| Aihe: Viimeksi katsomasi näytelmä ja sen arvosana | |
|---|
|
(kun kerran elokuvistakin on)
Kom: Punahukka
Kari Hotakaisen teksti, joka toimii melkoisen hyvin - joskin miehen tarve saada joka repliikkiin jokin letkautus saattaa ruveta tympimään. (Toisaalta se saa pitkätkin vuodatukset pysymään vähän vaihtelevampina.) Yleisöä - minä mukaanlukien - ne kuitenkin viihdyttivät, etenkin kun osaavat näyttelijät löysivät niille toimivia sävyjä ja oivan rytmin.
Itse tarina uskosta, sen puutteesta sekä moraalista ja siitä keihin tarvitsee suhtautua moraalisesti toimii suhteellisen hyvin, vaikka loppukliimaksia olisi voinut hioa tehokkaammaksi ja vahvemmaksi. Pohjimmiltaan kyse on aika perinteisestä moraalitarinasta väärinkäsityksineen ja yllättäen esiin nousevine menneisyyden tekoineen. Pitkänpuoleinen näytelmä kuitenkin jaksoi kantaa koko mittansa, Komin erittäin epämukavista istuimista huolimatta.
Näyttelijät ovat tämän maan huippuammattilaisia, joten ei ihme että homma toimi. En ole aikoihin nähnyt lavalla Ritva Valkamaa tai vanhaa yhteistyökumppaniani Matleena Kuusniemeä (käyn teatterissa nolon harvoin), joten oli hauska nähdä molemmilta erinomainen suoritus.
8 1/2.
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar |  Deep Shadow
04.01.2006 11:43:25 (muokattu 04.01.2006 11:43:55) | |
|
Hienoa, että tällaisen topicin avasit!
Punahukka ei ole viimeisin, mutta kun sillä pelin avasit, niin sanon itsekin siitä muutaman sanan.
Jos on lukenut Hotakaisen Iisakin Kirkon, niin huomaa melkoisen määrän yhtäläisyyksiä Punahukkaan. Mutta eipä siitä sen enempää, saahan sitä hyödyntää samoja tekstejä molemmissa.
Itse luin tuon Punahukan tekstin, ennen kun näin esityksen, ja siitä seurasi se, ettei jokaiselle letkautukselle enää jaksanut nauraa. Mutta toki se Hotakaisen teksti on toimivaa ja paikka paikoin varsin nerokastakin. Mutta kyllä sieltä oli huomaavinaan muutamia sellaisia "helppojen naurujen" hakemista.
Lavastus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva. Ehkä väliajan jälkeen toimi paremmin, kun sitä liikkuvuutta käytettiin vähän enemmän.
Näyttelijät hoitivat hommansa ihan kivasti, mutta ei mitenkään varsinaisesti säväyttäneet. Tosin Ritva Valkama oli kyllä kerrassaan mainio.
Arvosanaksi 7,5-8.
------------------------------
Sitten se viimeksi nähty.
Kaupunginteatteri/Teatteristudio Pasila: Sydänmaa
Ari-Pekka Lahden kirjoittama ja Heidi Räsäsen ohjaama näytelmä.
Lahti sanoo näytelmästään mm. näin: Sydänmaa on tarina suomalaisuudesta, sen etsimisestä ja sukupolvien henkisestä perinnöstä. Siitä ytimestä, joka tekee meistä suomalaisista herkkiä, suurisydämisiä ja samalla niin helkkarin karkeita ja kateellisia.
Sellainen neljän sukupolven tarina pohjanmaa-helsinki-akselilla.
Aika vahva näyttelijäkaarti tässäkin. Kaikkein vahvimmat suoritukset onnistuvat vetämään Martti Suosalo ja Laura Birn. Tai ehkä sillä tavalla vahvimmat, että roolit ovat aika rankkoja, Suosalo on alkoholisti ja Birn CP-vammainen tyttö. Mutta aivan yhtälailla muutkin näyttelijät kyllä suoriutuvat moitteettomasti rooleistaan. Varsin riemastuttava on esim. Aku Hirviniemen esittämä naapurin rouva. Jari Pehkonen ja Aku Hirviniemi esittävät useampaakin roolia, mutta pysyvät koko näytelmän ajan samassa roolissa. Mainitaan nyt nuo muutkin, eli Jarkko Lahti, Heidi Herala, Jarkko Rantanen, Jari Virman ja Kiureli Sammallahti.
