Aloittelijat ›

Olen soitellut kitaraa jo kolmen vuoden ajan opettelematta lainkaan perussointuja. Tähän asti olen vain opetellut useiden bändien kappeita. Olen itse huomannut, että tämä otelaudan osaamattomuus johtaa itselläni siihen, että omien biisien tekeminen on vaikeaa. Pyydän kokeneemmilta kitaristeilta neuvoja kitaransoitossa kehittymiseen.
 
Miten on hyvä alkaa opettelemaan sointuja ja mistä löytäisi hyviä nettisivuja joissa soinnut olisivat tabseina. Muutenkin haluaisin pikkuhiljaa opetella soittamaan akustisesti, ettei aina tarvitse soittaa säröllä. Itse koen olevani nopea soittamaan (suuria innoittajia mm. A Laiho sekä Michael Angelo) mutta silti haluaisin oppia soittamaan vieläkin nopeammin. Ja ennenkaikkea puhtaammin. Onko paras tapa harjoitella soittamaan nopeaa ja puhtaasti harjoittelemalla samaa riffiä toistuvia kertoja hitaasti.? Pyydän myös jos joku kertoisi hyviä tapoja opetella erilaisia arpeggioita ja sweeppejä. Itse tunnen osaavani sweepeissä oikeankäden tekniikan jo kohtalaisen hyvin, mikä helpottaa jatkossa harjoittelua.
 
Koko paketin voisi tiivistää neuvoiksi kokeneelle aloittelijalle. Suuret kiitokset vastanneille ja toivottavasti saan tämän kautta uutta intoa harjoitteluun.

Itse oon soittanut vasta hieman alle kolme vuotta, mutta klassista pianoa on tullut soitettua kymmenisen vuotta ja samalla ollut musiikinteoriaa. Suosittelisin ainakin sointujen kanssa, että opettelisit ensin perusteorian miten soinnut muodostuvat ja ehkä nuotitkin. Siinä ei loppujen lopuksi edes mene kovin pitkään niin kaikki on paljon selkeämpää, jos vain päätät opetella ne. Sen jälkeen pystyt muodostamaan itse soinnut ilman, että tarvii muistaa ulkoa jokaista sadoista sointuotteista. Ja itse otteiden opettelukin käy helpommin. Yksi hyvä sivusto mistä oppii perusasiat on www.cyberfret.com . Siellä on myös tekniikoista videoita ja muita artikkeleita koskien kitaraa yleensäkin.
 
Nopeuteen vain paljon harjoitusta esim. metronomilla. Sweepeissä pidä huolta, että ainoastaan se kieli, jota juuri soitat soi. Mulle juuri tämä on suurin ongelma. Muutenkaannopeudesta ei ole mitään hyötyä, jos ei soita puhtaasti. Arpeggiotkin ovat käytänössä sointuja, joita vain soitetaan yksi ääni kerrallaan joten siinäkin auttaa perusteorian opettelu. Vielä kerran paljon harjoitusta. Kannattaa myös katsoa John Petruccin Rock Discipline - video. Siitä olen saanut paljon nopeutta lisää. Vastaavia harjoituksia en ole muualta löytänyt.

Soita jotain erilaista välillä. Monipuolisuus on vahvuus.
 
Niin ja älä eksy tuonne turhuuspalstalle. Sinne jumittuu ja vie kaiken ajan soittamiselta.

Jaa on taas lähdetty perusasioista liikkeelle kitaransoitossa.
 
Anteeksi. Jatkakaa.

Jaa on taas lähdetty perusasioista liikkeelle kitaransoitossa.
 
No no. Helpoiten orastavan innostuksen soitteluun tappaa jos lähdetään vääntämään jotain, mikä ei oikeasti siinä vaiheessa kiinnosta. Noin yleisenä esimerkkinä vaikka että 14 vuotias heebo menee tuliterän ensimmäisen kitaransa kanssa tunneille, rokki ja hevi riffittely kiinnostaa, mutta soitonopettaja lykkää ensimmäiseksi käteen jotain teorialappuja. Opetellaan nyt ekaa nää nuotit ja sitten voidaan kuukauden päästä kokeilla bluessia ja pop-soinnuttelua varovasti.
 
Mutta itse aiheeseen. Tässä vaiheessa, jos oikeasti ei ole hajua siitä miksi c-duuri tai a-molli on sellainen kuin on, niin se teorian opettelu olis kyllä kova sana. Duuri ja molli-sävellajit haltuun. Miksi C-duurista menevässä biisissä harvemmin on d-mollia? Miten yksittäiset soinnut rakentuvat? Ei kannata liiemmin pelätä tuota teoria sanaa, minkään pisteellisen puolinuotin kanssa ei tarvitse alkaa pelleillä, jotta pääsee eteenpäin. Lopulta hyvinkin yksinkertaisia ja loogisia juttuja kun jaksaa vain tahkota ja miettiä. Netistä, kuten vaikka täältä m.netistä löytyy paljon tietoa ja teoriapalstalta (ja täältä aloittelijoista) kannattaa kysyä kun tulee vastaan jotain, mitä ei yksinkertaisesti oikein saa sisäistettyä.
 
