Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Olen pitänyt taukoa säveltämisessä. Useamman vuodenkin. Opetellut teoriaa ja kuunnellut erilaista musiikkia. Silti samaa tuubaa tulee. Olenko lopullisesti menettänyt kekseliäisyyteni, vai löytyykö tästä jumituksesta ulospääsyä?
 
Apuva!
 
Löytyy kun ensin tutustut riittävästi tähä astiseen tyyliisi ja keksit mikä on se ratkaiseva ero johonkin toisten, sellaiseen sävellystyyliin, minkä itsekin huomaat aivan erilaiseksi.
 
Jumituksena voi olla esim. sama melodiakulku, rytmi, sointukierto, tai mikä tahansa, joka toistuu sävellyksissäsi säännöllisesti.
 
Yritä unohtaa oma mieltymyksesi ja kokeile jotain aivan vierasta, kokeile vaikka se ei tuntuisi itsestäsi miltään tai edes oikealta musiikilta.
 
Kokeile laittaa mielivaltaisesti 4 säveltä peräkkäin, ajattelematta mitä siitä tulee ja kun hetken mietit, keksit sävelille mielekkään jatkon, siinä voi olla sitä erilaisuutta.
 
Ei muuta kuin yrittämään.

Keith Johnstonen kirjoittamassa kirjassa nimeltä Impro käsitellään improvisaatioteatteria. Siinä esitellään leikkejä ja pelejä joissa esimerkiksi näyttelijät istuvat piirissä, ja yksi aloittaa tarinan, ja piirissä seuraavana istuva jatkaa siitä mihin edellinen kertoja jäi, ja näin tarina etenee.
Yksi ohje jonka Johnstone kirjassa antaa, on se, että koskaan ei saa yrittää keksiä mitään hienoa ja omaperäistä, vaan pitää vain sanoa se asia joka ensimmäiseksi tulee mieleen. Jos yrittää olla omaperäinen, niin energia hukkautuu siihen yrittämiseen, eli niiden ensimmäiseksi mieleen tulevien itsestäänselvyyksien karsimiseen.
 
Omia ajatuksiaan saattaa tukahduttaa ihan tiedostamattaan, koska ne tuntuvat tyhmiltä. Se ajatus vilahtaa sekunnin kymmenesosan ajan mielessä, sitten se työnnetään pois, ja parin sekunnin päästä unohtuu että sellainen ajatus on koskaan mielessä käynytkään.

Kokeile laittaa mielivaltaisesti 4 säveltä peräkkäin, ajattelematta mitä siitä tulee ja kun hetken mietit, keksit sävelille mielekkään jatkon, siinä voi olla sitä erilaisuutta.
 
Ite oon paljon tuontapaista satunnaisuutta käyttänyt sävellyspuuhissa. Erilaisia "satunnaislukugeneraattoreitakin" on hauska kokeilla, havaitsin aikoinaan korttipakan tässä käteväksi melodioita tai bassokuvioita kehitellessä; ässä on vaikka E, kakkonen F, kolmonen Fis jne. (Kurkot pitää jättää pois, kuten joku täällä aikoinaan mulle ystävällisesti huomautti;) Sitten vaan sekottaa pakan ja latoo kortteja peräkkäin ja kattoo mitä tulee ja minkä sointujen kanssa se menis. Enimmäkseen tollai syntyy vaan ihan järkyttävää paskaa, mutta joskus joku juttu saattaa kuulostaa hyvältäkin, kunnes siitä taas tulee osa niitä rutiininomaisia maneereita, joista yrittää päästä eroon... ;)
 
Erilaisia rytmejä taas löytyy melkein joka paikasta, kun vaan kuuntelee; linnunlaulut, koneet ja laitteet ym. hälyäänet...
 
Tämmösessä hommassa tietysti vaan menee kovin helposti se lapsikin siinä pesuveden mukana. Joskus on silti hauska kokeilla kaikenlaista, esim. kuinka "helpon" biisin saa kuulostamaan mahdollisimman vaikealta, tai päinvastoin, ja kuinka lyhyen biisin pystyy tekemään pitkäveteisen kuuloseks jne. ;)
 
Ei varmaankaan oo olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa...