Media ja viihde ›

Minä en ole mikään kauhuelokuvafriikki, ja nykyään kauhuleffat on jo LIIAN pelottavia mulle ,mutta avaudun silti.
 
Ennen vanhaan ku ukki ja eno oli nuoria niin ihmiset menivät katsomaan kauhuelokuvia joissa liikuskeli: vampyyreja ,ihmissusia, mutaatio tyyppejä, näkymättömiä miehiä , raivohulluja, kummituksia ja frankenstaineja.. elokuvissa oli tyyliä ja jännitystä kasvatettiin näppärästi loppua kohden eikä vain heitetty kauheuksia ruudulle yhtäkkiä 288db kera..
 
mutta miten on nykyään!
nykyään kun tulee uusi kauhu-elokuva markkinoille niin ehei! säikkymisen kohde ei ole karvainen ihmissusi eikä verenhimoinen vamppyyri vaan PIENI TYTTÖ!!
eikä tämä ole vain yhden elokuvan ongelma vaan niitä kauhukakaroita on jo vähän joka elokuvassa.. se on niitten japanialaisten syy, notta!
 
mikä ihme siinä on?
 
kohta ne alkaa tekemään toimintaleffoja jossa on pikkutyttö pääosassa.. jää Arskat ja Seagalit työttömikx.. peijjooni.

Aluksi ajattelin, että jaa-a, aivan samahan tuo on. Mutta sitten luin tämän: "jää Arskat ja Seagalit työttömikx.."
 
Olen täysin samaa miältä kanssasi.

Aihetta, eli nykyajan kauhuelokuvia, sivuten. Vituttaa tämä tälläinen kun koko homma perustetaan säpsäytyksille, jos joku tyyppi satunnaisin väliajoin tökkää sinua niskaan niin että säpsähdät ei se ole pelottavaa, se on ärsyttävää. Nykyajan kauhuleffat on ärsyttäviä.

Aihetta, eli nykyajan kauhuelokuvia, sivuten. Vituttaa tämä tälläinen kun koko homma perustetaan säpsäytyksille, jos joku tyyppi satunnaisin väliajoin tökkää sinua niskaan niin että säpsähdät ei se ole pelottavaa, se on ärsyttävää. Nykyajan kauhuleffat on ärsyttäviä.
 
Wanhat mustavalkoiset kauhuelokuvat toimivat jostain syystä paremmin. Muistan kun pienenä meinasin paskoa housuihini nosferatua katsoessa :)

Ohan manaajassakin se pieni likka vaan...

Minkäs sille voi. Nykyajan kauhuleffat on täyttä tuubaa. Jos niissä ei ole pikkutyttöjä, niin onpahan ainakin kaikenlaisia väkisinväännettyjä huumorielementtejä. Ja sitten on nämä niinsanotut teinikauhupläjäykset. Mikään ei vituta niin perkeleellisesti kuin ne. Vakavasti otettava kauhuelokuva koki lähes kuolettavan iskun sillon, kun Hollywoodin sylttytehdas alkoi suoltaa noita halloweenelmstreetperjantaikolmastoistapäiväjuttuja maailman riesaksi.
 
Mutta onneksi vanhoissa kunnon elokuvissa riittää katseltavaa, kun uusista ei kerran ole mihinkään.

Mä taas en oo ikinä ymmärtäny mikä niissä kauhuleffoissa on hyvää.

Kyllä ne vanhat vaan on parempia. Esim. The Thing, silkkaa loistavuutta. Ja löytyyhän minulta tuo "Original Monsters" boxi tuolta hyllystä. :)

Ohan manaajassakin se pieni likka vaan...
 
jeps niinpä onkin.. mutta se on klassikko leffa , en oo kyllä ikinä kattonu sitä vilkuilematta pois/pistämättä käsiä naamalle..
 
vanhoista kauhuleffoista kyllä pidän. nosferatu ja oopperan kummitus on viimeset mikkä oon kattonu. anttilas olis varmaa sellane dvdboksi misä on suunnillee kaikki legendaarisimmat kauhupätkät,. vois ostaa.
 
juu ne teinikauhushaisset on kyllä suoraan helvetistä.

Juu, nykyään pitää kauhuelokuviin ympätä mukaan ihmeellistä parodiaa ja huumoria. Ei ne kauhuelokuvaan kuulu. Toistuvasti vereen liukastuminen sallittakoon, mutta muuten huumori pois. Ja sitten ne vähäpukeiset kiinteät neitoset alusvaatteissaan voisivat painua kanssa vittuun. Ja turhan premeat erikoistehosteet.

nykyään kun tulee uusi kauhu-elokuva markkinoille niin ehei! säikkymisen kohde ei ole karvainen ihmissusi eikä verenhimoinen vamppyyri vaan PIENI TYTTÖ!!
 
