Laulaminen ›

Joskus taannoin ehdotin omaa palstaa aloittelijoille, karaokelaulajille ym. Asiasta virisi hyvä keskustelu, taisinpa tulla hieman väärin sanoin kertoneeksi oman näkemykseni tästä palstasta, aiheuttaen ansaittua närkästystä juuri kaikkein avuliaimmin täällä muiden juttuihin kantaa ottavissa pidemmän ja paremman laulutaustan, sekä siihen liittyvien opintojen ja tietämyksen omaavissa tytöissä.
 
Sitä ketjua kirjoittaessani kuitenkin näytti, että keskustelun taso liihottelee näin aloittelevan laulajan silmin katsottuna hyvin korkeissa sfääreissä.
 
Nyt kun katson ketjua, ovat keskustelun aiheet olleet paljon tavallisempia, aloittelijoita ja vähemmän harrastaneita on mukana mielestäni enemmän kuin ennen.
 
Korvat häpeästä luimussa tässä kirjoitan, vieläkin anteeksipyytäen jos olen jotain loukannut, sillä niin omiin kuin muiden maanläheisiin, joskus jopa kerettiläisopeilta vaikuttaviin kysymyksiin vastaavat usein ensimmäisenä kaksi pitkät opinnot ja tietämyksen omaavaa tyttöä.
Tytöt kyllä yleisesti muutenkin ovat mielestäni auliimpia jakamaan mielipiteitään, mutta tokihan myös miehet vastailevat.
Mielestäni on hyvä kun mennään usein ihan alkeisiin asti, sillä ne ovat tietenkin juuri alkavalle harrastajalle aivan uusia ja ihmeellisiä asioita.
Minusta on myös vain hyvä, jos asiallisen keskustelun lomassa on hieman huumoria ja väriäkin, kunhan ketään ei loukata, silloin ketjuja on kivempi lukea. Eihän nämä jutut niin totisia ole. Saa olla eri mieltäkin.
 
Koko ketjunhan silloin aloitin siihen huomioon perustuen, että esim. kitaransoittajien palstalla on n. kahdeksan kertaa enemmän juttuja (nyt 8,14 x) kuin laulajien palstalla, samoin paljon enemmän nimimerkkejä.
 
Kuten aiemmassa ketjussakin mainittiin, laulaminen taitaa tosiaan olla laskeva trendi, itse olen kokeeksi laittanut kaksi tai kolme kertaa suomi24 karaokepalstalle kysymyksen lauluopinnoista, ei yhtään vastausta, ihan kuin olisi outo koko sana: lauluopinnot pthyi. Mitäs se on? Miksi muka pitäisi selvää asiaa opiskella? Semmoisen kuvan siellä sain.
 
Siis karaokeharrastajatkin näyttävät olevan kiinnostuneita vain laitteistaan ja niiden kehittämisestä, ei oman lauluinstrumenttinsa kehittämisestä.
 
Hyvä kuitenkin että tuo aiempi keskusteluketju käytiin, ainakin siksi, että voin taas ylpistellä miehenä, joka tarvittaessa muuttaa mielipiteensä jos näkee siihen aihetta.
 
Nyt siis olen sitä mieltä, että tämä yksi sama palsta on aivan hyvä kaikille laulusta kiinnostuneille, nimenomaan juuri aloittelijoille, nyt heitä jo enemmän näkyykin, tai siltä ainakin tuntuu.
 
Sitä vaan vieläkin ihmettelen, kun kuitenkin laulaminen on musiikinharrastus siinä kuin soittaminen, miksei siis sen taidon kehittäminen niinkään näytä kiinnostavan.
 
Itse aloitin laulutunnit n. viisi kuukautta sitten, huomattuani, että kitaransoitto (siihen keskittyminen) laulun kanssa syö vähäistäkin laulutekniikkaani. Nykyään säestän vain kappaleet jotka osaan soittaa selkäytimellä (niitä ei vielä ole kovin paljoa) niin että voin keskittyä laulamiseen.
 
