Koskapa taide ja kilpailu eivät ole synonyymejä, ei taiteen sinällään voida edes ajatella olevan sijoitusjärjestyksen tuottaja, kuten taas kilpailut, jotka käytävät taidetta vain välinenä, jolloin kyse on pikemminkiin arvostelulajista taitoluistelun ja rytmisen kilpavoimistelun ideaa synkronisoiden.
Mitä mieltä olette? Ovatko esim. sävellyskilpalut paikallaan vain asettavatko häviämisen peikko ja tuska liian korkean vaatimuksen säveltäjän psyykkiselle hyvivoinnille ja kestävyydelle? Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Mitä mieltä olette? Ovatko esim. sävellyskilpalut paikallaan vain asettavatko häviämisen peikko ja tuska liian korkean vaatimuksen säveltäjän psyykkiselle hyvivoinnille ja kestävyydelle?
Kilpailut ovat minun mielestäni ihan mukava juttu nuorille taiteilijoille. Kilpailujen kautta "löydetään" uusia säveltäjiä, soittajia ja laulajia. Tietenkin on huono asia, jos joku kilpailuvoitto jää ainoaksi asiaksi, mistä esimerkiksi joku säveltäjä muistetaan.
Sävellyskilpailut ovat myös siitä hyviä, että niistä saa palautetta töilleen. Ja jos menestyy kilpailussa, voi usein kilpailun yhteydessä saada sävellykselleen esityksen. Nuorelle säveltäjälle kun voi muuten olla vaikeaa saada esittäjiä orkesteri- tai kuorokappaleille.
Jos kilpailuun osallistuu, on varauduttava siihen, ettei menesty, vain yksi voi voittaa. Sitä paitsi _kaikki_ säveltäjät tietävät, että usein kilpailuissa haetaan jotain juuri tietynlaista musiikkia, eikä "parasta" musiikkia. Yleensä se voittaa, jonka teos parhaiten istuu tuomariston mielikuviin. "Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta |
Joku kotimainen kapellimestari (jonka nimeä en muista) sanoi radiossa Sibelius-kisojen aikaan, että ainoat kilpailut jotka hänestä ovat järkeviä klassisen musiikin puolella ovat kapellimestari- ja sävellyskilpailut. Perusteena oli se, että nuoret säveltäjät saavat harvoin tilaisuuksia kuulla teoksiaan esitettävän varsinkaan isoilla kokoonpanoilla ja saada niistä vielä asiantuntevaa palautetta. Samoin nuorten kapellimestarien on vaikea päästä johtamaan isoja orkestereita, mikä kuitenkin olisi tärkeää kokemuksen kannalta. Lienee ihan järkevä ajatus. "Mitäs sinä teet työkses?" "Minä olen muusikko." "Ai... jaha. Onkos vaimos sitten oikeissa töissä?" |
megatherium
Sävis
sellisti