Yleistä keskustelua musiikista ›

Noniin, otsikon mukaisesti, mitkä ovat parhaat, ylistävimmät tai muuten vaan mukavimmat kehut, jotka olette soittoanne koskien saaneet. Ihan tosissaan annetut siis, sukulaisten "säoottosihyväheioikeesti" ei lasketa.
 
Itselläni kaksi on ylitse muiden.
 
Toinen oli musiikinopettajani suusta, kun olin soitellut rumpuja ehkä n. vuoden verran aktiivisesti ja yhden musiikin tunnin jälkeen hän totesi hyvin lämpimästi, että "olet sä kyllä helvetisti kehittyny, hyvin se tuntuu menevän." Lämmitti mieltä oikein paljon.
 
Toistaiseksi mieluisin onkin sitten erään pitkän linjan ammattimuusikon suusta tullut lyhyt ja ytimekäs kommentti erään koulun bändikatselmuksen jälkeen. "Sulla on hyvä tatsi tohon soittamiseen". Erityisesti kehu lämmitti sen takia, että tämä kaveri on eräänlainen esikuva, vaikka kitaristi hän onkin. Siksi toisekseen hän on myös rock-äijiä, joten oikealla linjalla vissiin ollaan.
 
Mitenkäs teillä, onko kenties levyarvio ollut erityisen ylistävä tai onko esim. musiikinopettaja kehunut parhaaksi oppilaaksi ? Kertokaa toki, ei lähimuistista tullut mieleen vastaavaa topikkiakaan.

"Sullon hieno kitara"

"sun juttus toimii, mä tarjoon sulle kaljan"
 
Olin kerran muutama vuos takaperin jossain baarissa jamittelemassa. Tuosta oli myös konkreettista hyötyä; sain oluen.

Enemmän oikeastaan on lämmittäneet sellaiset pienetkin mutta oikealla hetkellä ja osuvilla sanoilla lausutut kehut kuin sellaiset superylistävät ylisanat, ei sillä että niitä jälkimmäisiäkään nyt ihan solkenaan tulisi mutta ylipäätään.
 
Esim. erään ison, pitkään odotetun ja paljon jännitetyn esiintymisen jälkeen opettajan ensimmäiset sanat "soitit paremmin kuin koskaan tota biisiä" ylpeän ilmeen kera tuntui paljon paremmalta kuin sellaiset lehtikirjoitukset, joissa kriitikon on pitänyt keksiä mukavaa sanottavaa virkansa puolesta.
 
Toinen lämmin muisto on se kun soitin aikanaan musiikkiopistomme tekemälle CD:lle erään elossa olevan säveltäjän kappaleen, ja myöhemmin tämä säveltäjä lähetti opiston rehtorille kirjeen, jossa pyysi välittämään kiitokset minulle hyvästä soitosta. Se tuntui mukavalta.

Heh, kerran yksi isäpuoleni kaveri sanoi kun soitin hänelle kitaralla että jos olisit nainen niin suutelisin sinua... Kaippa tuo kehu sitten oli :)

Soittelen rumpuja silloin tällöin puolituttujen hääkeikoilla,ja erään keikan jälkeen eräs häävieraana ollut äijä tuli sanomaan että mulla on tosi hyvä chippi...Mitäpä siihen sitten sanomaan...Kehu myös kaikki muut soittajat,mutta basistille ei sanonut sanaakaan...:D

Hmm, on mulla pari.. Joskus ala-asteella jo, kun olin ehkä vuoden soittanut rumpuja, ja kerinnyt vetää joulu -ja näissä muissa koulujuhlissa rumpuja, niin musiikin opettajani sitten totesin vallan vilpittömin silmin katsoen, "hitto, sähän oot kehittynyt ihan älyttömästi! Jos jatkat tota vauhtia, susta kuullaan vielä.". On jäänyt mieleen todella hyvin, oli nääs se opettaja itsekin rumpali, ja ihan ammattilainen sellanen...
Ja toinen oli se, kun isoveikan bändi reenaili tuolla autotallissamme(taisin olla ehkä 12v silloin). No kerran sitten menin sinne kuuntelemaan heidän reenejä. Rumpali sitten huikkasi ja pyysi mua settinsä taakse. Vedettiin joku niiden biisi (osasin silloin kaikki heidän biisinsä ulkoa kun joka päivä kuulin seinän takaa kun reenailivat). Hyvinhän se meni, ja sen jälkeen sain kaikilta bändin jätkilta hurjasti "ei juma, jätkä vasta ton ikäne ja voisit jo tuurata meiän vakirumpalia!" kommentteja :).. Lämmitti mieltä silloin, ja jumalavita kun sain taas atomipommin räjähdyksen verran lisää energiaa ja intoa reenata.
Kummasti aina tuo lisää intoa reenata kun kuulee tuollaista palautetta.

Hauska lukea näin positiivista ketjua! :)
 
Parhaat kehut ovat kyllä aina tulleet sellonsoiton opettajaltani. Hänen tyyliinsä kun ei liika kehuminen kuulu. On ollut myös niitä kertoja, jolloin omasta mielestäni soitin hyvin, mutta opettaja ihmettelee, miksen ole harjoitellut...
 
