytyy tsekata, ja joku liveveto kans.

1: En tule koskaan hankkimaan tätä levyä.
2: tai mitään ko. yhtyeen tuotoksia,
3: tulen jatkossakin välttelemään paikkoja jossa tällaista musiikkia soitetaan
4: tulen jatkossakin välttelemään ihmisiä jotka kuuntelevat tällaista musiikkia.
 
silti:
 
5: Jokaisen muusikon, elävän legendan tai typerän alakulon mosan tulee saada ja voida levittää sanaa musiikistaan ilman että joku umpimielinen idiootti katsoo asiakseen haukkua moisia sillä verukkeella että on aika nihkeätä kun näillä on promoottori erikseen ja/tai jätkien aikaisempi musiikki on iha paskaa
6: joku saakelin roti tarttee olla kyllä Teemu Demomuusikollakin. Teräsbetonin dissaaminen nyt on vielä ihan ookoo, paskoilla vitseillä kun tunnetusti suomessa ja saksassa ennenkin on pärjätty, mutta vähän kunnioitusta alan tekijöitä kohtaan.
Levyttävän ja levyttämättömän artistin, kuten itseni, ero on siinä että levyttävä a) osaa tehdä musiikkia b) osaa tehdä itsensä näköistä musiikkia vaikka kuinka perustavarasta ja c) muutkin kuin kaverit tulee pakotettuina keikalle.
 
nämä kaikki ovat malliesimerkkejä syistä minkä takia jokaisen lampaannussijan jota vituttaa että proäijät ovat proäijiä kannattaa muistaa minkä takia proäijät ovat proäijiä.
 
Ukot, kuulkaa!
 
Minä en pidä teidän musiikistanne. Mielestäni rehellinen rok vaan ei toimi. Vika ei tosin ole musiikissa vaan kuulijassa ja omassa kentässään viimeinenkin klise on hoidettu sen verran rouheasti että ymmärrän erittäin hyvin porukan diggaavan. On etenkin hienoa nähdä vanhan kaartin jatkavan. Samaa settiä kun kuunneltiin pentuina eikä kompromissejä. Musiikki saa olla paskaa kunhan on rehellistä.
 
Ja anteeksi että jouduitte mahdollisesti lukemaan tämän postauksen. Tämä nyt on kuin opettaisi isää nussimaan.
 
Kuitenkin... Halusin tuoda tähän kiistanomaiseen oman kantani.
 
jatkakaa, en ota enempää kantaa, ja tämähän tullaan ihan normaalisti poistamaan jos ei muun niin teräsbetonikommentin takia muutamassa tunnissa.
 
Toivottavasti siitä on jotain iloa joillekin ja ne joita harmittaa niin anteeksi.

Minä oon tullu siihen tulokseen, että MrQ:lla musiikin kuunteluun vaikuttaa kaikki muu paitsi se miltä itse musiikki kuulostaa. Noin niigu yleensä, ei välttämättä just tähän Los Bastardosiin liittyen.
 
Mut ei se mitn, jokainen taaplaa tyylillään, vaikka se tyyli olis vääräkin.

Minä oon tullu siihen tulokseen, että MrQ:lla musiikin kuunteluun vaikuttaa kaikki muu paitsi se miltä itse musiikki kuulostaa. Noin niigu yleensä, ei välttämättä just tähän Los Bastardosiin liittyen.
 
Mut ei se mitn, jokainen taaplaa tyylillään, vaikka se tyyli olis vääräkin.
 
Eäh. Kaikki musiikki mikä muhun uppoaa on jollain tavalla johonkin tilanteeseen, hetkeen tai elämänsellaiseen sidoksissa. Pelkästään hyvä biisi ei ole koskaan riittänyt, mutta jos se hyvä piisi sattuukin putoamaan juuri oikeaan hetkeen, se avaa yllättävän tehokkaasti ovia ko. pumpun muihin tuotoksiin. Joskus se toimii, useimmiten ei.
 
Ja ihan ns. perustavara ei ole koskaan oikein puhutellut minua. Metallin puolelta kaikki pitbullterrierin, höyryjunan ja katuporan risteykseltä kuullostavaa keveämpi on ollut musta vain hauska vitsi ja mun on, etenkin entisenä blackmetallistina, nykyään todella vaikea katsoa moppitukkia nauramatta (bändipaidat, niitit ja kaikki... pakko teidänkin on myöntää, onhan se koomista! :D) ja rokista kun puhutaan niin ellei siinä nyrkkisääntönä ole etuliitettä alternative se vain ei herätä juurikaan fiiliksiä tai mielenkiintoa.
 
