Hieno dramattinen efekti löytyy Schubetin melodraaman D 644 Die Zaubrharfen, Taika-harpun, I-nätöken finalista kuin kaikutehona taika-metsässä vuorten seinästä kantautuvien ja sinne eksynyttä Idaa opastavien ja sieltä pakenemaan kehottavien ritarien ja aseenkantajien Ida-huudahdusten kontrapunktina eri äänien vstatessa kaiun tapaan toisileen musiikin yltyessä yhä voimalisempaan pauhuun toisin kuin kyseistä efektiä muistutavassa esim. Bachin Mateuspassion alkukuorossa kaksoiskuoroineen, joka nyhkysentimentaalisuudessaan ei paljon lämmitä taikka tee ainakaan minua juuri hullua hurskaammaksi. Ja täytyykin todeta, että kehumaani othelloonkin vertattuna Schubertin alfonso ja estrella-ooppera on melodioiltaan satumaista musikkia ja taikaharppukin voimakkaammin dramaattisesti maustttu suurine melodisine ideoineen ja kaarroksineen kuin dtraamallie tapahtumisen vivahteiden seuraamiseen keskittyvä othello. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Hidasta mega vähän vauhtia niin ei mee teksti noin poskelleen.
Ai Bach on nyyhkysentimentaalisuutta mutta Schubert ei..? :)
Nin sillä Bachin musiikki nojaa tiedostetusti ja harkitusti tekniikkaan ja akateemiseen kontrapunktiseen ajatteluun, kun Schubet musiikki perustuu intuitiivisesti tiedoittuihin näynomaisiin tekniikasta vapaaseen musiikillisiin harmonismelodisiin ideoihin ,eikä Bachin barokkityylinen kontrapunkti ja polyfonia mahdollista romanttista lyyristä lämpöä ja suuren romanttisen orkesterin mahdollistamia dramaattisia tehoja, joista kiihdyttävä mainitsemani kiipeämistä kuvaileva kuorofinaali käyrätorvien metsästysfanfaareineen tuovat väistämättä italialaisttlisinä Verdin oopperataiteen mieleen ilman Schubertin harmonista kekseliäisyyttä ja rohkeutta tietenkin Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
sellisti