Yleensäkin mieluisimmat kehut tulevat ammattimuusikoilta tai kavereilta, jotka uskaltavat olla myös kehumatta!

"Sähän kuulostat ihan Steve Vailta"
 
Kyllä hymyilytti ja hymyilyttää vieläkin =)

"On sulla lahjoja."
 
Se oli sitten mukava kuulla.

Edesmenneen bändimme yhdellä harvoista keikoista eräs innoissaan keikkaa seurannut yleisön edustaja (lapsi, n. 5 v ehkä) pillahti itkuun kun lopetettiin soittaminen. Hymy saatiin takaisin lapsosen huulille sitten vain encorella.:)

Kuulemma näytin ynkältä ja soittokin oli kuin suoraan "God Lesson" videosta. :/ No pittää kai sekin kehuna ottaa.
 
Edit:
 
Kyllä sitä kehuja tullut jonkin verran muttei mittään kauhean ylitse muiden nousevia.

Paras olisi (ei ole vielä koskaan tapahtunut):
 
"Te olitte ihan perkeleen hyviä! Voiks mä auttaa teitä vaikka roudaamisessa?"
 
Tuon jälkeen vois lopettaa noi musahommat ja ruveta kattelemaan jotain muuta...

"noni, toihan meni hyvin".
 
Henkilön suusta, joka on itse ihan ihme virtuoosi sekä kitaran, että basson varressa. Kehu laukaistiin mahdollisimman tympääntyneellä äänellä, mutta siitä teki hienon se, että tämä tyyppi ei oikeastaan koskaan kehu mitään.
Se on lähisukua ja kakarasta asti kommentoinu ja joskus neuvonu... Harvoin mitään mukavaa, mutta sen kehut on muodostunu jollain tavalla merkittäviksi.

"Mulla on kotona vaimo ja kaks lasta. Ei aluksi meinannu päästää katsomaan keikkaa, mutta kun soitatin sille teidän biisejä niin heltyi lupa jopa alkoholin nauttimiseen."
 
Tuo on kyllä jäänyt mieleen erityisen positiivisena juttuna.

Harvoin on kehuttu...
 
Kerran jouduttiin soittamaan ylimääräinen setti, kun joku bändi oli perunut. Oltiin ehditty juoda itsemme ns. känniin. Kaikki kehui, että oli teidän paras keikka ikinä.
 
Toisen kerran leslie hajosi ja sitä korjatessa basisti aloitti ihme instrumentaalijamin johon rumpalin kanssa yhdyttiin. Siinä ei ollut päätä eikä häntää, mutta taas tuli kehuja.
 
Eli meidän normisoitto on ihan perseestä. Vain kun joku menee pieleen, niin sitten kehutaan.

Paras olisi (ei ole vielä koskaan tapahtunut):
 
"Te olitte ihan perkeleen hyviä! Voiks mä auttaa teitä vaikka roudaamisessa?"
 
Tuon jälkeen vois lopettaa noi musahommat ja ruveta kattelemaan jotain muuta...
 
Toi on muuten ihan kauheeta kun raflakeikan jälkeen känniset tulee tarjoamaan roudausapua. Ajatus on kaunis ja lämmin, mutta en minä oikeasti saata antaa kalliita laitteita jonkun hoipertelijan käsiin. Melkein joka keikalla joku tullut tarjoutumaan.
 
Paras kehu oli tuossa kun kuuntelin tätä meidän uusinta demoa, niin avovaimoni joka on yleensä todella kriittinen tokaisi, että "teidän pitää kyllä mennä ihan oikeasti keikalle, tuossa on kulttibändin ainekset kasassa"

Paras kehu oli tuossa kun kuuntelin tätä meidän uusinta demoa, niin avovaimoni joka on yleensä todella kriittinen tokaisi, että "teidän pitää kyllä mennä ihan oikeasti keikalle, tuossa on kulttibändin ainekset kasassa"
 
Minulle paras kehu on ollut superkriittisen kauniimman puoliskon kommentti viimeisimmästä demostamme:
 
"Laitoin sen mp3-soittimeeni!"
 
Lämmitti noin puoli vuotta ainakin :) Edellisestä orkesterista kommentit olivat sarjaa: "Miksi teette tämmöistä, kun tässä ei ole mitään paloa eikä ideaa?"
 
Ja se perhana oli vielä oikeassa :)

Enpä oo aiemmin kehumisia miettinytkään. Ei-tuttujen suusta:
 
"Tulen katsomaan tätä teidän bändiä, kun sun (koskettimien) soitossa on munaa."
 
Välikäden kautta kuultu: "Se on liian lahjakas tähän bändiin." (Kertooko sitten minun vai yhtyeen tasosta, vai lausujan musiikkimausta.)
 
Miksaaja ilman ironiaa: "Loistava meininki. Jätkät uskaltaa (vuonna 1983) soittaa Smoke on the waterin." :)