No siis kyllähän murhanhimoinen, järkensä menettänyt lapsi on ajatuksena miljoona kertaa pelottavampi kuin vampyyrit tai karvajalat. Muutoin olen kyllä samaa mieltä uudempien kauhuleffojen heikosta tasosta. Ennalta-arvattavia pakollisella lopputwistillä höystettyjä räppiä pursuavia teinipläjäyksiä suurin osa. On poikkeuksiakin, kuten The Others esimerkiksi.

Mä taas en oo ikinä ymmärtäny mikä niissä kauhuleffoissa on hyvää.
 
En mnääkään, lukuunottamatta leffaa 28 päivää myöhemmin joka on yksi lempparielokuvistani.
Jos se kauhuelokuvaksi lasketaan?
 
On poikkeuksiakin, kuten The Others esimerkiksi.
 
Oliko tää se missä se nainen asui jossain kartanossa kahden lapsen kanssa? Jos, niin se oli kans hyvä.

kohta ne alkaa tekemään toimintaleffoja jossa on pikkutyttö pääosassa.. jää Arskat ja Seagalit työttömikx.. peijjooni.
 
No tähänhän se on menossa. Nykyajan toimintatähdet ovat jotain 50 -kiloisia hippiäisiä tyyliin Keanu Reeves tai Jessica Alba. Toista se oli 80 -luvulla kun öljytyt hauikset kiiltelivät.

Sanokaa mitä sanotte, mutta Blair Witch Project ykkönen on aivan uskomattoman hieno elokuva. Ihan elokuvanakin. Erityisen pelottavalta se ei tunnu, mutta myöhemmin oon huomannut, että pimeitä koivumetsiä pelkään hieman. Silent Hill Pelitkinovat osoitus siitä, kuinka hyvin kauhulla voidaankaan leikkiä.
 
Mutta Blair Witch Project 2 oli yhä mielenkiintoinen, kuin se kun meijän faija käy paskalla.

Sanokaa mitä sanotte, mutta Blair Witch Project ykkönen on aivan uskomattoman hieno elokuva.
 
Tästä olen aivan samaa mieltä.
 
Ja tuo mainittu The Others kuuluu myös näihin Myöhempien Aikojen Pyhien harvalukuseen joukkoon.

Minusta nykyään kauhuelokuvia ei vaivaa mikään. Mutta yleensäkin genre on minulle sellainen, että oikeasti hyviä leffoja on helvetin vähän ja niitä ilmestyy hyvin harvoin.
 
Hyvät kauhut: Texas Chainsaw Massacre, Evil Dead, Shining, Blair Witch Project, Cabin Fever

Ja sitten on nämä niinsanotut teinikauhupläjäykset. Mikään ei vituta niin perkeleellisesti kuin ne. Vakavasti otettava kauhuelokuva koki lähes kuolettavan iskun sillon, kun Hollywoodin sylttytehdas alkoi suoltaa noita halloweenelmstreetperjantaikolmastoistapäiväjuttuja maailman riesaksi.
 
Mainitsit juuri monta klassikkoa.Mun mielestä Halloween/Texas Chainsaw Massacre/Nightmare on elm streen/The Exorcist on ihan loistavia. Ja Scream jota voitaneen pitää noiden edellämainittujen parodiana oli myös onnistunut. Eipä sillä, on noiden pohjalta kyllä tehty vitunmoinen määrä paskaa. En mäkään oikein tykkää tosta säikyttelykulttuurista nopeilla leikkauksilla ja kamalalla äänivallilla tehostettuna. Kauhuleffat niinkuin mä ne tunsin on jo kuopattua kulttuuria. Enemmän pelottaa joku draama jossa tapahtuu vaan yhtäkkiä jotain yliluonnollista keskellä kirkasta päivää.

Hyvä kyssäri, joku elokuvatutkija on varmasti varmaanki jo pohtinut asiaa, pitäs ettiä käsiin. Mut pistetään ny mutua, mielenkiintoinen aihe on.
 
Nykyisin ihmiset tuntuvat yhä vähemmän uskovan mihinkään henkimaailman juttuihin. Jumalaan uskomisesta en tiedä tilastoja, mutta uskoisin, että vampyyrit sun muut eivät juurikaan ole uskomuslistalla. En kyllä tiedä, onko niihin isovaarinkaan aikana kuinka suurta uskoa ollut, mutta epäilisin, että ehkä enemmän kuin nykyisin. Niinpä noita perinteisen kauhun hahmoja ei ehkä pidetä enää niin pelottavina, että katsojat säikkyisivät, tai sitten markkinamiehet ajattelevat, etteivät katsojat säikkyisi niitä enää.
 
