Rock, pop, alternative ›

Tänään netistä löytämäni puolitoistatuntine hieno dokkari Alice In Chainsin noususta ja tuhosta innosti minut kirjoittamaan tribuutin. AIC oli aikanaan maailman suurimpia bändejä, isompi kuin Nirvana ja Soundgarden. Vain Pearl Jam oli isompi nimi kuin AIC. Ja olihan bändi selvästi tästä Seattlen nelikosta lahjakkain ja monipuolisin. Nyt seuraakin pieni läpileikkaus AIC:n urasta levyjen muodossa
 
FACELIFT (1990) ****
 
Harvalla yhtyeellä on heittää tiskiin näin kovatasoista debyyttiä. Faceliftin ilmestymisen aikaan Seattlen musiikkiscenestä ei kaupungin ulkopuolella tiennyt juuri kukaan. Maailmalla jyräsivät Poison, Mötley Crue, Guns N'Roses ja Skid Row. Myös Alice In Chains oli aloittanut uransa tukkaheviyhtyeenä, mutta muuttunut ajan saatossa synkemmäksi. Kun Man In The Boxista tuli hitti kesällä 1990, se antoi esimakua siitä mitä oli tulossa, Biisin video oli voimasoitossa MTV:llä yötäpäivää. Facelift myi miljoonia ja nosti Alice In Chainsin kuuluisuuteen.Samalla se antoi ensimmäiset viitteet musiikkityylistä nimeltä grunge. Levy oli ilmestyessään todella aikaansa edellä.
 
SAP (1992) *****
 
Sap oli neljän biisin akustinen EP, joka julkaistiin talvella 1992. Se esitttelee täysin uuden puolen Alice In Chainsista. Biisit ovat todella melodisia ja upeasti tehtyjä. Tunnelma levyllä on synkkä, mutta kuitenkin niin kaunis. Sap näytti sen syvyyden, mihin bändi seuraavalla levyllään pääsi.
 
DIRT (1992) *****
 
Dirt on Alice In Chainsin ensimmäinen todellinen mestariteos. Se on oikeastaan huuto suoraan huumehelvetin syövereistä, sillä sitähän levy käsittelee. Biisit kuten Junkhead, Godsmack, Hate To Feel kertovat kaiken olennaisen bändin silloisesta tilasta. Layne Staley oli todella pahasti koukussa heroiiniin.. Jerry Cantrellilla ja Sean Kinneyllä oli molemmilla myös omat ongelmansa.. Dirt on täynnä helmiä. Rooster, Angry Chair, Down In A Hole, Would?, Them Bones, Rain When I Die.. 90-luvun ja AIC:n kovatasoisimpia levyjä. Dirt myi yli 10 miljoonaa kappaletta ja bändistä tulli yksi kovimmista kassamagneeteista maailmassa. Bändin kiertue oli täynnä kaikenlaista jännittävää. Layne Staley teloi kotonaan jalkansa keskellä kiertuetta ja lauloi lopun kiertueen ensin pyörätuolissa ja sitten kepeillä kävellen. Jerry Cantrell olli laskuvarjolla hyppäämässä Dave Mustainen kanssa kun varjo aukesi vasta viime tingassa. Lisäksi mies myöhästyi joulukuun ensimmäisen päivän keikalta, kun luuli metsästysreissulla että marraskuussa on 31 päivää ja melkein nääntyi autotalliinsa kun talostaan menivät sähköt. Dirt on yksi 90-luvun synkimmistä ja komeimmista levyistä.
 
JAR OF FLIES (1994) *****
 
Jar Of Fliesiin tekemiseen AIC:lta kului vajaa viikko. Sitä ei kuitenkaan huomaa lopputuloksessa. Levy on todella tyrmäävän upea. Tunnelma on edelleen toivottoman synkkä, mutta pientä toivoa paremmasta on havaittavissa. Jar OF Flies meni ilmestyessään ensimmäisenä EP:nä ikinä USA:n albumilistan ykköspaikalle. Levy on todella komea näyte AIC:n melodisuudesta ja Jerry CAntrellin biisintekotaidoista, kuunnelkaa vaikkapa "Whale And Wasp". Viimeistään tällä levyllä Alice In Chains lunasti paikkansa maailman ja koko 90-luvun parhaana bändinä. Levyä ei kuitenkaan seurannut kiertue, mikä sai fanit spekuloimaan bändin huumeiden käytöstä. Jar Of Fliesistä alkoi Alice In Chainsin alamäki.
 