Sammallahti on näytelmän pelimanni, joka on lavalla haitareineen lähes jatkuvasti.
Murretta saa tässä näytelmässä kuulla paljon ja se on ainakin minun korvaani varsin miellyttävää.
Arvosanaksi 9.
"Televisio on kulttuurin vappunenä" -A.W. Yrjänä
Bella Italia #15
Suhteettomat Toverit #2 |  Milkop
04.01.2006 11:52:59 (muokattu 04.01.2006 11:55:28) | |
|
Willensauna - Taide
Kaupunginteatterin Willensaunassa kävin katsomassa monta vuotta sitten Yasmina Rezan kirjoittaman Taide näytelmän. Oli yksi parhaita näytelmiä, mitä olen nähnyt. Näyttelijöinä oli Tapani Perttu, JP Palo ja Esko Salminen. Anjalankosken teatteri tuota näköjään nyt esittää, niin nappaanpa sieltä pienen juonikuvauksen:
Taide – kolme miestä ja ystävyys. Ystävämme Serge on ostanut taulun. Valkoinen taulu, jossa juovia.
Marcin mielestä se on paskaa. Sergen mielestä niin ei voi sanoa – ajatelkoot mitä haluaa, paskat minä siitä, mutta…
Yvan ei ole yhtä ankara. Yvan näkee taulussa taideteoksen, jonka takana on ajatus.
”Päätyä nyt tällaisiin äärimmäisyyksiin… maa järkkyy yhden valkoisen taulun takia…”
Taulu tuo kankaalle koko elämän. Koko miesten vuosien mittaisen ystävyyden. Taulun ostaminen osoittaa kuinka heikko rakennelma ystävyys itse asiassa on.
Taide näyttää ystävyyden ironian ja absurdisuuden. Mitä ystävä merkitsee toiselle ja mitä he tekevät toisilleen?
Arvosanaksi annan 9+ ja suosittelen käymään katsomassa.
Edit. Eikös tämä voisi laittaa pysyväksi? | |
Kaupunginteatterin Willensaunassa...
Viilataan sen verran, että Willensauna on Kansallisteatterin näyttämö.
Edit. Eikös tämä voisi laittaa pysyväksi?
Toivottavasti, hukkuu muuten nopeasti.
"Televisio on kulttuurin vappunenä" -A.W. Yrjänä
Bella Italia #15
Suhteettomat Toverit #2 | |
Viilataan sen verran, että Willensauna on Kansallisteatterin näyttämö.
No samassa kaupungissa sentään oltiin ;-) Ja hoi mode, pysyväksi tämä, kiitos! | |
Mentiin pikkujouluissa katsomaan Minna Canthin kirjoittama Papin Perhe. Lähdettiin puoliajalla baariin. | |
Hmmm,, hmmm,, hmmmm
Peppi-pitkätossu.. 8
Käytiin kattoo tää ala-asteella joskus 9 vuotta sitten. Muistan ,että lavalla oli joku laiva ja että Porin teatterin interiööri oli hieno, kaiteet ja kaikki.,
Sen koommin en ole varmaankaan näytelmää nähnyt :/
Annan kasin koska muistan vielä siitä jotain, se on hyvä merkki..
THV-Klubi#52
Romantikkoitkijät#23
Entä jos Kuolemalle tulee kuolemanpelko? |  Johnny99
08.01.2006 00:45:42 (muokattu 08.01.2006 00:47:19) | |
|
Ala-aste-ikäisenä varmaankin Mr. Nobody taikka sitten Viiru ja Pesonen.
Voi olla, että yläasteellakin jotain käytiin katsomassa, mutta ei nyt tule mieleen. Ja nykyään olen 22 V. joten kyllä siitä aika kauan on aikaa.
Ai niin arvosanat. No annan molemmille 9. Ihan hauskoja katseltavia oli eikä mitään negatiivista ainakaan muistu mieleen. Ei siltikään ihan kymppiä.
Myykää mulle pink paisley tele/strato | |
Viimeksi näin syksyllä Juhlaviikoilla Kansallisessa pietarilaisen MDT:n eli Pienen Draamateatterin tulkinnan Tshehovin Vanja-enosta. Aivan uskomattoman hieno esitys. 10+
Juhlaviikoilla tuli myös jokunen vuosi sitten nähtyä zürichläisen Schauspielhausin Die Spezialisten, toinen täydellinen teatteriesitys. 10+
Viimeksinähdyistä kotimaisista parhaita ovat olleet Q-teatterin Riivaajat ja Trombi (Suomenlinnan kesäteatterissa). Riivaajille 9½ ja Trombille 10.
Nykyään tulee käytyä aivan liian harvoin teatterissa, lukioaikoina kun äikänmaikka kauppasi halpislippuja harva se viikko tuli käytyä monta kertaa kuussa.
I got stripes ^..^ | |
Marraskuun lopussa Punahukka-näytelmä (on täällä näköjään top 1 katsotuin...). Oli pikkujoulut, mutta ei tarvinnut kesken lähteä kaljalle. Valkama oli loistava, parempi kuin Kvartetissa, miun mielestäin. Aika hyvä esikoisnäytelmäksi, vaikka Hotakainen onkin kirjoittaja (oli muuten itsekin katsomassa näytelmäänsä). Viitteet Iisakin kirkkoon ja sen käsittelemiin aiheisiin selvät. Hannu-Pekka Björkman dominoi näytelmää. KOMissa ei epäonnistuta. Lykätään 8 ja puoli.
Surullisilla talonmiehillä on melankolia |  zernobyl
10.01.2006 03:15:05 (muokattu 10.01.2006 03:15:19) | |
|
Hmmm,, hmmm,, hmmmm
Peppi-pitkätossu.. 8
Käytiin kattoo tää ala-asteella joskus 9 vuotta sitten. Muistan ,että lavalla oli joku laiva ja että Porin teatterin interiööri oli hieno, kaiteet ja kaikki.,
Sen koommin en ole varmaankaan näytelmää nähnyt :/
Annan kasin koska muistan vielä siitä jotain, se on hyvä merkki..
Heh, mein isä teki tuohon musiikit. :)
Edit: "Ei saa koskea lattiaan!" Computer Generated Monkeys Silently Operate a Space Station. |  sellisti
14.01.2006 22:02:04 (muokattu 14.01.2006 22:05:40) | |
|
Käytiin tänään vaimon kanssa katsomassa Savonlinnan kaupunginteatterissa Dario Fon näytelmä Ei makseta, ei makseta. Kyseessä on siis koominen kuvaus jostain 70-luvun Italiasta, jossa työväki on nousemassa kapinaan kapitalistien riistoa ja hintojen jatkuvaa nousua vastaan... parin perheenäidin radikaali tempaus ja heidän yrityksensä salata tämä miehiltään synnyttää sarjan hulvattomia ja herkullisia väärinkäsityksiä, joita Fo vielä kasaa loppua kohden niin terävästi, että välillä sai kirjaimellisesti nauraa maha kipeänä. Savonlinnan teatteri on tehnyt tälle kaudelle todella onnistuneet miesnäyttelijävalinnat; Mikael Kokon, Jari Pylväisen ja Ilkka Villin (joka teki neljä roolia!) suoritukset olivat todella nautittavia. Myös Ritva Söderström ja Kira Boesen-Muhonen olivat hysteerisinä italiattarina sympaattisen valloittavia. Näytelmän ohjaus (Jouni Uhlgren) oli vauhdikas ja asiaankuuluvan absurdi.
Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus, tosin osasin sitä odottaakin lukuisten ylistävien arvostelujen ym. perusteella. Ei anneta kymppiä, koska aina jossain voi parantaa, mutta sanotaan nyt vaikka 9½.
Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam | |
Käytiin tänään vaimon kanssa katsomassa Savonlinnan kaupunginteatterissa Dario Fon näytelmä Ei makseta, ei makseta.
Olen nähnyt saman näytelmän Helsingissä joskus 80-luvulla - olisiko ollut Svenskan vai Lillan? Suomenkielisenä versiona kyllä. Jäi mieleen.
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar |  BaariMikko
23.01.2006 00:10:31 (muokattu 23.01.2006 17:14:07) | |
|
Olin tosiaan katsomassa Punahukkaa samassa esityksessä kuin otsikon avaaja...
Pidin kyllä, pidin kovasti. Hotakaisen taito käsitellä yhteiskunnallisia, suuriakin ongelmia lähestymällä asiaa muutaman hahmon henkilökohtaisten ongelmien kautta miellyttää. Se tekee tarinasta Hotakaisen tapauksessa usein kiehtovan monitasoisen. Toki Hotakainen tässä tapauksessa ehkä hieman toisti itseään, käsiteltyään samaa aihetta edellisessä romaanissaan "Iisakin kirkko".
Lavastus miellytti erityisesti. Vierastan jokseenkin paljon suureellisia, pompöösejä ja mahdollisimman tarkkaan realismiin/naturalismiin/tms pyrkivää, konservatiivista lavastusta(jota ikävä kyllä esim. Espoon kaupunginteatteri tuntuu vieläkin harrastavan). Punahukan lavastus oli sopivan kompakti, yllätyksellinen ja symbolinen.
Näyttelijäntyö oli taidokasta. Ritva Valkama teki juuri sen, mitä häneltä saattoi olettaa - antoi kokemuksensa puhua eikä jättänyt mitään moittimisen varaan. Pekka Valkeejärven näyttelijäntyöhön olen myös mieltynyt paljon. Valitettavasti pääroolin tehnyt Hannu-Pekka Björkman mielestäni hieman epäonnistui. En itse kyennyt saamaan hänen hahmostaan kunnollista otetta koko näytelmän aikana. Toisaalta esim. Hesarin kriitikko oli ylistänyt juurikin Björkmania...
Ja sanottakoon vielä, että Matleena Kuusniemestä tuli jotenkin mieleen nuori Elina Salo 60-luvun filmeissä.
annettakoon yleisarvosanaksi myös minun puolestani kahdeksan ja puoli. Life is very short, and there's no time for fussing and fighting, my friend - I have always thought that it's a crime
Osta reggaeta! Surviainen - Olenkorento |  kivi
29.01.2006 00:57:07 | |
|
Olen nähnyt saman näytelmän Helsingissä joskus 80-luvulla - olisiko ollut Svenskan vai Lillan? Suomenkielisenä versiona kyllä. Jäi mieleen.
Samoin. Veikkaan että oli Lilla Teaternissa. Oli kyllä sen verran hauska, että vieläkin muistan.
Mulla ei ole mitään muistikuvaa, minkä näytelmän olen nähnyt viimeksi. Jopa broidinkin produktiot (veljeni on teatteriohjaaja) parilta viime vuodelta on jääneet väliin.
Kaipa mä jonkun kenraaliharjoituksen näin. Taisin tarjota jälkeenpäin jollekulle oluenkin, hyvästä työstä, että kai se hyvin meni.
:-D |  elbowski
12.02.2006 03:09:26 (muokattu 08.04.2007 15:47:47) | |
|
E. Säähhhh...
Täyttykööt! Suoneni seinämät umpeen verta, pahaa verta!
Kiertäköön! Suoneni seinämät täynnä verta, pahaa verta! |  Cujo
13.02.2006 20:14:35 | |
|
Danny the Dog
Paras Jet Li -elokuva. Loistava.
9½
Meniköhän väärään ketjuun? :)
Lasketaanko musikaalit tähän ketjuun. Jos lasketaan, niin kävin tässä taannoin katsomassa Svenska Teaternissa Spin-musikaalin ja yllätyin iloisesti. Musiikki nyt ei aina niin mieleenpainuvaa ollut, eikä ruotsin kielestä ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta vauhtia riitti ja näyttelijät ainakin oli hyviä. Kaverini valitteli sitä, miksei meidän kylällä tytöillä ole koskaan noin lyhyitä hameita... :)
"Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it, like my heart's going to cave in." AKKK #15 Romantikkoitkijät #40 | |
M.Isohannin kirjoittama näytelmä, jonka itse taltioin videolle. Näytetty paikallisissa tapahtumissa. Näytelmän nimi on Ujon Pojan Kosinta. Todella humoristinen ja viihdyttävä. 1940-luvulle sijoittuva, Oskari- nimisestä talonpojasta kertova näytelmä, jossa Emäntä Huittinen yrittää naittaa Oskaria paikallisille tyttärille.
Arvosana 8, äänentoistossa ongelmia heti kättelyssä.
vuonna 1988 syntyi maailman turhin ikäryhmä.
Punttisika #7 IMIK #36
IHFC #1 Perustajajäsen | |
Kansallisteatterin Willensauna: Marguerite Duras; Jokapäiväinen elämä
Ohjaus: Kaisa Korhonen
Lavastus: Fridjon Rafnson
Puvustus: Fridjon Rafnson
Rooleissa: Terhi Panula, Eeva-Kirsti Komulainen
Marguerite Durasin kirjasta viisihenkisen työryhmän dramatisoima näytelmä oli tyyliltään jollakin tapaa erikoinen. Näyttämöllä on kaksi naista, jotka näyttelevät Durasin kahta eri persoonaa.
Näytelmää voi oikeastaan luonnehtia 1h 45min kestäväksi muistelevaksi monologiksi, joka tulee kahdesta suusta. Varsinaista draamallista juonta tästä ei kannattunut hakea, vaan tämä oli nimenomaan muistelua. Kerrontaa Durasin elämästä.
Aiheina käsiteltiin mm. niin miehenä kuin naisena olemista, parisuhdetta, rakkautta, alkoholismia ja maailman epäoikeudenmukaisuutta. Purevimmillaan näytelmä oli juuri tuossa alkoholismin käsittelyssä.
Lavastuksena toimi huone, joka näytelmän edetessä koki jatkuvia muutoksia. Visuaalisesti tuo näytelmä oli varsin kaunista katsottavaa.
Erityisen hieno homma oli, että satuin sellaiseen näytökseen, jonka jälkeen oli mahdollista jäädä keskustelemaan näyttelijöiden sekä ohjaajan kanssa ja paikalle jäikin aika paljon väkeä. Tunnin verran sai vielä kuunnella esityksen jälkeen mielenkiintoisia juttuja näytelmän rakentumisesta ja muistakin jutuista.
Arvosanaksi 8.
"Televisio on kulttuurin vappunenä" -A.W. Yrjänä
Bella Italia #15
Suhteettomat Toverit #2 | |
Naamio ja Höyhen: Rahan seurakunta
Ohjaus: Atro Kahiluoto
Näyttelijät: Akseli Aittomäki, Seppo Honkonen, Tuomo Hyytiälä, Johanna MacDonald, Anna Ranta, Juha Sääski, Anna Turunen ja Tero Virtakainen
Huh huh, mikä messu! Kuvittele miltä tuntuisi istua sellaisen uskonlahkon messussa, jonka jumalana on raha? Jos ei mielikuvitus riitä, niin Rahan seurakunta kokoontuu Teatteri Naamiossa ja Höyhenessä vielä viiden näytöksen verran.
Tässä messussa siis puhuttiin ja laulettiin rahasta. Tunnelma oli hämmentävän todellinen ja kun nyt maailma on mitä on, niin ei kai tuo mahdotonta olisi, että tuollainen seurakunta jossain kokoontuisikin. Näytelmässä tuotiin esiin kuinka helvetin hieno juttu se on kun on rahaa. Avioliitto-ongelmatkin hoituu pelkällä budjetoinnilla.
Naamion ja Höyhenen teatteritilahan on varsin pieni. Yleisöä mahtuu noin 30. Eturivissä oli siis niin sanotusti käsin kosketeltava tunnelma. Kaikkeen ei tosin tee mieli koskea. Kolikoita niskaan kaatava alaston mies on hieman luotaantyöntävä. Muutenkin tässä yleisön osuus oli merkittävä ja ennen kaikkea osallistuva.
Hieno ja kantaaottava näytelmähän tämä oli. Ja kaikenkaikkiaan varsin viihdyttävä.
Arvosanaksi 8,5
"Televisio on kulttuurin vappunenä" -A.W. Yrjänä
Bella Italia #15
Suhteettomat Toverit #2 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