Sitte kans toi et nuo vampyyrit ja frankesteinit sun muut klassiset kauhun hahmot alkavat olla jo miltei loppuun asti parodioituja: kun venttiilikaula-Frank lävähtää ruudulle, saattaa katsojan ensireaktio olla enemmänkin hörähdys kuin kauhuntunne. "Hohoo, ei tollasii oo niiQ oikeest".
 
Nykyajan ihmistä ei ehkä niinkään kauhistuta vampyyrit sun muut henkimaailan otukset, vaan kauhun eväät saadaan nykyisestä mediakulttuurista, eli mahdollisesti uutisista, ja kauhussa koitetaan hyödyntää näitä pelkoja. Uutiset kuitenkin ovat olennainen osa tätä kulttuuria ja mediaympäristöä, jossa nyt eletään. Jokin aika sitten katastrofielokuvat oli "se juttu", eivät ole kyllä ihan sama asia kuin kauhu, mutta voisivat ehkä sopia elokuvien sukupuussa kauhusta lähtevään oksanhaaraan. Katastrofielokuvat erikoistehosteidensa lisäksi vetosivat katsojiin ehkä koska sisälsivät viitteitä "tv:stä tuttuihin", uutisoituihin juttuihin, kuten ympäristökatastrofeihin.
 
Katastrofielokuvissa lypsettiin toki myös ufo-tarinoita, vaikka niitä ei juurikaan ole uutisoitu. Uutisissa sen sijaan on tasaisesti ollut myös tähtitiede-aiheisia juttuja, ja monesti silloin on ollut aiheena elonmerkkien löytyminen muualtakin kuin maasta. Lisäksi ufo-asiat - toisin kuin vampyyrit - ovat siinä mielessä edelleen myyttejä, että nykyajan ihmisillekään ei ole täysin varmaa onko boltsillamme vieraillut muukalaisia vai ei. Osa uskoo ufoihin, osa ei, ja osa ei osaa sanoa. Siinä on siis myytti jolla voi vielä katsojia kutitella.
 
Nykyihmiselle järkyttävimpiä uutisia ovat ehkä olleet juuri lapset pahantekijöinä. Lapsuutta ylipäänsä pidetään viattomuuden aikana, joten paha väkivaltainen lapsi jo ajatuksena on aika häiritsevä kontrastisuudessaan. Sitten vielä kun uutisissa kerrotaan koulutoveirinsa ampuneista teineistä, tai 5-vuotiaan pojan tappaneista varhaisteineistä, olisi ihme ellei tuo kammoksuttava ajatus siirtyisi ennen pitkää valkokankaalle muodossa tai toisessa.
 
Nykyajan katsojat ovat tottuneet myös kovin erilaiseen kuvalliseen rytmiin, kuin katsojat ennen vanhaan. Musiikkivideosukupolvi alkaa kyllästyä, jos yksi "kuva" (se "leikkaussaumojen" välinen alue) kestää pitempään kuin neljä-viisi sekuntia. Leikkausrytmi vanhoissa leffoissa on paljon verkkaisempaa, yhden kuvan kesto saattaa olla tuplastikin nykyinen tai jopa enemmän. Luulisin, että asialla voisi olla sellainen vaikutus, että tuollaisissa "pitkien kuvien" elokuvissa katsojalla on enemmän aikaa tajuta myös hieman kinkkisemmät juonen käänteet ja otosten tapahtumat, ja käsikirjoittajat voivat myös helpommin kehitellä juonta ja jännitystä hienovaraisesti loppua kohden. Kun taas nykyisissä "lyhyiden kuvien" formaatissa katsojalle ei jää välttämättä aikaa pureskella mitä siinä otoksessa nyt oikeen tapahtuikaan ennen kuin ollaan jo uudessa, eikä katsojalla toisaalta ole välttämättä kärsivällisyyttäkään siihen. Siispä turvaudutaan Böö-tyyppisiin ratkaisuihin sen sijaan, että katsoja upotettaisiin pikkuhiljaa tarinan synkimpiin syövereihin.
 
Elokuvia käsikirjoittaa nykyisin yhä enemmän markkinamiehet. Käsikirjoittajan työ ei ole enää se mikä välttämättä päätyy filmille, edes ohjaajalla ei välttämättä ole viimeistä sanaa elokuvasta, vaan se on tuottajalla. Ja jos tuottaja on sitä mieltä, että elokuva tarvitsee hienovaraisen juonen sijaan enemmän tiukkatoppisia pomppivarintaisia pimatsuja kirmaamaan tukka hulmuten peloissaan ympäriinsä, koska tissit myy paremmin kuin syvällinen juoni, niin sitä elokuva sitten sisältää... Ja toki tietotekniikan kehitys näkyy valkokankaallakin, pystytään tekemään yhä hulppeampia erikoistehosteita, ja on helpompi tehdä hillitön efekti-iloittelu ilman omaperäisen juonen/tarinan häivää, kuin aidosti hyvin käsikirjoitettu raina. Erikoistehosteet selittänevät myös katastrofipläjäysten buumia tuossa jokin hetki sitten.
 
