Yleistä keskustelua musiikista ›

Voi tätä elämän kurjuutta. Slovarit saa aina herkistymään ja silleen hyvään tilaan. Tota sori ei mulla muuta. Lähdenkin tästä juomaan Magyar fehér bor -viiniä. :)

Mua oksettaa suurin osa slovareista, oli genre mikä tahansa. Herkullista kuultavaa ne kyllä on aina, kun kohdalle sattuu säännön vahvistava poikkeus.

Mua oksettaa suurin osa slovareista, oli genre mikä tahansa.
 
Älä syytä slovareita. Ei pidä juoda niin paljoa ennen sitä viimeistä hidasta.

Oikeasti hyvät slovarit voivat parhaimmillaan olla tosi vaikuttavia, genrestä riippumatta. Yli-imelät, kornit ja falskit sellaiset taas pahimmillaan äärimmäisen nolostuttavia ja ärsyttäviä.
 
Esimerkkinä omasta mielestäni hyvästä slovarista mainittakoon esim. Acceptin Cant' Stand the Night tai Steelheartin She's Gone. Siitä ei-niin-hyvästä esimerkkinä olkoon vaikka joku Cinderellan Don't Know What You Got ('til It's Gone).

Siitä ei-niin-hyvästä esimerkkinä olkoon vaikka joku Cinderellan Don't Know What You Got ('til It's Gone).
 
Höpsis.. tuo on parhautta.

No tietysti Fred Durstin Betty blue eyes. Sen herkempää sovitusta ei olekkaan... NOT!!!!!!!!!!!!!!!!

Japanin Nightporter pamahti het mielehen.
 
Näillä 80-luvun slovareilla aikoinaan pääsi lähituntumaan vastakkaisen sukupuolen kanssa discojen hämyssä onnettomallakin tanssitaidolla. Joten kiitos niille nyt sitten jälkikäteen, vaikka ei niitä himassa kyllä jaksa kuunnella. Eikä radiosta autossa.

Steelheartin She's Gone
 
Tää on menee juuri siihen kastiin, joka aiheuttaa meikäläiselle kakomisrefleksin. :-)

Three Words: Kate Bush.

Olen tullut siihen tulokseen, että parhaat slovarit löytyvät Roxettelta, Scorpionsilta ja Gary Moorelta, kun puhutaan nojailu-, ei dokailuslovareista.

Black Crowes on kunnostautunut hienojen slovareiden teossa, varsinkin Girl from a Pawnshop, Three Snakes..-levyltä ja Decending Amoricalta on komeita biisejä.

Esimerkkinä omasta mielestäni hyvästä slovarista mainittakoon esim. Acceptin Cant' Stand the Night tai Steelheartin She's Gone. Siitä ei-niin-hyvästä esimerkkinä olkoon vaikka joku Cinderellan Don't Know What You Got ('til It's Gone).
 
Heh, meikällä nää esimerkit on just toisin päin. Toi Cinderellan biisi on miusta ollut aina ihan loistava, parhaita balladeja ikinä. Kun taas toi Steelheartin biisi on just sellasta mitä ei millään jaksa eikä oikein "ilkeä" edes kuunnella. Aivan liian ällö pilluballadi miun makuun, vaikka hienosti toi laulaja siinä vetääkin.
 
Jos hienoja balladeja haluaa löytää niin kannattaa tsekkaa Skid Rowin, L.A. Gunsin ja Hanoi Rocksin "hitaat".

Jaahas. Olen tämmöisenkin perustanut? (!) =) No joo mä tykkään henk.koht. melkein kaikenlaisesta edellämainitusta. Paras on Rainbow:n "Rainbow eyes" !! Carry on.

Weeping Willowsilla on upeita. While I'm Still Strong esim.
 
Tai Stairs... tai Hold Me... Ooh.. taidankin mennä kuuntelemaan

Voihan nenä!Meikäläisen ikäpolven slovarit on näköjään ihan toiselta planeetalta.Esmeks.Eres tu ja vaikka The shadow of your smile ja sillee.

Mm. Flower Kingsiltä, Spock's Beardilta, Rushilta ja Transatlanticilta löytyisi montakin radiokuuntelua kestävää "slovaria", joita kukaan peruspopittaja ei ikinä tule löytämään. Esim. (samassa järjestyksessä) What if God is Alone, Open Wide the Flood Gates, Bravado ja We All Need Some Light toimisivat uskoakseni hyvin.
 
Itseasiassa kerran Otaniemessä vielä opiskellessani jossain pippaloissa eräs naispuolinen kaveri kysyi (kitistyäni taas kerran jostain sillä hetkellä soivasta Kwanista tai vastaavasta), että mitä musiikkia sitten oikein kuuntelen. Kun mainitsin Rushin, vastasi hän, että Rush on hyvää. Hetken ihmeteltyäni tätä selvisi, että kaverit oli kuunnelleet jotain polttelemiani mp3-levyjä yhteisellä tietokoneella puuhastellessaan ja siellä oli juurikin Rushin Bravado (eikä sitten muuta progea).

Gary Moore: the Loner
Slade: How does it feel
 
ja jumankauta, kun nuiden tahdissa on tyttöjen permanenttejä haisteltu ja pikkasen takataskua paineltu.

Dokken - Dream Warriors.
ei lisättävää