ALICE IN CHAINS !1995) ****
 
Alice In Chains ei kiertänyt lainkaan Jar Of Fliesin ilmestyessä. Tämä käynnisti huhut bändin hajoamisesta. Talvella 1995 kuitenkin ilmestyi bändin omaa nimeä kantava pitkäsoitto, joka oli jäävä bändin viimeiseksi. Levy on hieman epätasaisempi kuin edeltäjänsä, silti tältäkin levyltä löytyy hienoja hetkiä, kuten vastustamattomasti jyräävä "Grind", upea "Heaven Beside You", "Again" ja levyn enteellinen päätösbiisi "Over Now". Levy meni listaykköseksi, ja bändi ei taaskaan kiertänyt.
 
MTV UNPLUGGED (1996) *****
 
Alice In Chains Unplugged on yksi hienoimpia hetkiä koko sarjan historiassa. Bändi on todella kovassa iskussa, kun ottaa huomioon että vuosien 1993 ja 1996 välissä AIC ei heittänyt yhtään ainoata keikkaa. Yleisö saa kuulla kaikki isoimmat hitit upeina versioina, ja lisäksi yhden uuden biisin, "Killer Is Me". Maailman hienoimpia livelevyjä. Unpluggedin julkaisun ja muutamien Kissin lämppärinä soitettujan keikkojen jälkeen Layne Staley vetäytyi Seattlen asuntoonsa ja eristäytyi ulkomaailmasta täysin.
 
LIVE (2000) *****
 
Vuoteen 2000 mennessä Alice In Chains oli kadonnut musiikkikartalta täysin jäljettömiin. Bändi ei edes jättänyt jälkeensä hajoamisilmoitusta, minkä vuoksi ilhmiset spekuloivatkin tekeekö yhtye vielä levyjä joskus. Mutta kun levy-yhtiö julkaisi kokoelmia toisensa jälkeen oli sanomattakin selvää ettei uutta materiaalia enää tulisi. Talvella 2000 julkaistu Live esittelee AIC:n parhaimmillaan ja osoittaa miten kovasta livebändistä oli kysymys. Ei tarvitse kuin kuunnella "Man In The Box" niin tietää että tässä oli veretseisauttava livebändi.
 
Alice In Chainsin paluuta odoteltiin viimeiseen asti, mutta huhtikuu 2002 tuhosi ne haaveet lopullisesti. Huhtikuun 19. päivä poliisi löysi Layne Staleyn kuolleena asunnostaan. Viralliseksi kuolinpäiväksi paljastui - uskokaa tai älkää - 5.4.2002, eli täsmälleen sama päivä kuin Nirvanan Kurt Cobainin kuollessa tasan 8 vuotta aikaisemmin (Sama päivä on Pearl Jamin kitaristin Mike McCreadyn syntymäpäivä).
Alice In Chainsin elossa olevat jäsenet jatkoivat kukin omilla tahoillaan. Helmikuussa 2005 bändi kuitenkin nousi lauteille vierailevien vokalistien kanssa. Laynen jättämä aukko kuitenkin näkyi, ja orastaneet haaveet Alice In Chainsin paluusta haudattiin mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan. Jerry Cantrell sanoi pitävänsä mahdollisena että elossa olevat jäsenet tekevät joskus vielä musiikkia uuden vokalistin kanssa uudella nimellä, vanhoja perinteitä kunnioittaen.
 
Loppuyhteenveto: Alice In Chains oli aikanaan täysin ainutlaatuinen yhtye. Silti se jäi pahasti muiden kollegojensa, kuten Nirvanan ja Pearl Jamin varjoon. Mutta jotain bändistä kertoo se, että 10 vuotta viimeisen levynsä ilmestymisen jälkeen bändi on edelleenkin yhtä suosittu, jopa suositumpi kuin parhaina päivinään. Ja yhtyettä ympäröi myytti, sillä vaikka kaikki tietävät yhtyeen ja sen levyt, ei bändin jäsenistä eikä heidän tekemisistään tiedetä juuri mitään. Monet pitävät Nirvanaa bändinä joka toi grungen ihmisten tietoisuuteen mutta todellisuudessa se oli Alice In Chains.

ja veti Mike Starrin mukanaan.
 
oli pakko tarttua. elähän nyt viitsi, eiköhän se ole jokaisella oma valinta? oikein pahaa tekee lukasta toi lause. :(

oli pakko tarttua. elähän nyt viitsi, eiköhän se ole jokaisella oma valinta? oikein pahaa tekee lukasta toi lause. :(
 
Nyt se on poistettu. Myöhäinen kellonaika taisi hieman vaikuttaa siihen, ettei ajatus kulkenut ihan kunnolla kirjoitushetkellä.

