Media ja viihde ›

Mikä on taiteen määritelmä? Jos taide on mitä tahansa, joka on vain tehty esille laitettavaksi, viihteen ja taiteen ero on siinä , että viihdetaiteen ensisijainen funktio on viihdyttää.
 
Mutta mitä on sitten viihdetaide? Menisikö esim. Vesa-Matti Loirin joulukonsertti tuohon kategoriaan? Onko Mona Lisa viihdetaidetta? Voiko Loirin joulukonsertti olla olematta viihdetaidetta? Varmaankin kaikkiin kysymyksiin vastaus on "kyllä" (tai sitten ei).
 
Estetiikalla ja taiteella (varsinkaan nykytaiteella) ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, tähän käsitykseen olen tullut Kiasman reissuillani.
 
Samassa käsityksessä olen minäkin. Teoksen funktion ei tarvitse olla esteettisen nautinnon tuottaminen, vaan ehkä jonkinmoinen ajatusten herättäminen. Jos tarkoitus olisi estetiikka, olisi taide pelkkää viihdettä, jolloin koko taide-käsitettä ei tarvittaisi. Taiteen harrastajille (joko taiteen tuottajina tai sitä seuraavina) taide tuskin on pelkkää viihdettä, viihteeksi taiteilijatkin saattavat hyvinkin töllöttää Top Gun-leffoja videolta. Taide palvelee jotain muuta tarkoitusta.
 
Viihteeseen voidaan kytkeä termi "kuluttaa", mutta käykö se yksiin taiteen kanssa? Voinko kuluttaa taidetta? Viihdettä voin kuluttaa. Voin katsoa telkkarista Ketun, nauttia hetken aikaa jännityksestä, samastua hahmojen kokemuksiin, tuntea vihaa syyllistä kohtaan ja surua uhrin omaisten puolesta. Jakson loputtua voin unohtaa kaiken siinä tapahtuneen. Seiskalla voin viihdyttää itseäni tunnin verran viikossa lueskellen siitä juorut, ja televisio-ohjelmatiedot jatkavat lehden käyttöikää viikolla, jonka jälkeen voin heittää lehden pois ja käydä ostamassa uuden. Mutu sanoisi, että taiteen kanssa ei toimita näin. Toki voin ulkomailla käydessäni piipahtaa museoissa, koska turistioppaassa sanotaan että niissä kannattaa käydä, mutta onko se sitten taiteen kuluttamista? Vai onko kyse enemmänkin viihteestä, jos en kuitenkaan koe varsinaisia taide-elämyksiä, mutta pidän reissuja "ihan kivoina" visiitteinä eikä aikani käy museossa pitkäksi? Kokeeko taiteellisesti orientoitunut ihminen museoiden teoksia katsellessaan "kuluttavansa" taidetta? Vaikka olisikin maksanut pääsylipun (=kuluttanut rahaa) päästäkseen katsomaan näyttelyä.
 
En ole varma nyt että mikä tämä "taideporno" on. Muutamia sellaisia olen itsekin nähnyt, tsekkiläistä tuotantoa, kaikki saman ohjaaja-käsikirjoittajan tehtailemia. Yhdessä joku mamma runkkasi itseään kummallisessa huoneessa jonkun vaahdon keskellä.
 
Luulisin, että kyse olisi enemmänkin fetissiviihderopnosta, kuin taiteesta...mutta siis voihan sitä kutsua miksikä tykkää.
 
Taideporno on käsitteenä hieman ristiriitainen. Käsitteen makustelu tuottaa tuloksen, että pornon tarkoitus olisi tarjota katsojalleen visuaalisten ja auditiivisten keinojen avulla ensisijaisesti fyysistä mielihyvää mahdollisimman tehokkaasti, ja tuossa prosessissa merkitysten pohdinta tuntuu tarpeettomalta. Taiteen ensisijainen tarkoitus taas ei ole tuottaa välitöntä nautintoa (vaikka esim. monet maalaukset varsin esteettisesti miellyttäviä ovatkin), vaan "koskettaa jotenkin syvemmältä".
 
Joka tapauksessa, Catherine Breillatin "Romance" on näkemistäni elokuvista lähinnä "taidepornoa" vastaava. Elokuvassa nähdään niin erektioita, ihkaoikeaa panemista kuin ejakulaatiokin, mutta ensisijaisesti elokuva ei ole "eroottinen", kiihottava, eikä sitä olla julkaistu "porno" -otsikon alla. Päinvastoin, itse koin elokuvan aika ahdistavaksikin, en suinkaan alastomuuden takia (onhan noita ihmisanatomian eri osia nähty, mitäs ihmeellistä niissä sinänsä) vaan tarinan, juonen, ilmaisun yms. takia.
 
