Aihe: Keksiliäisyyden uudelleen löytäminen säveltämisessä
1
Minushuman
14.07.2006 19:32:07 (muokattu 14.07.2006 19:34:03)
Huono otsikko, mutta sivuaa bluesteelin kirjoitusta. Kuuntelin tossa yks päivä viisi vuotta ja yli vanhoja neliraita nauhoituksiani ja hitto vieköön, nehän olivat paljon, paremman sanan puutteessa, "originaalimpia" kuin nykyiset samasta muotista tulleet tuotokseni (parempia?) Vaikka kuinka yritän, kaikki väsäämäni kipaleet ovat samasta muotista, vaikka kuinka yrittäisin rikkoa muottia. Vanhat kipaleeni olivat jokainen selkeästi erilaisia ja nykyiset tuntuvat (ainakin minusta) yhden (tai useamman) kappaleen varioinnilta.
Olen pitänyt taukoa säveltämisessä. Useamman vuodenkin. Opetellut teoriaa ja kuunnellut erilaista musiikkia. Silti samaa tuubaa tulee. Olenko lopullisesti menettänyt kekseliäisyyteni, vai löytyykö tästä jumituksesta ulospääsyä?
 
Apuva!
 
Edit: Otsikossa on kirjoitusvirhe. Tiedetään.
Erkki Linden
14.07.2006 19:58:47 (muokattu 14.07.2006 20:00:33)
 
 
Olen pitänyt taukoa säveltämisessä. Useamman vuodenkin. Opetellut teoriaa ja kuunnellut erilaista musiikkia. Silti samaa tuubaa tulee. Olenko lopullisesti menettänyt kekseliäisyyteni, vai löytyykö tästä jumituksesta ulospääsyä?
 
Apuva!

 
Löytyy kun ensin tutustut riittävästi tähä astiseen tyyliisi ja keksit mikä on se ratkaiseva ero johonkin toisten, sellaiseen sävellystyyliin, minkä itsekin huomaat aivan erilaiseksi.
 
Jumituksena voi olla esim. sama melodiakulku, rytmi, sointukierto, tai mikä tahansa, joka toistuu sävellyksissäsi säännöllisesti.
 
Yritä unohtaa oma mieltymyksesi ja kokeile jotain aivan vierasta, kokeile vaikka se ei tuntuisi itsestäsi miltään tai edes oikealta musiikilta.
 
Kokeile laittaa mielivaltaisesti 4 säveltä peräkkäin, ajattelematta mitä siitä tulee ja kun hetken mietit, keksit sävelille mielekkään jatkon, siinä voi olla sitä erilaisuutta.
 
Ei muuta kuin yrittämään.
Tommi S.
14.07.2006 22:29:40
Keith Johnstonen kirjoittamassa kirjassa nimeltä Impro käsitellään improvisaatioteatteria. Siinä esitellään leikkejä ja pelejä joissa esimerkiksi näyttelijät istuvat piirissä, ja yksi aloittaa tarinan, ja piirissä seuraavana istuva jatkaa siitä mihin edellinen kertoja jäi, ja näin tarina etenee.
Yksi ohje jonka Johnstone kirjassa antaa, on se, että koskaan ei saa yrittää keksiä mitään hienoa ja omaperäistä, vaan pitää vain sanoa se asia joka ensimmäiseksi tulee mieleen. Jos yrittää olla omaperäinen, niin energia hukkautuu siihen yrittämiseen, eli niiden ensimmäiseksi mieleen tulevien itsestäänselvyyksien karsimiseen.
 
Omia ajatuksiaan saattaa tukahduttaa ihan tiedostamattaan, koska ne tuntuvat tyhmiltä. Se ajatus vilahtaa sekunnin kymmenesosan ajan mielessä, sitten se työnnetään pois, ja parin sekunnin päästä unohtuu että sellainen ajatus on koskaan mielessä käynytkään.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)