Tämä ei taas tarkoita sitä ettenkö hyvän kappaleen kuullesani osaisi arvostaa ammattitaitoa jolla sen on tehty. Kyllä tunteen kuulee aivokuollutkin ja sitähän musiikki on, kommunikaatiota emotionaalisella tasolla. Suurin osa musiikista, etenkin nuoresta sellaisesta kuullostaa miltä kuullostaa koska "tää on musaa mitä me tehdään" eikä koska ne haluavat sanoa jotain.
 
Siinä on amatöörin ja ammattilaisen ero. Kunnon musikantti osaa tunkea nyrkin perseeseen vaikka millä tavaralla ja siitähän tässä on kyse, taas kerran. Emootiosta.

Hyvä! Arvostan suoraa sanaa. Monesti kun saa vaikeroida ihmisten kans jotka eivät uskalla sanoa mielipiteitään tai aikeitaan. Se jos mikä aiheuttaa turhuutta. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä lähes katkeran kuuloista hyökkäystä tähän aiheeseen.
 
Motiivini ihan puhtaasti se etten tajua millä helevetin oikeudella jotkut pikkutekijät aurajoen tuolta puolen alkavat kritisoimaan musikantin perusoikeuksia. Etenkin kun kyseessä on ihan oikeasti alan tekijöitä.
 
Useinhan ihminen antaa kiinnostamattoman aiheen vaan olla ilman siihen puuttumista, mutta näköjään toisinaan on hyökättävä.
 
Mulla oli joku syy lukea lankaa. Joku tekijä jota en juuri nyt muista toimi kimmokkeena. Se että yhtyeen jäseniä mollattiin sai mut näkemään sinistä JA punaista.
 
Toisaalta pointsit meni ikäväksesi tälle rehelliselle rokille, koska se aiheutti sinussa närää. Niinhän se on, että musiikin pitää aiheuttaa ihan mitä vaan reaktiota. Jos se ei sitä tee ja on vaan "ihan jees", se on jokseenkin mitätöntä.
 
Kuten sanoin, hyvää se on. Omassa kentässään erinomaista. Se vaan ettei koko kentällä ole minulle mitään tarjottavaa ei kyllä taasen tee siitä automaattisesti yhtään huonompaa.
 
Olet sitten päätynyt tuollaiseen allekirjoitukseen, ootko vihainen..?
 
Kroonisesti kyllästynyt ja tarpeeksi väsynyt ihmisiin että voin soittaa "äitimullaonkurjaaonneksionkamaajakuolenkaksseiskana"-rokkia ja vakuuttaa olevani true.
 
PS: Levylistasi on monilta osin meikäläisenkin mieleen :)

Eäh. Kaikki musiikki mikä muhun uppoaa on jollain tavalla johonkin tilanteeseen, hetkeen tai elämänsellaiseen sidoksissa. Pelkästään hyvä biisi ei ole koskaan riittänyt, mutta jos se hyvä piisi sattuukin putoamaan juuri oikeaan hetkeen, se avaa yllättävän tehokkaasti ovia ko. pumpun muihin tuotoksiin. Joskus se toimii, useimmiten ei.
 
Elämäntilanteen, nostalgian yms. sivuseikkojen merkitystä ei tietenkään voi koskaan aliarvioida ja musiikki on parhaimmillaan silloin kun siihen liittyy joku henkiökohtainen lisäarvo. En siltikään ymmärrä sitä, että rajaat kuuntelemisestasi pois järjettömän määrän järjettömän hyvää musiikkia noilla keinotekoisilla rajoituksilla, joita aina mainostat.
 
No, jos nyt hakemalla hakee hyviä puolia harrastamastasi hölmöilystä, niin eipähän sinulle ainakaan tule suorituspaineita siitä, että pitäis tutustua musiikkiin mahdollisimman monipuolisesti...