Pitääkö taiteessa olla sanomaa tai sisältöä, jotta se olisi taidetta? Mikä tekee jostain asiasta taidetta? Voiko sitä edes määrittää universaalisti, vai onko se ihan subjektiivinen kokemus? Millä perusteella Kiasmassa esillä olevat romut ovat taidetta?
 
Duchamp (mnettiin sopivasti DADA-artisti, vissiinkin) laittoi aikanaan taidenäyttelyssä esille pisoaarin (http://www.cvm.qc.ca/mboudreault/Images%20Jpeg/Marcel%20Duchamp.jpg). Hän haastoi tempauksella väkeä pohtimaan sitä, että onko kaikki taidetta, mikä roijjataan näytille jonnekin hitsin galleriaan, vai mikä tää taidejuttu nyt niiQ oikeesti on. Hänen pisoaaristaan tuli mielestäni taidetta, mutta ei siksi että se oli näytillä jossain, tai siksi että taiteilija sanoi sen olevan taidetta, tai siksi, että pisoaari oli mahdollisesti esineenä kaunis (tai no, ainakin yhtä kaunis kuin pisoaarit keskimäärin) vaan siksi, että se haastoi pohtimaan jotain muutakin kuin tulevan kauppareissun ostoslistaa. Tai hienostellusti sanottuna, "se asettui taiteen diskurssiin", eli teos otti osaa taiteesta käytyyn keskusteluun.
 
Taiteen määritelmän tekee mielestäni hankalaksi juurikin se, että kysymys on subjektiivisesta kokemuksesta. Loirin konserttiin voi mennä viihtymään musiikin parissa ("aivot narikkaan"-hengessä), mutta yleisöstä saattaa löytyä joku, joka kokee sanoitukset keskimääräistä koskettavampina kuin miltä viihde tuntuu heidän kohdallaan. Olisikohan turvallista sanoa, että he nauttivat konsertissa enemmän sen taiteellisesta annista, kuin viihteellisestä puolesta. Mona Lisan voi käydä tsekkaamassa livenä ihan huvin vuoksi sen kummemmin teokseen syventymättä, tai sitten sitä pällistellessään voi miettiä sommittelua, värien käyttöä, kuvan mystistä naishahmoa, aikakauden muuta taidetta jne. Tuossa tapauksessa tarkastelu osuu enempi "taiteellisen" tarkastelun puolelle kuin viihteellisen vilkaisuun.
 
Miksi kiasman romut ovat taidetta? En tiedä minkäkään.:) Suurin osa romuläjistä ei puhuttele minua, tai ne eivät "puhu minulle" (meneepäs huuhaaksi... No, menkööt), ehkä tietämykseni on niin kapea taiteen kentässä käytävästä keskustelusta, etten osaa yhdistää teoksia mihinkään, eli en osaa tulkita niitä. Joskus taiteen yhdeksi edellytykseksi on mainittu tarkoituksellisuus. Eli teos täytyy olla tuotettu takoituksella, eikä sattuman tai vahingon oikusta. Esim. eläntarhojen kärsässään sivellintä pitämään ja sillä maalia kankaalle huiskimaan koulutetut norsut eivät tuota taidetta, koska ne eivät käytä toimintaan luovuutta, vaan huiskivat kärsällään kouluttajan ohjeiden mukaan. Kiasman romuläjiin tämä soveltuu sikäli, että ainakin joku on koonnut ne kiasmaan, valinnut ja asetellut romut parhaaksi katsomallaan tavalla, ja romut esiintyvät paikassa, jossa ihmiset olettavat törmäävänsä taiteeseen, mikä on erona siihen että romut olisivat vain jossain romuttamon takapihalla sattumanvaraisessa läjässä. Mutte edelleenkään en tajua mitä niillä koitetaan sanoa.
 
Ketjun aloittajan kirjoituksessaan kuvailemien elokuvien kaltaisia en ole nähnyt. Mutta jos elokuvat eivät ole antaneet taide-elämyksiä, pohtimisen aihetta, eivätkä ole olleet edes kiihottavia, niin on mahdollista että kyse taidepornon sijaan ihan vaan huonosta pornosta.