Itse aloitin itseasiassa soittoharrastuksen läimimällä omia biisejä yksittäisten nuottien muodossa trakkeriin (sävellysohjelma) ennen kuin omistin ensimmäistäkään varsinaista soitinta, joten homma on mennyt jokseenkin päinvastoin kuin yleensä.
 
Jos nyt jotain käytännön vinkkejä noiden 'perusjuttujen' harjoittelemiseen koittaisi keksiä. Nää on kuitenkin ihan tälläsiä 'näin mä tekisin'-vinkkejä, mutta sä et olekaan mä, joten teet niinkun parhaaksi katsot. Kannattaa kuitenkin pitää se päämäärä selkeänä - esimerkiksi duuri- ja molliasteikkojen sahaaminen edestakaisin mahdollisimman nopeasti ei ole teorian kannalta tippaakaan oleellista, ne on enemmän tekniikkapuolen juttuja.
 
- Särö pois. Niiden sointujen rakenteen kuulee n. kertaa paremmin kun siihen päälle ei heitetä mitään ylimääräistä.
 
- Lähde liikkeelle 'normaaleista' biiseistä, poppia - nuotiokitarabiisejä, joissa soitto hoidetaan ihan sointuja komppailemalla. Soittelet, ehkä jopa laulaa luikauttelet ja mietit yhdessä niiden teoria juttujen kanssa miten biisit rakentuvat, mitä sointuja biiseissä on ja miksi ne ovat siellä.
 
- Opettelet soinnun rakennuksen alkeet. Miten tehdään mollisointu? Otetaan pohjasävel, vaikkapa E -> lisätään siihen e-molliskaalan kolmas nuotti - lisätään siihen saman skaalan viides nuottia jne jne.
 
- Opettelet mitä sointuja teorian mukaan voidaan käyttää vaikkapa puhtaasti e-mollissa menevissä biiseissä. E-mollia tottakai, sitten jos halutaan hypätä vaikkapa G sointuun katsellaan millaisen soinnun sen G-n ympärille saadaan rakennettua E-molliskaalan sävelistä. Lopulta nämä ovat ulkomuistissa, eikä niitä tarvitse edes miettiä, mutta niitä ei alunperin kannata alkaa pänttäämään ulkoa. Hieman sama kuin että koulussa opetetaan ensin miten kertolaskut noin käytännössä lasketaan. 3x3=3+3+3=9
 
Tjoo, lisää hajanaista pohdintaa ehkäpä joskus. Oliskos kellään ehdottaa jotain tiettyä hyvää kirjaa näiden juttujen läpi käymiseen?

Tjoo, lisää hajanaista pohdintaa ehkäpä joskus. Oliskos kellään ehdottaa jotain tiettyä hyvää kirjaa näiden juttujen läpi käymiseen?
 
Suuri Kitarakirja. Paras teoriakirja jonka löysin ja aikapaljon kauppojen hyllyjä selailin. sitä erityisesti ihmettelen, miksi musiikin teoriasta on tehty sellaista salatiedettä. Kirjakaupoista ei yksinkertaisesti löydy juurikaan sellaisia kirjoja, joissa asioita selitettäisiin yksinkertaisesti, tai sitten ne ovat sellaisia että duuriasteikko selvitetään yksinkertaisesti ja sitten hypätään johonkin rakettitiedettä vastaavaan tasoon... Kyse on kuitenkin suhteellisen yksinkertaisista asioista, joita voisi opettaa ihan kansantajuisestikin.. No, onneksi minun kitaransoitonopettaja kykenee siihen..
 
Vähän kyllä huvittaa (anteeksi nyt alkuperäiselle vaan) että joku viittii sahata 3 vuotta jotain tabeja, osaamatta otelautaa, tai edes miten perussoinnut soitetaan/muodostetaan..
 