Elämäntilanteen, nostalgian yms. sivuseikkojen merkitystä ei tietenkään voi koskaan aliarvioida ja musiikki on parhaimmillaan silloin kun siihen liittyy joku henkiökohtainen lisäarvo. En siltikään ymmärrä sitä, että rajaat kuuntelemisestasi pois järjettömän määrän järjettömän hyvää musiikkia noilla keinotekoisilla rajoituksilla, joita aina mainostat.
 
oletus että rajaan jotain pois keinotekoisesti on väärä. Jos lähdetään siitä liikenteeseen että asian a tulee herättää tunnetilan b ollakseen nähtävissä kategorisesti suotuisassa kontekstissa mutta ei pysty siihen vaan luo tunnetilan c (väsynyt tympääntyneisyys ja "tämä on tehty jo vuonna 19XX hohhoijaa") tai d (ei herrajumala mitä saastaa) -ja tämä siis täysin impulsiivisesti, ilman mitään rationaalista tarttumapintaa hidastamassa tai rajoittamassa, niin hemmetti, minkäs teet.
 
Usossie, kun soittaa pändissä, joutuu kärsimään aika paljon myös muiden musiikkimakua. Joskus, aniharvoin tämä poikii johonkin. En olisi löytänyt Nick Drakea tai Jeff Buckelytä ilman laulajaamme ja kitaristiamme. Mutta toisaalta, kitaristin fiksaatio shoegazer-rokkiin ei oikein avaudu minulle, vaikka my bloody valentine onkin malliesimerkki todella todella mielenkiintoisesta äänimaailmasta, asia saa vielä lisäpisteitä siitä että joku oikeasti on jaksanut vääntää ja ideoida tuollaista, herranpiaksut, kahdeksankymmentäluvulla. Arvostan vaikken tykkääkään välttämättä. Samoin oudoksun toisen kitaristin industrialmetal-meininkejä... mutta hittoakos siinä jos se tykkää. Itse pidän kolinan ja örinän mieluiten erillään.
 
No, jos nyt hakemalla hakee hyviä puolia harrastamastasi hölmöilystä, niin eipähän sinulle ainakaan tule suorituspaineita siitä, että pitäis tutustua musiikkiin mahdollisimman monipuolisesti...
 
kyllähän mä koitan musiikista tykätä musiikkina enkä genrerajoina. Suurin osa kuulemastani ei vain kolise ollenkaan. Enkä mä rupea pakottamaan itseäni tykkäämään jostain jos kertakaikkiaan ei siihen ole mitään tarvetta.
 
Mites, mika, deidide suhun uppoaa?

Mites, mika, deidide suhun uppoaa?
 
Deidide? Never heard, mutta kysyjän tietäen kyseessä lienee joku saatananpalvaajien viipalointibändi. Siinä on se ainoa genre, jonka minä tietoisesti sekä vakain tuumin ja harkiten tuomitsen siihen lähemmin tutustumatta, koska en hyväksy sitä humaanitonta ajatusmaailmaa jota moinen saasta tuputtaa...

Deidide? Never heard, mutta kysyjän tietäen kyseessä lienee joku saatananpalvaajien viipalointibändi. Siinä on se ainoa genre, jonka minä tietoisesti sekä vakain tuumin ja harkiten tuomitsen siihen lähemmin tutustumatta, koska en hyväksy sitä humaanitonta ajatusmaailmaa jota moinen saasta tuputtaa...
 
No. Mulla ei ole moisia keinotekoisia rajoitteita estämässä. Huomannet tällä hetkellä argumentaatioosi sisältyvät ongelmat?
 
Ne perustuvat oletukseen että tietoisesti halutaan rajoittaa jotain.
 
Mutta eikö voisi olla että kaikki vain ei tykkää kaikesta ja onhan mullakin, loppujen lopuksi melko laaja musiikkimaku. Se että siihen ei mahdu Rock, Hardrock, rytmibluusi, blues (muutamaa aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta), heavymetal, punk tai muu populaarikulttuurin juuriaines ei tarkoita ettei musiikkimakuni perintö lepäisi näiden asettamalla kivijalalla ja ettenkö tunnustaisi tätä. Eikä se tarkoita ettei kaikissa kentissä voisi olla jotain hyvää. En ole vain niin kiinnostunut mistään genrestä että jaksaisin oikeasti alkaa etsimään skenejohtajien alapuolelta juurikaan mitään "sielukkaampaa", etenkään kun en ole sellaista löytänyt. Ikinä.

