Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Olen kuullut että esmes Sibeliuksella oli sävellajikorva joka "sairasti" jos jokin piisi soitettiin väärässä sävellajissa.
 
Toisaalta laulajien vaatimuksesta toisinaan muutetaan sävellajia heidän äänialaansa paremmin sopivaksi.
 
Mutta miten raskas synti on muuttaa harmonikka-kappaleen sävellajia pianohaitarilla helpommin soitettavaksi?
Esmes Veikko Ahvenainen on kirjoittanut piisin Muistoja Marseillesta as-molliin. Ei tarvitse kuin aloitta yhtä vaivaista sävelaskelta alempaa, niin se muuttuu mahdollisimman vaikeasta mahdollisimman helpoksi, l. a-molliin.
 
On sanottava, että minun korvallani eroa ei huomaa :)
 
Mutta kuinka suuri on riski että kuulijaksi sattuu joku joka pystyy suoralta kädeltä ja korvakuulolta sanomaan että "päin p*****ttä soitettu". Ts. onko tuollainen sävellajikorva yleinenkin?

Eipä se omasta mielestä. Esim. Metallica soittelee omia biisejään livenä välillä vähän mistä sattuu vireestä, verrattuna kun levynauhoitukset menee E, E+1/4 yli, D#, D ja C - eikä se biisejä tunnistamattomaksi tee ;)

Mites se Spinal Tapissa opetettiin, d-molli on surullisin sävellaji. Kaikki slovarit siis siitä.
 
No ei. Biisi saattaa muuttua aivan liikaa jos sävellajia lähtee itse muuttelemaan. Yksi askel enintään suuntan tai toiseen ei oo vielä paha, muttei sitä enää tuosta kehtaa paljoa muutella.

Mites se Spinal Tapissa opetettiin, d-molli on surullisin sävellaji. Kaikki slovarit siis siitä.
 
HOH!! "These go to 11!"

HOH!! "These go to 11!"
 
Tämä oli hyvä juttu niin kauan kunnes kaveri osti sellaisen Behringerin bassovahvistimen jossa kaikki säätimet loppu numeroon 12 :(

Eihän se sävellaji kappaleen tunnistettavuutta vielä mihinkään vie.. Kyllä sitä kuitenkin, jos ihmisellä on vähänkään sävelkorvaa, sitä kuulee onko kappale vedetty eri sävellajista kuin alkuperäinen.. Oletettaen tietenkin, että alkuperäinen kappale on vahvasti hallussa.
 
Kyllä nuo sävellajivaihdokset useissa tapauksissa tuovat hieman pirteyttä siihen kappaleeseen.. Vastapainona on sitten toki hyvä pitää mielessä, että monet kappaleet soivat parhaiten juuri siitä sävellajista johonka ne ovat alunperin sovitettukkin..
 
Eli siis, sävellaji ei ole haudanvakava asia.. Ja minusta on ainakin ilo ajoittain kuulla kappaleita jotka eivät mene G:stä tahi C:stä.. Tai oikeammin Em:stä tahi Am:stä. Hevimiehethän eivät tunnetusti duuria käytä.. :)

Tyttöystävääni ainakin häiritsee aivan pirusti kun soitan omalla d-vireisellä kitarallani biisejä, jotka ovat soitettu levyllä esimerkiksi e-vireisellä kitaralla. Että ainakin tuollainen kokosävelaskeleen muutos on jo helposti huomattavissa. Syynä kuitenkin lienee tämä klasari-ihmisten musiikki-purismi.

Tyttöystävääni ainakin häiritsee aivan pirusti kun soitan omalla d-vireisellä kitarallani biisejä, jotka ovat soitettu levyllä esimerkiksi e-vireisellä kitaralla. Että ainakin tuollainen kokosävelaskeleen muutos on jo helposti huomattavissa. Syynä kuitenkin lienee tämä klasari-ihmisten musiikki-purismi.
 
Mutta onhan tuo täysin ymmärrettävää, sinäänsä.. Onhan kappaleen sävellaji kuitenkin yksi tunnusomainen elementti sille kappaleelle. Noissa piireissä kun ei kappaleita aivan liikaa sovitella..
 
Onhan se klasaripuolella aika pyhäinhäväistys jos alat soittamaan teosta 'Etydi D-mollissa' C:stä.. Silloinhan se menee väärin. Ei saa soittaa väärin.

Onhan se klasaripuolella aika pyhäinhäväistys jos alat soittamaan teosta 'Etydi D-mollissa' C:stä.. Silloinhan se menee väärin. Ei saa soittaa väärin.
 
Juurikin näin :D

Veljen bändin C# vire kielisoittimissa antaa heidän kappaleilleen ihan omanlaisensa ilmeen ja samojen melodioiden soittaminen esim. E tai D vireessä muuttaa ilmettä hämmästyttävän paljon. Jopa tällainen ei-teoriaa-opiskellut muusikko huomaa helposti eron.

Veljen bändin C# vire kielisoittimissa antaa heidän kappaleilleen ihan omanlaisensa ilmeen ja samojen melodioiden soittaminen esim. E tai D vireessä muuttaa ilmettä hämmästyttävän paljon. Jopa tällainen ei-teoriaa-opiskellut muusikko huomaa helposti eron.
 
Tuo on kyllä sangen totta. Itselläni kitara aina C-vireessä. Sitten kun alkaa omia juttuja rämpyttelemään toisten kitaroilla, muuttuu kappaleiden luonne kyllä vahvasti. Tosin vahva tekijä on myös tietysti C-vireen luoma äänimaailma, joka on kovin erilainen verrattuna perus-E:hen.. Eli ei näissä sävellajeissa vaikuta aina pelkästään ne musiikilliset tekijät.. Ainakaan kitaran suhteen.

Onko minulla skitsofrenia vai onko tämä tosiaan alue 'Keskustelua raskaammasta musiikista'?
 
Niin, ja ei minusta haudanvakava asia ole, päinvastoin.

Onko minulla skitsofrenia vai onko tämä tosiaan alue 'Keskustelua raskaammasta musiikista'?
 
Itsekin sitä ihmettelin mutta mitä sitä turhaan valittamaan..

Ihan huumorimielessähän tässä nyt ollaan naljailtu..

Olen kuullut että esmes Sibeliuksella oli sävellajikorva joka "sairasti" jos jokin piisi soitettiin väärässä sävellajissa.
 
Eikös absoluuttisella sävelkorvalla siunattuja (kirottuja?) ihmisiä häiritse suuresti, jos kappale transponoidaan toiseen sävelläjiin, vai muistanko aivan väärin?

Eikös absoluuttisella sävelkorvalla siunattuja (kirottuja?) ihmisiä häiritse suuresti, jos kappale transponoidaan toiseen sävelläjiin, vai muistanko aivan väärin?
 
Monessa tapauksessa transponointi häiritsee muutenkin.

Monessa tapauksessa transponointi häiritsee muutenkin.
 
Juu, totta kai, mutta tarkoitin että heitä se häiritsisi erityisen paljon. No, saatan muistaa aivan väärin joten se siitä.

Muiden biisit soitettakoon siinä sävellajissa mihin kirjoitettu, miks ei . Omat siinä kun kuullostaa parhaalle oli sitten E D tai muu. Sävellaji sivuasia, sävelet pääasia.

Sävellaji sivuasia, sävelet pääasia.
 
Kuningaskommentti =)