Itse asiaan, itse opettelin otelaudalta ekana C:n paikat jonnekin 20 nauhalle asti, ja miten duuriasteikko niistä pomppii ylös alas sivulle. Tuo auttoi vähän, mutta enempi otelauta alkoi selviämään, kun soitonopettajani alkoi selittämään miten soinnut muodostuvat ja aloin itsekseni etsimään otelaudalta esim. paikkoja joista C duurin saa soitettua. Toinen mikä on avannut otelautaa kummasti on barre soinnut. Parhaiten hahmotankin juuri 5 ja 6 kielen, mistä mikin nuotti löytyy.
Kipeäksi vasemman käteni olen noita harjoitellessani saanut, mutta loppujen lopuksi ihan muutama ote vain tarvitsee opetella, ei todellakaan vaikeaa... ja vasen käsikin on alkanut jo tottua niihin :)
 
Vasta pari kuukautta olen soitellut, joten...Mutta sinä aikana sen oppinut että tabeihin en koske, vaan mieluummin opettelen ihan oikeesti soittamaan.

Sointuteoriasta on tämä threadikin:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=38&t=62355&o=20&co=0
 
Siellä itse kirjailin mm. tähän malliin:
 
Ei se perusteoria nyt niin vaikeata ole... ja mitään musiikkiluokkia tai kouluja en ole minäkään käynyt enkä aio käydä. Koulussa valitsin aina kuviksen jos suinkin mahdollista. Eli en siis osaa puhua vakuuttavasti teoriakielellä, mistä tullee risuja.

------------------------------------------------------------
tässä muutama perusjuttu sointujen ymmärtämiseksi:
------------------------------------------------------------
* Sointujen nimet ovat vain lyhyt tapa kirjoittaa mitä nuotteja sointuun kuuluu, ja yleensä niitä kuuluu kolme tai neljä.

Esimerkiksi: C ja Cm soinnun ero on se että yksi nuotti pudotetaan yhden nauhan välin verran matalammaksi. Eli siis avoin E duurisointu: 022100 ja E mollisointu: 022000.

Juuri samoin tavoin muitakin sointuja tehdään: nostetaan tai lasketaan yksi soinnun nuotti ylös tai alaspäin yhden nauhan verran. Se ei vain näytä niin yksinkertaiselta, koska oppimissamme perusoinnuissa yleensä samoja nuotteja soitetaan enemmän kuin yksi kappale. Miksi? Siksi, että kitarassa on kieliä kuusi, ja sointuihin tarvitaan yleensä vain tuo 3 tai neljä erikorkuista ääntä.

*Sointuja voi soitella miten lystää, jos hyvältä kuulostaa. Eli siis vaikka soinnulla olisi monimutkainen nimi ja siihen kuuluisi monta säveltä, niitä voi huoletta pudottaa pois jos se omiin korviin kuulostaa hyvältä. Varsinkin jos bändissä joku muu jo soittaa ne sävelet. Yleisesti sanoen juurisävelen (avoimissa soinnuissa matalin soitettava kieli) voi pudottaa huoletta pois, kuten myös viitosintervallin (joka "pitäisi" periaatteessa olla mukana oikeastaan aina)

*Sointu tehdään duuriskaalasta, ja sen "kaava" on:
2 2 1 2 2 2 1 ja nuo tarkoittavat kuinka monta nauhaa aina ylöspäin.

Eli kun on kyse C-duuriskaalasta, niin C on se mistä lähdetään, eli juurisävel. Kaksi nauhaa siitä ylös päin (tuo eka kakkonen) on sen skaalan toinen nuotti (eli D). Siitä kaksi nauhaa ylöspäin on kolmas sävel (eli E). Siitä yksi vielä niin tulee F eli neljässävel, kaksi ylöspäin vielä niin tulee vitonen eli G jne.

*Soinnut perustuu tersseihin (ja tuo sana tulee numerosta kolme, eli kolme "askelta" ylöspäin, ei kolme nauhaa ylöspäin). Eli siis kolmosen päässä olevista äänistä (eli siis kolmosintervalleista).

Perusduurisointu sisältää kolme nuottia eli kaksi kolmosintervallia:
intervalli juuresta 1 tuohon duurikolmoseen eli siis C ja E
intervalli duurikolmosesta vitoseen eli siis (E ja) G.

Tuon perusduurisoinnun kolmesta sävelestä:
C eli juurisävel kertoo sen että se on C-sointu (Doh!), kolmonen kertoo korville että se on hilpeä duuri eikä masentava mollisointu, ja vitonen vain tukevoittaa ja tasapainottaa saundia.

*kun duurisoinnusta tehdään mollisointu, niin kolmosta pudotetaan yksi nauha. Eli C molli on C, Eb ja G. Vitonen on yhä tasaoainottamassa saundia, kolmonen kertoo korville nyt olevan kyseessä masentava molli.

Seiskasoinnut:
*Kun luodaan maj7 sointu, lisätään duurisointuun skaalan seitsemäs sävel. Joka on taas sen kolmosen korkeammalla kuin vitonen.

