Musiikin teoria ja säveltäminen ›

miten se kuunteleminen muka rajaa pois oppimisen?
 
No voi herr... eihän se mitään rajaa, vaan on yksinään varsin hidas tapa "ajaa sisään" em. juttuja. Siis suomennettuna; mielestäni toisen kulttuurin omaksuminen onnistuu nopeammin ja joustavammin sekä kuuntelemalla, analysoimalla että lukemalla siitä, kuin pelkästään kuuntelemalla sitä. Edelleen, meille 2/4, 3/4 ja 6/8-osien "uhreille" odd-timet ovat yleensä enemmän tai vähemmän vieraita. Toki on poikkeuksia, joita tahtiviivat ei hidastele missään vaiheessa, kuten esim. bach ja lukiokaverisi.

Oho, 6/8 on aika kaukana valssista ja siksi se juuri on 6/8.
 
Heh, arvaa rupesko heti soimaan päässä kulkurin valssi shuffle kompilla...

Heh, arvaa rupesko heti soimaan päässä kulkurin valssi shuffle kompilla...
 
Jee!
 
Tollanen linkki löytyi missä on lyhyet näytteet 4/4, 3/4, 6/8, 12/8. Skrollaa alaspäin...
 
http://www.guitarnoise.com/article.php?id=374

Mä en enää ymmärrä, että mistä tässä väännetään.

Mä en enää ymmärrä, että mistä tässä väännetään.
 
Älä välitä ei se ole niin tarkkaa. Eka kysymys koski mm. sitä onko väliä merkkaako biisin 3/4 vai 6/8. Taidettiin palata alkuperäiseen aiheeseen.

Tahtilajit (ja niiden mukana sen tahtiviivankin) voi ajatella myös niin päin, että ne ovat tarpeellisia. Tahtilaji ei minun ymmärtääkseni ole olemassa siksi, että se olisi matemaattinen suure (jota se sitäkin tietty on jos asia niin halutaan nähdä) vaan siksi, että se antaisi nuotin tulkitsijalle informaatiota siitä "groovesta" missä mennään. Tahtilajin lisäksi nuottien ryhmittelyllä ja palkittamisella voidaan välittää tietoa siitä miltä rytmiikan tulisi kuulostaa.
 
Loppupeleissä kun biisi alkaa olla esittäjilleen hanskassa, ei heidän tarvitse niitä tahtiviivoja ajatella, eikä kuulijoidenkaan. Itse uskon että nykyinen notaatiosysteemi on ihan tehokas väline useimpien musiikillisten tilanteiden tallentamiseen. Ei ihan kaikkien mutta niin useiden, että se on säilyttämisen ja käyttämisen arvoinen.

No voi herr... eihän se mitään rajaa, vaan on yksinään varsin hidas tapa "ajaa sisään" em. juttuja. Siis suomennettuna; mielestäni toisen kulttuurin omaksuminen onnistuu nopeammin ja joustavammin sekä kuuntelemalla, analysoimalla että lukemalla siitä, kuin pelkästään kuuntelemalla sitä. Edelleen, meille 2/4, 3/4 ja 6/8-osien "uhreille" odd-timet ovat yleensä enemmän tai vähemmän vieraita. Toki on poikkeuksia, joita tahtiviivat ei hidastele missään vaiheessa, kuten esim. bach ja lukiokaverisi.
 
en mä sitä sano etteikö niin saisi tehdä. mitä mä ajan takaa tässä on se, että mun mielestä musiikissa tehdään asioista usein liian hankalia. kuinka vaikeaa on muka "tajuta" 7/8 tai 5/8 tai 11/8? jos sä ajattelet sitä jonain matemaattisena laskutoimituksena siitä tekee itselleen vaikeampaa, kuin mitä se todellisuudessa on. sen sijaan, jos vaan poimii siitä sen grooven ja käyttää korviaan asia aukenee mun mielestä paljon helpommin.
 
mä otan nyt esimerkin: mä soitin tässä joku aika sitten rock- bändissä, jossa oli musiikkiopistotaustan omaavia viulisteja mukana. mulle tuli kerran treeneissä mieleen sellainen juttu, jossa rummut menee hyvin suoraviivaisesti 4/4 ja muut 6/8. aluksi mä selitinkin homman nimenomaan noin soittajille, et "hei, täs on kaksi eri tahtilajia päällekkäin!". no suurin osa porukasta pyöritteli paskat housussa silmiään eikä tajunnut mitään. sitten mä kelasin, että kun asia ei todellisuudessa ole tosiaankaan hankala, et mä näytän sen rytmin sen sijaan. rummutin jutun käsillä polviini ja lauloin säestyksen samalla ja käskin unohtamaan tahtilajit. kaikki tajusi sen sitten heti eikä sitä asiaa tarvinnut enää jankata.
 
mun yks tuttu opiskelee intialaista musiikkia ja hän sanoi, että niillä intialaisen musiikin opettajilla on aivan erilaiset metodit, kuin "länsimaisessa" musiikin teoriassa rytmiikan suhteen. sen sijaan, että asiat tehdään matemaattisiksi ja älyllisiksi, ne pyritään aina vain tekemään sen "grooven" kautta rummuttamalla ja laulamalla jne. tämä tuttuni sanoi, että aiemmin pirun hankalalta tuntuvat asiat, kuten polyrytmit muuttuivat yhtäkkiä todella yksinkertaisiksi. mä luulen, että monissa musiikkikulttuureissa, joissa rytmiikka on meidän mielestä monimutkaista, ne lähestyvätkin asiaa fyysisesti. eli, jos haluaa tehdä jotain samankaltaista, niin kannattaa ehkä omaksua jotain uusia metodejakin. se suositteli mulle jotain kirjaakin aiheesta, mutta en nyt enää muista sen nimeä. laitan linkin tänne kunhan löydän sen kirjan nimen jostain.
 
EDIT: http://www.amazon.com/gp/product/0940795078/ref/104-8053961-0068747

Tollanen linkki löytyi missä on lyhyet näytteet 4/4, 3/4, 6/8, 12/8. Skrollaa alaspäin...

http://www.guitarnoise.com/article.php?id=374
 
Olikohan nuo ääninäytteet tuolla ehkä hiukan liiankin monimuotoisesti toteutettu, jos tuo sivu kerran oli aloittelijoille tarkoitettu? Saattaa sekoittaa joitakin enemmän kuin havainnollistaa mitään.

Moni homma, kun sen kuulee on hyvin yksinkertainen, mutta nuoteista se näyttää vaikealta. Esim. Väsäsin tossa biisin missä yhteen väliin tulee 31/32 osa tahti. Jos sen kuuntelee, niin ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta uskoisin että moni sekoaisi kohdassa primavistana.
 
Se alkaa mennä jo soittajan kusettamisen puolelle, jos tuollainen tahti tulee puun takaa nenän eteen. Yleensähän tämmöiset yllätyssektorit tsekataan etukäteen, ettei orkesteri putoa kartalta. Homma kyllä toimii, kun kinkkisemmät paikat saa rauhassa omaksua kuunnellen ja/tai nuoteista soittaen.