Kitarat: kitarakamat ›

http://www.korrek.fi/tuotteet/vahat/kliineri.html Tuollaisella onnistuu, sopii kitaran kiillottamiseen koska ei sisällä silikonia.
 
Carlaken "Vanhan maalin kliineri"-nimisellä tuotteella kiillotin aikoinaan bassoni pinnan. Viimeisen lakkauksen jälkeen pinta hiottiin muistaakseni jollakin melkoisen hienolla vesihiomapaperilla sameaksi, minkä jälkeen kiillotettiin tuolla em. tökötillä. Plussaa aineessa oli se, että pinnasta tuli oman silmäni mukaan hyvä. Miinusta oli taas se, että käsin tehtynä kiillotukseen meni aika reippaasti aikaa. Tietty jos käytössä on joku aparaatti, mikä sopii kiillotukseen, niin työvaihe lienee huomattavasti tuskattomampi. En muista enää tarkkaan, mutta itsellä aikaa meni käsin kiillotellessa useampi tunti. Iltapuhteena tuota muutamana päivänä tein. Välineinä oli säämiskää ja pehmoista rättiä, ja toimituksen jälkeen puutteellisesta työergonomiasta ja liiallisesta (?) perfektionismista johtuen osa kiillotuskäden sormista oli puuduksissa muutaman päivän (oikeasti). Nuo tekijät saattoivat vaikuttaa työvaiheen ajalliseen kestoonkin, tai sitten eivät. Hitaalta tuntui.
 
Jälkimmäisen tekeleeni kanssa käytössä oli hieman vähemmän työläs systeemi jo, eli rälläkkä, jossa oli kiillottamiseen sopiva laikka (eli siis pehmoista sienimistä materiaalia), ja kiillotustahnoja paria laatua. Kolmessa putelissa sitä olisi ollut (karkea, puolikarkea ja hieno), mutta käytin vain karkeaa ja hienoa, ja hyvä tuli siitäkin pinnasta. Huomattavasti nopsemmin ja tuskattomammin tapahtui kuin käsin hinkuttamalla. Vempaimen käyttö tosin edellyttää huolellisuutta, ja runko pitää todellakin kiinnittää puristimella pöytään ennen rälläkän tarjoamista pinnalle, ellei halua tahattomasti relikoida runkoa singauttamalla sitä rälläkällä lattiaan/seinään. Teräviä kulmia kiillotusterillä ei voi tehdä, sillä pehmuke repeytyy, ja samoin käy jos "terä" (tuo sana tuntuu niin väärältä, kun puhutaan kiillotukseen käytettävästä sienimäisestä tai karvaisesta pehmeästä kappaleesta...) osuu runkoa paikoillaan pitävään puristimeen. Tällöin myös saattaa koko puristin irrota, ja kappale tippua lattialle.
 
Ei sinänsä liity aiheeseen, mutta yleisenä anekdoottina (työturvallisuusasiat hieman taka-ajatuksenani) mainitsen, että rälläkkä tuon operaation aikana myös aika kirjaimellisesti ui liiveihini. Eli sudin rälläkällä liian lähellä omaa kroppaa, jolloin löysähkön hupparin reuna pääsi kiertymään terän ympärille ja hetikohta huomasinkin esittelevän napaani muulle verstaan väelle rälläkän köhiessä leukani alla hupparini helma laikan ympärille kietoutuneena. Onneksi aparaatissa oli paikallaan kiillotus- eikä leikkuuterä, eli ei vammoja tai vaurioita, mutta muistutus tuli vastaisuuden varalle katsoa vähän tarkemmin miten vehjestä käyttää...
 
Pointti kai siis edellisestä huolimatta se, että jos on käytössä apuvälineitä tuohon hommaan, niin niitä kannattaa hyödyntää.