Eli C Maj7 on:
intervalli juuresta 1 tuohon duurikolmoseen eli siis C ja E
intervalli duurikolmosesta vitoseen eli siis (E ja) G.
intervalli vitosesta seiskaan eli siis (G ja) B.

*kun luodaan C7 sointu, niin minor 7 eli siis jälleen yksi nauha alempaa (vertaa tuohon minor 3 eli molli vs. major 3 eli duuri -juttuun), eli siis:
intervalli vitosesta "molli"seiskaan: (G ja) Bb.

*C9 ja C13 luodaan tuosta C7-soinnusta lisäämällä lisää kolmosintervalleja. Ysiin ysi ja 13:een sekä ysi että 13. Tuo 13:n ysi tosin putoaa yleensä pois, kun ei sormet taivut tai kielet riitä.

9 ja 13 sävelet ovat tuon 2212221-lirutuksen ulkopuolella, ja se menee ikäänkuin ympäri. Eli 9 on 9-7=2 eli kakkossävel ja 13 on 13-7 eli kuutossävel.

* SUS-soinnuissa soinnun kolmosta nostetaan neloseen (=sus4 eli lyhyesti vain sus) tai sitten lasketaan kakkoseen (=sus2).

*DIM-soinnuissa pudotetaan viitos-intervallia yhden nauhan verran (dim= 1, b3, b5) ja AUGMENTED soinnuissa nostetaan samaista yhden nauhan verran (aug= 1, 3, #5)
 
----------------------------------------
Avoimet soinnut sointuopin alkeina:
----------------------------------------

Mielestäni oppiminen aloittaa siitä mitä jo osaa. Eli sointuteorian ymmrtäminen aukeaa parhaiten kun selvittää itselleen miten tutut, tavalliset avoimet soinnut muodostuu.

Duurisointuun tarvitsemme nämä sävelet (eli nämä askeleet duuriskaalasta): 1(=Root, eli juuri), 3 ja 5. Jokainen näistä sävelistä saa olla soinnussa yksi tai useamman kerran. Ja kuten kitaraa soittaessa olet varmaan huomannut, aina kaikkia (näistä intervalleista 1, 3 ja 5) ei edes tarvitse soittaa saadakseen soinnun kuullostamaan oikealta.

Duuriskaalan "kaava" on
2+2+1+2+2+2+1, ja tuosta lasketaan kuinka monta nauhaa ylemmäksi juuresta täytyy siirtyä saadakseen eri intervallit, joita sointuun tarvitsee. Juuri on numeroltaan 1. Kolmosintervalli on siis 2+2=4 nauhaa ylempänä kuin juuri. Viitosintervalli on 2+2+1+2=7 nauhaa ylempänä kuin juuri.

----------------------------------------
Avoin C:
x32010
----------------------------------------

Matalin sävel on tässä juurisävel(=tässä tapauksessa C), kuten kaikissa avoimissa perussoinnuissa. Kun matalin sävel on juuri tuo juuri, puhumme juuri-inversiosta, tai juurikäännöksestä. Silllä soinnun sävelet voivat toki olla missä järjestyksessä vain... ja siksi samalla soinnulla voikin olla monta eri nimeä, riippuen siitä minkä siinä olevista sävelistä katsoo oleva juuri, josta lähdetään intervalleja laskemaan.

Kuten avoimessa G-soinnussa, myös tässä toiseksi matalin sävel on yhden kielen ylempänä ja yhden nauhan alempana (otelauta aukeaa helpommin visualisoimana se otteiksi). Tämä intervalli on siis 3. Se on siis 2 + 2 nauhaa ylempänä kuin juuri. Sen tiedämme duuriskaalan kaavasta: 2+2+1+2+2+2+1 nauhaa on yksi oktaavi eli kahdentoista nauhan päästä palaamme taas juureen, eli tässä tapauksessa C:hen.

Seuraava sävel on 3 nauhaa kolmosta ylempänä. Eli siis juuresta lähtien: 2 + 2 + 1 + 2... eli siis kvintti eli siis viitos-intervalli juuresta laskien (juuri on skaalassa siis 1, juuri plus 2 + 2 nauhaa on terssi eli kolmosintervalli eli 3 ja siihen vielä tuo 1 + 2 nauhaa ja tulemme kvinttiin eli siis skaalan askel numero 5:een).

B-kielellä on jälleen C, joka on 5 nauhaa ylempänä kuin vitonen. Ja vitonen vastaavasti on 7 nauhaa ylempänä kuin juuri, koska: 5+7 on 12 eli oktaavi ja sen tiedämme siitä että 2+2+1+2+2+2+1 on 12 ja että avoin E kieli on jälleen E 12:lla nauhalla.

e-kieli soitetaan avoimena, ja e-sävel on neljä nauhaa korkeammalla kuin juuri... eli siis kyseessä on taas kolmosintervalli juuresta laskien.

