Yleistä keskustelua musiikista ›

Tällaiset umpimieliset kommentit ovat rikos musiikkia kohtaan.

Jep - musiikin kategorisointi hyväksi ja huonoksi ovat suurin rikos.

On monenlaista musiikkia - siinä sen rikkaus - - ja kullekin löytyy se omin musiikillinen rakkaus!
 
Hmm. Eikö musiikista saa olla pitämättä? Tai tärkempää: eikö sitä pitämättömyyttään saa mainita ääneen?
 
Oikeasti, minäkin jaottelen musiikkia hyväksi ja huonoksi. Hän heittäköön nyt sen ekan kiven (lolz) joka ei samaa harrasta. Jaottelun teen ihan sillä perusteella, että sattuko kyseinen musiikkiteos meikässä aiheuttamaan mitään efektejä, joiden vuoksi voisin ihailla joko itse teosta muotoineen, soitantoa, tai tekijöitä itseään. Että onko mitään syytä kuunnella tätä useamminkin, ottaa ns. henk. koht soittolistaan mukaan.
 
Joskus mielipiteen muodostamiseen menee tuhottoman monta kuuntelukertaa. Kaikista kuulemistani musiikkiteoksista minulla ei todellakaan ole vieläkään mielipidettä. Mutta hyvin usein ratkaisu tapahtuu jo hyvin nopeasti. Esim. meikäläisellekin suurin osa kuulemastani hiphop-musiikista on ollut aika mitäänsanomatonta ja usein negatiivisiakin fiiliksiä aiheuttavaa kuunneltavaa. Koska elämme yleistysten maailmassa, sanon että hiphop-musiikki on paskaa. Pidätän oikeuteni olla tätä mieltä.
 
Mutta tämä on täysin subjektiivista. Kun sanon jonkin musiikin olevan paskaa, todellakin tarkoitan sitä. Kirjaimellisesti. Minun ei tarvitse kuitenkaan lisätä, että "tätä mieltä on herra Morttensen (ei oikea nimeni)". Kyllä ihmiset ymmärtävät, etten minä ole mikään hemmetin universaalisen totuuden tarjoava tietopankki, jolta kantsii närkästymisestä selviämisen jälkeen kysellä tulevat lottonumerotkin. Minä esitän kaiken ilmaisuni (paitsi kun viittaan ja lainaan!) ihan itsenäni, nimelläni, nimimerkilläni tai sitten ihan vaan rumalla pärstävärkilläni. Minä satun siis ihan lähtökohtaisesti ns. yksinäni edustamaan tuota hataraa mielipidettäni. Niin, se on se saakelin mielipide.
 
Uskallan jopa väittää, että dissaaminenkin on itseilmaisua. Miksei olisi? Diggaaminenkin on. Kyse on käsittääkseni aivan puhtaasti mielipiteistä. Ja mielipiteet yhdistän aina itseilmaisuun. Kun sanon pitäväni Mars Voltasta ja ns. vihaavani vaikkapa Britniä, olen ilmaissut itseäni. Hei, dissaaminen voi jopa yhdistää ihmisiä.
 
Toki myönnän, etten ole kuullut edes murto-osaksi laskettavaa määrää maailman hiphop-musiikista. Olen kuitenkin raapaissut pintaa ja kokenut koko kakun minulle vieraaksi. Täten todennäköisesti menetän paljon. Mutta eipä minulla muutenkaan olisi aikaa digata kaikesta musiikista. Rahaakin menisi tuhottomasti. Sitäpaitsi voisin sanoa huonoksi kokemieni musiikkiteosten ohjailleen paattiani musiikin meressä siinä missä hyväkin musiikki on neuvonut mielenkiintoisia reittejä uusiin satamiin.
 
Tää meni nyt tälläseks. Kaikki oikeesti järkevä pohdinta ehti jo unohtua. Mutta turhahan näin isoa pötköä on takaisin suoleen tuupata.
 
Se että musiikki otetaan liian vakavasti.
 
Tätä en ymmärrä. Siis ihan vaan ymmärrä. En todellakaan tarkoita, että olisin tästä välttämättä eri mieltä. Mutta mitä tämä tarkoittaa?
 
Mielestäni ehkäpä sitten se suurin rikos musiikkia kohtaan voisi olla vaikkapa se, että monillakaan artisteilla ei tunnu olevan riittävää itsekritiikkiä tai oman musiikkinsa tuntemusta. Ei kaikkea aina tarvitsisi julkaista. Vaikka paineitakin olisi niin... ei skeidan takana ole mukavaa seistä. Ja jos ei skeidaa tunnista, niin sehän se onkin vasta noloa.
 
Yleismaailmallinen kysymys johon on jokaisella oma vastauksensa. Musiikki on ääntä, joka kuulostaa itsestä hyvälle ja rentouttaa, virkistää, muokkaa mielialoja ja muuta mukavaa. Musiikkia on täten melkein mikä vain, mikä kuulostaa itsestä hyvälle.
 
Onnistuit mielestäni ennemminkin määrittelemään nimenomaan hyvän musiikin.