No. Mulla ei ole moisia keinotekoisia rajoitteita estämässä. Huomannet tällä hetkellä argumentaatioosi sisältyvät ongelmat?
 
Huomaan huomaan, kaikilla on rajoitteensa ja tyhmät perusteensa joihinkin asioihin. Sinulla ne vain ovat väärät ja minulla oikeat... Ja kaikkein väärin peruste on se, että kuuntelemasi musiikin täytyy olla sellaista, joka on esittäjän itsensä alusta loppuun tekemää. Sehän minua vain nyppii ja siksi hakkaan päätäni seinään...
 
Mutta eikö voisi olla että kaikki vain ei tykkää kaikesta ja onhan mullakin, loppujen lopuksi melko laaja musiikkimaku.
 
Tietysti. Tämä on ihan jonninjoutavaa jauhamista, mutta ah niin mukavaa. Vaan ehkä tätä pitää jatkaa jossain toisessa ketjussa ennenkuin Los Bastardosit ampuvat meitin.

Huomaan huomaan, kaikilla on rajoitteensa ja tyhmät perusteensa joihinkin asioihin. Sinulla ne vain ovat väärät ja minulla oikeat... Ja kaikkein väärin peruste on se, että kuuntelemasi musiikin täytyy olla sellaista, joka on esittäjän itsensä alusta loppuun tekemää. Sehän minua vain nyppii ja siksi hakkaan päätäni seinään...
 
No tähän on olemassa vain ja ainoastaan yksi vastaus. Minusta on vain väärin että joku joka haluaa olla stara ja esiintyä saa mahdollisuuden siihen joutumatta tekemään työtä sen eteen, kun musiikissa ei nähdäkseni ole glooriasta kyse vaan kommunikaatiosta ja emootiosta. Toki, joku voi tehdä vaikka ja kuinka hommia ja saada pitkän taipaleen jälkeen kunnian kotiin, vaikka idolsin kautta. Mutta mielestäni se on vain väärin, enkä tahdo tukea ihmistä joka ei vaikka kuinka lahjakas olisi, itse viitsi musiikkiaan tehdä.
 
Mutta silti. Eihän toi mun maksiimi toteudu käytännössä edes oman bändin musiikin kanssa. Minä teen piisit ja sanat, laulajan kanssa sovitetaan melodiat ja kitaristit tuovat vähän sitä paljon puhuttua nyanssia. Sovitustyötä sekin, vaan ei varsinaisesti säveltämistä. Tämän mukaan hekään eivät saisi osallistua musiikin tekemiseen jos asia halutaan äärimmilleen vääntää.
 
Otanpa tästä esimerkiksi sitten vaikkapa entisen tyttöystäväni.
 
En voi sanoa juurikaan välittäväni hänen kummastakaan yhtyeestään, mutta se mitä olen salaa kuunnellut hänen omaa tuotantoaan on aika lailla jalkoja hyytelöivän kaunista. Se ettei tämä tyttö keikkaa tavastialla "omien meriittiensä" kautta ei tarkoita sitä ettei hänellä siihen olisi paukkuja tai rahkeita. Kyllä se oma musiikki, joka kanavoi ja kommunikoi omia tunteita, on aina parasta. Ehkä siksi juuri yhtyeen ollessa kyseessä kommunikaation on oltava vahvimmillaan juuri sävellys ja sovitusprosessin tapahtuessa jäsenten välillä. Ehkä en vain kuule juuri tätä hänen yhtyeissään. Mutta kun hän laulaa hiljaa itsekseen ja muistan miten järkyttävän kaunista se oli... ihmettelen oikeasti miksemme seurustele enää. Sellaiseen kauneuden tyynyyn upottaisi päänsä mielellään pidemmäksikin aikaa. :D
 
Ja ei. en ole vaihtamassa. Olen omaani erittäin tyytyväinen. :D
 
Tietysti. Tämä on ihan jonninjoutavaa jauhamista, mutta ah niin mukavaa. Vaan ehkä tätä pitää jatkaa jossain toisessa ketjussa ennenkuin Los Bastardosit ampuvat meitin.
 
Paaaaaskan marjat. Saavat nekin jotain virkistävää luettavaa.