Eli summa summarum:
x32010
intervalleina se on:
xR35R3

Eli tässä soinnussa intervallit (1, 3, 5) ovat siististi "numerojärjestyksessä".

Jos tästä soinnusta haluaa tehdä seiskasoinnun, tarvitsee lisätä b7 intervalli, joka on siis 10 nauhaa juuresta ylöspäin, tai vastaavasti 2 nauhaa alaspäin.

Kymmenen nauhaa ylöspäin jommasta kummasta soinnun juurista (R)... eli oikein sormet veny! Entä kaksi nauhaa alaspäin... x12010. Mutta sitten ei enää ole juuri ole turvallisesti alin sävel, joten voi kuullostaa erilaiselta...

Yksi vaihtoehto onkin nostaa vitosintervallia kolme nauhaa (2+2+1+2=7 on viitos intervalli ja b7 on 2+2+1+2+2+2-1=10). Nyt soinnussa ei siis enää ole viitosintervallia, mutta viitosintervalli onkin soinnussa turhin, se vain tasapainottaa yleissaundia. Sointu on nyt siis: x32310

Maj7-soinnun saa nostamalla seiskasoinnun seiskoja yhden nauhan: 32410. Tai vastaavasti pudottamalla C-soinnun toista juurta yhden nauhan: x32000.
 
Jos haluaisi molli C-soinnun (Cm), pitäisi soinnun kolmosia pudottaa yhden nauhan verran b3:seen. Näin siksi että nimeomaan tuo kolmosintervalli kertoo onko sointu molli vai duuri. Ohuimmalta e-kieleltä se ei onnistu, sillä sitä ei voi yhtään alemmalta nauhalta enää soittaa. Mutta tuon kielen voi jättää soittamatta: x3101x. Toisaalta tuon e-kielen kolmosintervallin voi vaikka nostaa 5-intervalliksi, ja sittenhän sen voi taas soittaa: x32013. (Mitenköhän tuollaiseen sormet taipuisi, enpä ole kokeillut!)

----------------------------------------
Avoin E-sointu:
022100
----------------------------------------
Sen että viitosintervalli on 7 nauhaa korkeammalla kuin juuri tiedämme powersoinnuista, joita vitossoinnuiksi myös kutsutaan. Niissä on vain juuri ja viitosintervalli, esim
E5: 02xxxx.

Toisaalta vitosoinnut soitetaan joskus myös näin, esim Smoke on the Wateria skulattaessa: E5: x22xxx. Tässä tapauksessa nuottien ero on 5 nauhaa... joka on vitosen ja juuren välimatka toiseen suuntaan. Eli siis nyt D-kielellä on E ja sen vitonen onkin matalammalla.

Eli avoin E-kieli on juuri, A-kieleltä otamme viitosen, ja D-kieleltä jälleen juuren.

G-kieli nauhalt yksi on jälleen 4 nauhaa ylempänä... eli siis kolmas (=terssi) intervalli. B-kieli avoimena on... kolme nauhaa (2+1 nauhaa) ylempänä kuin kolmonen.. eli vitonen. Ja vitosen kanssa samalla kohdalla seuraavalla kielellä on tietysti root, eli siis E.

Eli:
022100
jossa:
R5R35R

Em-sointuun tarvitsee (intervallit 1, b3 ja 5 eli) kolmosintervalli pudottaa yhden nauhan verran, ja sehän onnistuu helposti: 022000.

E7-sointua varten tarvitsemme vielä b7-sävelen, sillä seiskasoinnussa on 1, 3 ja 5 ja lisäksi vielä b7. Jos ihmettelet miksi ei 7-intervalli kuulu seiskasointuun, se johtuu siitä, että seiskaintervalli kuuluu nimenomaan "Major 7"-sointuun. Aivan samoin kuin duuri- (=major) ja molli (=minor)-soinnun tapauksessa: major 7 on se duuriskaalan askel 7, ja "minor 7", yksi nauha alempana, on se seiska mitä seiskasoinnussa käytetään. Molliseiskasoinnussa intervallit on tietysti 1, b3, 5 ja b7, jne.

