Klassinen ›

Pointti onkin siinä mulla et koska Amkiin tai Akatekialle yleensä pyritään vasta parikymppisenä tai myöhemmin, on jo jotain tietoa. Periaatteessa esiintymiskokemusta pitäisi jo olla tässä vaiheessa, koska on ollut pakko jo opiskella laulua aiemmin, tietää jo vähän esiintymisestä.
 
Hyvin harva musiikkiopisto/opettaja ottaa alle 18-vuotiaita oppilaita klassisen laulun oppiin fysiologisista (äänenmurros) syistä. Jos olet opiskellut n. 2 vuotta klassista laulua ilman mitään (tai vähäisellä) teoria/historia/solfaosaamista, et ole taiteilijana sen tasoinen että esiintymiskokemusta kertyisi muualta kuin matineoista tms. iltamista. Et yksinkertaisesti voi tietää, jaksatko ja pystytkö (niin fyysisesti kuin psyykkisesti) tehdä esimerkiksi näyttämömusiikkia. Ja vaikka tietäisitkin, niin esiintymisjännitys voi syntyä myöhemminkin kuin äidinmaidon imemisen sivutuotteena. Myöskään et voi tietää, jaksatko opettaa täyspäiväisesti - harva kuitenkaan joutuu esim. 30 oppilasta/viikko -rumbaan tai 900 oppilaan yläasteelle opettajaksi ilman mitään ammattipätevyyttä. Et vaan voi tietää, onko sinusta johonkin, ennenkuin toimit k.o. ammatissa.
 
Musiikkioppilaitoksilla on kuitenkin suurin vastuu noissa sisäänottomäärissä, kai oppilaitosten määrärahat lienevät aika suorassa suhteessa opiskelijamääriin.
Osa laitoksista saa rahaa valmistuneista, ei sisäänotetuista. Jos laitoksesta valmistuu tietty prosentti sisäänotetuista, määrärahoja lisää haluttaessa otetaan lisää hakijoita > parin vuoden viiveellä myös valmistuneiden määrä toivon mukaan kasvaa. Mutta jos eivät valmistu (keskeyttävät/jäävät roikkumaan), ei myöskään tule rahaa.
 
Kuulostaa kyllä aivan hirveältä tuo keskieurooppalainen systeemi, jossa opiskelijoita karsitaan vuosittain. Omasta mielestäni tieto siitä, mitkä ovat tulevaisuuden työllistymismahdollisuudet, on ihan tarpeeksi ahdistava ja "kannustava" paine takaraivossa. Minä en luultavasti kestäisi tuollaisen vuosittaisen karsinnan paineita. Luultavasti putoaisin kelkasta viimeistään tänä keväänä, koska viime syksynä henkilökohtaiset asiat häiritsivät opiskeluani.
Nykyisillä paineilla taideopiskelijat (yli)kuormittavat YTHS:n mielenterveyspalveluita jo semmoisilla prosenttiosuuksilla, että joissain oppilaitoksissa on palkattu omat ensiapu-psykologit. YTHS:n mielenterveyspalveluihin voi joutua jonottamaan puoli vuotta - akuuttitarpeeseen.
 
Tuntematta keskieurooppalaista systeemiä sen tarkemmin, ainakin Sibelius-Akatemian suhteen on vaikea kuvitella, että nykyisestä opiskelijamäärästä lähdettäisiin noin vain pudottamaan vuosittain 'heikoimmat'. Sisäänottomäärät ovat kuitenkin sen verran pienet, vuosittain on esim. orkesterisoitinten osastolla soitinryhmiä, joihin ei oteta ketään.
Opetuksen taso on korkeampi suomalaisissa korkeakouluissa, sillä perustietojen ja -taitojen tulee olla jo korkeahkolla tasolla laitokseen hakiessa, joten nippelipuuhasteluun ei tarvi laittaa aikaa ja odotella jyvien karsiutumista akanoista. Lopullinen karsiutuminen tapahtuu kuitenkin työelämässä, valmistui millaisilla arvosanoilla hyvänsä.
 
Tuntuu aika julmalta systeemiltä tämä nykyinenkin, että vuosittain valmistuu vaikkapa 20 solistisen linjan laulajaa ja tarjolla on vain pätkätyötä.
Katsellaanpa ensin, kuinka paljon laitoksista vuosittain valmistuu ja tunnetaan julmuus vasta sitten. Ei millään pahalla, mutta tuskin yhdestäkään yksittäisestä laitoksesta "valmistuu" vuosittain 20 laulajaa. Riippuu sitten tietenkin, onko "valmistuminen" C, B- vai A-kurssi ja liittyykö valmistumiseen kirjallista työtä tai pedagogista pätevyyttä tms.