Toisaalta yliluonnolliset asiat eivät ole ihan unohduksissa nykykauhussakaan, onhan meillä x-files, buffy, dark angel ja kun mennään ajassa taakse päin, niin tales from the crypt ja twilight zone. Mutta nämä ovat tv-fiktiota, jota katsotaan eri tavalla kuin elokuvia, ja joita siten osin koskee erilaisen kerronnan tavat. Syvällisimpää juonen kehittelyä noissa edustaa munsta x-files, buffy on teinihorroria höystettynä teinijuzkilla, dark angelissa hyödynnetään geeni-uutisointia ja spekulaatiota, ja noita vanhempia en harmikseni enää kunnolla muista.
 
Mutta jos tämän pitkän hölpotyksen koittaisi tiivistää, niin kai se olisi jotain sen suuntaista, että efektipläjäyksen tekeminen on helpompaa kuin hyvin käsikirjoitetun pätkän, markkinamiehet määräävät käsikirjoituksessa paljon ja päätyvät sitten kustannustehokkaimpiin ratkaisuihin (tissit on aina kustannustehokas ratkaisu, varsinkin jenkkileffoissa), nykyajan visuaalinen rytmi saattaa hankaloittaa hyvän horrorin kirjoittamista, ja toisaalta nykysukupolven voi olla hankala keskittyä verkkaisempaan rytmiin ja että kauhussa näkyy ne asiat mitä ihmiset oikeesti pelkää, joita ei ole nykyään enää vampyyrit (koitan tätä kirjoittaessa samalla rikkoa mnetin pisimmän virkkeen ennätystä, saa nähdä onnistunko), vaan leffoja ruokkii asiat mitkä kuohuttaa nykykulttuurissa: kulkutaudit, ympäristökatastrofit, pahat lapset, ja myös media itsessään (ainakin ringu jota en ole nähnyt, videodrome, ja mikäs se oli se yks ranskalainen, missä oli hyvin tärkeässä osassa joku video kans..).
 
Nonni, ny lopetan. Sori, tuli pitkä ja sekin todennäköisesti puutaheinää.

Mä olen aikasemminkin sanonut, että sartzan on fiksu, ja sanon taas. Siinä tuli paljon ansiokasta pohdintaa.
 
Seikka mikä mua itseäni häiritsee modernissa kauhuelokuvassa on tunnelman elikäs fiiliksen puute. Se lienee useamman tekijän summa, johon osansa tuovat sekä ohjaajat, käsikirjoittajat, tuottajat että näyttelijät. Ehkä nykyaikainen tekniikkakin tekee välillä hallaa... less is more, mutta sanoppa se noille digitaaliefektien rustaajille. Tuossa uudempien kauhuelokuvien parhaimmistossa (Blair Witch Project, The Others, Hellraiser) ei ole haettu mitään ihmeellistä tolta osin, ja homma toimii.
 
Ja tietysti on pidettävä mielessä sekin, että Boris Karloffit, Lon Chaneyt, Bela Lugosit ja Vincent Pricet ovat jo kuolleet. Sellasia näyttelijöitä ei tule mistään lisää. Robert De Niro Frankensteinin hirviönä ja Gary Oldman Draculana... hohhoi ja voi voi, saisinko lasin vettä. Kun ei skulaa niin ei skulaa.
 
Eräs fakta on myöskin se, että nykyaika on kovin kehno miljöö kauhuelokuvalle. Mutta siirrytäänpä vaikka 1930-luvulle tai vielä kauemmas, niin onnistumisen mahdollisuuksia on olemassa. Turha tähän aikaan on koittaa luoda mitään mystiikkaa, kun sitä ei kerran ole.
 
Ja mystiikasta puheenollen: Kyllähän kunnon kauhuelokuvassa on aina jokin yliluonnollinen elementti. Kirvesmurhaajat eivät pelota ketään, vaikka niillä olisi kaksi jääkiekkomaskia päällekkäin naamalla ja Saksikäsi Edwardilta pöllityt terät handuissa. Pelottavampaa tavaraa näkee, kun tsiigaa dokumenttia ilmaston lämpenemisestä. Tai vaikka kympin uutisia. Halpahintanen pelottelu on turhaa ja väsynyttä touhua. Hommassa pitää olla kunnon vinksahtaneisuutta. Tolta kantilta esim. Twin Peaks on pirusti pelottavampi kuin kaikki viimeisen 15 vuoden sisällä tehdyt, kauhuleffoina markkinoidut teelmykset yhteensä.