Kun tuon avoimen E:n intervallit jakautuvat näin: R5R35R... niin mistä b7:n parhaiten saisi? b7 on kymmenen nauhaa juuresta ylöspäin tai kaksi alaspäin. Kolmosesta se on jo kuuden nauhan (2+4) päässä. Vitosesta sen nostamalla kolme nauhaa (2+2-1). Juuresta se irtoaa siirtämällä yhden nauhan alaspäin "major seiskaan" ja vielä yksi nauhaa b7:aan. Eli jos siirretään toista vitosta kolme nauhaa... se onnistuu varmasti helpommin B-kielellä: 022130. Jos taasen pudotetaan juuri(R)-säveltä, niin jos se pudotetaan e-kieleltä, tullaan samaan tulokseen, eli se kaksi nauhaa alempi löytyy B-kieleltä: 022130. Jos taasen D-kieleltä: 020100.

----------------------------------------
Avoin D-sointu:
xx0232
----------------------------------------
Alimpana on taasen juuri, eli D. Sitten löytyy tuttuun tapaan kvintti seitsemän nauhaa ylempää. Kvintistä viisi nauhaa ylöspäin on 7+5 nauhaa = 12 nauhaa eli siis jälleen juuri. Ja kuten arvata saattaa, E-kieleltä löytyy terssi (joka on jälleen seuraavalla kielellä, yksi nauha alaspäin).

Eli: xxR5R3

Seiska-sointu: pudota juuri-sävel kaksi nauhaa (juuria kun on soinnussa jo kaksi, ja toista ei tarvita): xx0212.

Molli: Pudota terssiä yksi nauha: xx0231.
 
Molliseiska: Tee molli ja seiska muutokset duurisointuun: xx0211.

Maj-seiska sointu: nosta seiskasoinnun seiskaa yksi nauha: xx222.

----------------------------------------
Avoin G-sointu:
320002
----------------------------------------

Jälleen samat kuviot (patternit toistuu)
kun ensimmäiseksi on juuri, seuraava on selvästikin duuriterssi. Sitten on vitonen... Siinä onkin jo kaikki tarpeellinen, mutta: vitosesta viisi nauhaa ylöspäin (eli samalta nauhalta otettuna seuraavalla kielellä)... jälleen juuri. Siitä neljä ylöspäin... terssi. Ja ohuimmalla kielellä on sama sävel kuin paksuimmalla, eli juuri.

Eli
R35R3R.

----------------------------------------
Avoin A-sointu:
x02220
----------------------------------------

Tämähän on selvästi: xR5R35... eikö?

Seiskan saa nostamalla vitosta kolme nauhaa: x02223, tai pudottamalla juurta kaksi: x02020. Mollia varten pudotetaan kolmosta yksi nauha: x02210. jne jne.

Olen soitellut kitaraa jo kolmen vuoden ajan opettelematta lainkaan perussointuja. Tähän asti olen vain opetellut useiden bändien kappeita.
 
Eli kolmen vuoden aikanakaan et ole soittanut sellaisia kappaleita, joissa esiintyisi perussointuja? Vai tarkoitatko, ettet tiedä mikä mikäkin käyttämäsi sointu on nimeltään?
 
Miten on hyvä alkaa opettelemaan sointuja ja mistä löytäisi hyviä nettisivuja joissa soinnut olisivat tabseina.
 
Paras ja mielenkiintoisin tapa oppia sointuja lienee opetella yksinkertaisia sointukomppausbiisejä. Suosittelen myös ehdottomasti tutustumaan teoriaan sen verran, että ymmärrät miten soinnut rakentuvat, sillä satojen tai tuhansien sointujen opetteleminen yksittäin ei ole kovin hyvältä kuulostava idea.
 
Muutenkin haluaisin pikkuhiljaa opetella soittamaan akustisesti, ettei aina tarvitse soittaa säröllä.
 
Akustisesti soittaminen tarkoittaa soittamista ilman vahvistusta. Puhdas, särötön mutta vahvistettu soundi ei ole sama kuin akustinen. Tämä ihan vain terminologisena huomiona.
 
Itse koen olevani nopea soittamaan (suuria innoittajia mm. A Laiho sekä Michael Angelo) mutta silti haluaisin oppia soittamaan vieläkin nopeammin.
 
Älä keskity siihen. Nopeus on hyvän tekniikan, koordinaation ja otelaudantuntemuksen sivutuote.
 
Ja ennenkaikkea puhtaammin. Onko paras tapa harjoitella soittamaan nopeaa ja puhtaasti harjoittelemalla samaa riffiä toistuvia kertoja hitaasti.?
 
On. Ensin niin hitaasti, että soitto on varmasti mahdollisimman virheetöntä, ja siitä _vähän kerrallaan_ nopeuttaen. Metronomi avuksi ja maltillista etenemistä. Jos ei millään suju, jätä sikseen, soita jotain helpompaa ja palaa asiaan vähän myöhemmin.
 
Soittamisen opettelu on siitä jännää, että suuri osa siitä tapahtuu aivan muulloin kuin soittaessa. Monesti käy niin, että aamulla herättyään huomaa yhtäkkiä osaavansa soittaa jotain, mitä eilen kovasti harjoitteli.
 