Itsehän en muuta osaa oman laulunsa kehittämisestä kiinnostuneita neuvoa, kuin kehottaa edes kokeilemaan omaa kehitystään lauluopettajan kanssa. Sekä tietenkin rohkeasti ottamaan osaa tämän palstan keskusteluihin.
 
Kuitenkin minä, joka olen vasta vanhemmalla iällä koko musiikin harrastuksen aktiivisemmin aloittanut, olen suorastaan hurahtanut lauluopintoihin, sekä siinä samalla musiikin teoriapuoleen.
Suurimpana motiivina varmaan on kokonaisvaltainen oman terveyteni parantaminen ja yleisen hyvinvoinnin kehittäminen.
 
Laulamiseen perehtyminen on kokonaan oma kiehtova maailmansa, oikea äänenkäyttö ja sen parantaminen on osa ihmistä.
Fysioterapeuttinikin (joudun jumppaamaan selkääni säännöllisesti), kertoi että hänet kehotettiin laulutunneille, kun ääni ei kestänyt paljoa puhumista mm. luennoilla. Nykyään hän harrastaa laulamista aktiivisesti, kun käyn ohjatussa jumpassa, aina puhutaan myös laulamisesta.
 
Tällä iällä ja peruslahjakkuudella en usko kovin korkealle enää laulutaidossa kohoavani, mutta oikea, ryhti, äänenkäyttö, sekä oikea hengitys ovat osa koko ihmisen terveyttä.
Lauluopiskelu on mielestäni aktiivista, omatoimista terveydenhoitoa, kun taas vaikkapa hierojalla käynti on passiivista terveydenhoitoa.
 
Itselläni on alaselässä monta nikamaa romuna, samoin astmaa ja uniapneaa, joten koko ajan pitää voimistella selkää sekä kiinnittää huomiota ryhtiin sekä hengitykseen.
 
Siis kohdallani laulun harrastus motivoi pitämään huolta kunnostani ja kropastani, hyvä kunto, hyvä mieli, parempi laulu jne.
Laulamisella rakentaa ja kehittää instrumenttiä itseensä, siihen kannattaa mielestäni panostaa.
 
Luulen että moni laulamisesta kiinnostunut uskoo, samoin kuin itsekin joskus, että laulun lahja on kuin silmien väri, se mikä on syntymässä saatu, asia jota ei voi muuksi muuttaa.
Näin ei onneksi ole, vaan luulen että jonakin päivänä, sen lisäksi että uskon laulamisen terveysvaikutuksiin, joku tulee myös sanomaan; sinähän laulat hyvin.
Hmm, jo nyt on sanottu, mutta eihän kaikkea pidä uskoa. Onneksi on olemassa kohteliaita amatöörikuuntelijoita.. :).
 
Tämä on toki palkitsevaa, kyllähän jo nyt itsekin joskus huomaa että ääni lähtee aivan eri tavalla kuin joskus taannoin. Ja silloinhan alkaa laulattamaan ihan itsestään.
 
Niin muuten, tänne laulupalstalle tuloni jälkeen olen tästä laulamisesta innostunut enkä ole hetkeäkään katunut. Toki välillä tulee tunne että ei kehity, mutta sehän vain kuuluu kehitykseen.
 
Täällähän yli seitsemän vuotta laulua opiskellutkin voi olla sitä mieltä, että vasta jotain osaa, mutta kun kuuntelee hänen laulunäytteitään, ihmetyttää mitä se oikea osaaminen sitten onkaan.
 
Eli eipä ole heti pelkoa, että laulussaan ei voi enää muuta parantaa kuin ostaa parempi karaokemikrofoni.

Heh ... :)
 
Sen verran perusteellisia nämä sun selvitykset kyllä on, ettei noihin äkkä mitään ihmeempää lisättävää keksi. :D
 
Mutta eipä mitään, kyllä ajatusten vaihtaminen "vertaisryhmässä" aina hyvää tekee. Monesti ne parhaat vinkit elämässä yleensäkin tulee sellasilta, jotka ovat itse oppineet saman asian vasta vähän aikaa sitten. Itsellänikin kun on joskus taipumusta antaa lapiolla vaikka toinen pyytää lusikalla.
 
:)