Pyydän myös jos joku kertoisi hyviä tapoja opetella erilaisia arpeggioita ja sweeppejä. Itse tunnen osaavani sweepeissä oikeankäden tekniikan jo kohtalaisen hyvin, mikä helpottaa jatkossa harjoittelua.
 
Sweepeissä on miltei poikkeuksetta kyse erilaisten sointumuotojen soittamisesta. Ks. siis aiemmat kommentit sointujen opettelusta.

Jaa on taas lähdetty perusasioista liikkeelle kitaransoitossa.
 
Olen itsekin kyllä huomannut tuon, kuinka 'typerästi' olen aloittanut soittamisen. Ja kuten joku jo sanoi, että juuri alotteleva kitaristi saattaisi tappaa innostuksen harrastukseen sillä, että alkaisi soittamaan jotain sellasita josta ei välttämättä ole kiinnostunut. Kitaratunneilla käymisessä on vain se ongelma, että satun asumaan sen verran syrjäisessä paikassa, että kertakaikkiaan ei ole mahdollisuutta käydä tunneilla.
 
Alunperin olen kyllä osannut otelautaa sen verran, että tiedän missä on esim. C ja missä on vaikka F. Näillä tarkoitan yksittäisiä ääniä, sekä power-sointuja (onko edes oikea sana?) esim.
E--------
B--------
G--------
D---9---
A---7---
E-------- ja tämähän on E, eikös?
 
Mutta vielä itse asiaan:
Uskon, että monille teistäkin tulee heti eräänlainen mielikuva nuoresta, (pitkätukkaisesta,) pääasiassa metallia kuuntelevasta ihmisestä, joka haluaisi alkaa soittamaan jotakin. (kuvaus ei koske nyt minua, puhutaan nyt vaikka herrasta X) Niin luulen, että on hyvin vaikeaa mennä takomaan järkeä tämän herran X:n päähän, että aloita soittaminen ihan perussoinnuista. Tottakai tämä olisi oikea tapa aloittaa soittaminen mutta luulen, että tämä herra X päästää puheet vain toisesta korvasta pihalle ja päätyy kuitenkin aluksi soittamaan vaikka joitain metallica-riffejä. Menee viikko, herra X osaa yhden tai pari biisiä metallicalta. Menee kuukausi, hra X osaa jo kokonaisen levyllisen metallicaa. Menee vuosi, hra X osaa jo koko metallican tuotannon. Tätä jatkuu ja jatkuu...
Itse aloitin soittamisen ihan päähänpistona ostamalla kaverilta kitaran. (Enkä ole sitä ostosta ikinä joutunut katumaan.) Ja syy siihen, miksi olen nämä vuodet ollut opettelematta perussointuja ja muuta taoriaa, on luultavasti se, että olen paljon soitellut kaveriporukassa (,joukossa tyhmyys tiivistyy). Mutta nykyään kun soittelen enemmän itsekseen, olen alkanut opetella hieman erilaista ja sitä kautta kiinnostuin näistä soinnuista yms. Sen mitä nyt eilisen jälkeen... olen alkanut hieman opettelemaan noita sointuja, en koe otteiden vaihtamisessa minkäänlaista ongelmaa. Eli, ei se kolmen vuoden 'käytännön' harjoittelu ole suinkaan hukkaan mennyt. Mielestäni on nyt vain parempi alkaa opettelmaan sointuja kun on taitoa jo jonkinverran alla. Toisin sanoen ei tarvitse opastusta kysymyksiin "miten laitan sormet otteessa..?" Sormet menee otteeseen ikkänkuin itsestään. Ja puolustukseni noihin sointujen opettelemattomuuteen sanon vain, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Siitähän ei tietenkään pääse mihinkään, etteikö soittaminen olisi mukavaa, tekee kukin sen omalla tavallaan: On se sitten muiden bändien biisiä soittamalla, sointuja soittamalla tai omia biisejä tekemällä yms. Mutta uskon että opettelemalla nämä soinnut ja edes hieman teoriaa, saan soittamisesta enemmän irti.
 
Kiitos vielä vastanneille. Eikun kielien vaihtoon ja jammailemaan.

Suuri Kitarakirja. Paras teoriakirja jonka löysin ja aikapaljon kauppojen hyllyjä selailin.
 
Yhdyn tähän 100%. Itsellä on tuo tällä hetkellä paikallisesta kirjastosta lainassa ja nyt tuntuu jo että alkaa näyttä otelauta ihan uudelta. Siinä on myös kitaramikeistä ja vahvistimista oleellista asiaa. Todella mainio teos itseopiskelevalle kitaristille, suosittelen.

Hmm, pitäskö itekkin alkaa jo opettelemaan teoriaa..?
 
2 vuotta soittanu pelkistä tabeista ja välillä opetellu jotain pientä tekniikkaa.
 
Joskohan ois teorian aika?

Et kertonut, soitatko jossain bändissä. Se nimittäin on yksi erinomainen tapa kehittyä soittajana. Soittamisen yhtenä perusajatuksenahan on kai esittää musiikkia ihmisille? Siinä mielessä yksin kotona tilulilusoolojen hinkkaaminen ei ole kovin mielekästä pidemmän päälle.
 
Bändissä huomaa sitten, mikä toimii ja mikä ei.

Et kertonut, soitatko jossain bändissä. Se nimittäin on yksi erinomainen tapa kehittyä soittajana. Soittamisen yhtenä perusajatuksenahan on kai esittää musiikkia ihmisille? Siinä mielessä yksin kotona tilulilusoolojen hinkkaaminen ei ole kovin mielekästä pidemmän päälle.
 
Bändissä huomaa sitten, mikä toimii ja mikä ei.
 
Itseasiassa soiteltiin kaveriporukassa bändinä. Tehtiin pari omaa biisiä ja sitten soiteltiin kaikkee muuta ihan huvin vuoksi. Nykyään ei soitella aktiivisesti (jos nyt ikinä edes soiteltiin) keskenään, koska olen alkanut tekemään omia aivan erityylisiä biisejä. Kyllä minulla on kokoajan ollut nuo bändihomma mielessä, mutta kun täältä kirotusta tuppukylästä ei vaan yksinkertaisesti löydy soittajia. Ja ne soittajat joita täältä löytyy eivät ole kiinnostuneita tekemään musaa. esimmerkkinä yksi kavereistani. On soitellut jo nelisen vuotta kitaraa (aloittaen yhtä typerästi kuin minä :D) mutta ei ole soitellut lainkaan viimeisen kuukauden aikana, koska ei ole viitsinyt viedä vahvistintaan korjaukseen. Mutta onhan sitä tässä aikaa harjoitella yksinäänkin oikeen kunnon soittajaksi, kun ikääkään ei ole kuin vasta 16v. Siitä olen varma että joskus itselleni jostain kunnon bändikaverit etsin, ehkä näitä bändihommia pääsee sitten kunnolla koittamaan.

sitä erityisesti ihmettelen, miksi musiikin teoriasta on tehty sellaista salatiedettä. Kirjakaupoista ei yksinkertaisesti löydy juurikaan sellaisia kirjoja, joissa asioita selitettäisiin yksinkertaisesti
 
Ei niin. Musaliikkeistä löytyy.

Kyllä minulla on kokoajan ollut nuo bändihomma mielessä, mutta kun täältä kirotusta tuppukylästä ei vaan yksinkertaisesti löydy soittajia.
 
Musisoinnissa ylivoimaisesti vaikein homma on löytää hyvät soittokaverit. Asuu sitten perähikiällä tai helsingissä, niin aina tuntuu olevat bänditoiminnasta oikeasti kiinnostuneet henkilöt kiven alla. Seuraavaksi vaikein on löytää bändille reenikämppä. Kolmanneksi listalla tulee itsetehtyjen biisien selittäminen muille. Soiton opettelu tulee siellä jossain viidennellätoista sijalla.
 
Joskus voi olla helpompaa pyytää joku hyvä, kehityskelpoinen ja innostunut kaveri basistiksi ja opettaa hänet soittamaan, kuin löytää jostain "valmis" soittaja. ;)
 
Sama pätee tietty muihinkin soittimiin, mutta basistit tuntuu olevan eniten kiven alla.

Niin luulen, että on hyvin vaikeaa mennä takomaan järkeä tämän herran X:n päähän, että aloita soittaminen ihan perussoinnuista.
 
Joo toi on totta. Yritin selittää tota aloita opettelemalla ennen juoksua kävelemään eli soittamalla niitä Am, Dm, G, Em jne. juttuja yhelle aloittelevalle tyypille. Turha toivo. Kun Master of Puppets ei mennyt levytemmolla kaksi viikkoa soitonharjoittelun aloittamisesta alkoi into soittamiseen hiipua. Homer Simpsonia mukaillen, jos joku on vaikeaa se ei ole opettelemisen arvoista.

Ei niin. Musaliikkeistä löytyy.
 
Tässä olis yks uusi teoriaopus. En ole itse vielä tutustunut, mutta mulla on hyvä syy uskoa, että se on varsin selkeä ja perusteellinen kirja.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=39&t=106036&o=0&co=0