Allekirjoitan tribuutin täysin. Plussaa.
 
EDIT: Ei mitn

Hieno bändi, tosin sivuutan "selvästi lahjakkaampi kuin X"-mielipiteet täysin, kuten myös "kuka toi grungen ihmisten tietoisuuteen". En halua käynnistää väittelyä silti, eipä tuo huonokaan mielipide ole.
 
Omasta mielestäni nimikkolevy, joka on raskain, on myös paras ja tasaisin levy yhtyeeltä. Jotenkin levyn tunnelma on niin yhtenäinen kokoajan. Heaven beside you ja Over now rikkovat yleistunnelmaa vähän, mutta ovat sen verran kovia biisejä että ei haittaa. Levyä ei viitsi kuunnella kovin kauaa putkeen sen yleisen "raskauden" vuoksi, mutta on se hieno.
 
Hienoja levyjä ne on kaikki, ettei jää sanomatta.
Aliarvostetusta en tiedä, on sellainen tuntu päässä että arvostetaan kovinkin korkealle laajalti.
 
Enkä ymmärrä vertailukohtia Pearl Jamiin, Nirvanaan tai Soundgardeniin yhtään, vaikka mediassa sitä mielellään tehtiinkin ja paljon. Kovin erilaisia orkestereita kaikki.
 
Ihan hyvä kirjoitus.

Jar of Flies on kyllä parhaimpia levyjä koskaan, sille ei voi mitään. Bändi oli muutenkin loistava, musiikki kestää kulutuksen tänä päivänäkin. Siitä olen eri mieltä, että kuka toi grungen suurten massojen tietoisuuteen, mutta mitä väliä silläkään on? Pidän Nirvanasta ihan yhtä paljon vaikka heidän musiikkinsä ei niin dynaamista ja monipuolista ollutkaan kun AIC:llä.

Hieno bändi, tosin sivuutan "selvästi lahjakkaampi kuin X"-mielipiteet täysin, kuten myös "kuka toi grungen ihmisten tietoisuuteen". En halua käynnistää väittelyä silti, eipä tuo huonokaan mielipide ole.
 
Omasta mielestäni nimikkolevy, joka on raskain, on myös paras ja tasaisin levy yhtyeeltä. Jotenkin levyn tunnelma on niin yhtenäinen kokoajan. Heaven beside you ja Over now rikkovat yleistunnelmaa vähän, mutta ovat sen verran kovia biisejä että ei haittaa. Levyä ei viitsi kuunnella kovin kauaa putkeen sen yleisen "raskauden" vuoksi, mutta on se hieno.
 
Hienoja levyjä ne on kaikki, ettei jää sanomatta.
Aliarvostetusta en tiedä, on sellainen tuntu päässä että arvostetaan kovinkin korkealle laajalti.
 
Enkä ymmärrä vertailukohtia Pearl Jamiin, Nirvanaan tai Soundgardeniin yhtään, vaikka mediassa sitä mielellään tehtiinkin ja paljon. Kovin erilaisia orkestereita kaikki.
 
Ihan hyvä kirjoitus.
 
Aliarvostetulla tarkoitinkin lähinnä sitä, ettei bändin musiikki juurikaan soi radiossa. Toki bändi varmasti nauttii suurta suosiota kriitikoiden ja musiikinystävien keskuudessa, mutta radiosoitolla AIC ei ole viime vuosina juurikaan juhlinut. Ainakaan täällä Suomessa, en tiedä mikä tilanne on vaikkapa USA:ssa tai muualla maailmassa sitten.

Tänään netistä löytämäni puolitoistatuntine hieno dokkari Alice In Chainsin noususta ja tuhosta innosti minut kirjoittamaan tribuutin.
 
Hieno tribuutti ja heti kysymys eli mistähän tuon dokkarin voi saada? On nimittäin pakko saada se jostain kun tulee aika paljon keräiltyä AIC:n liittyviä tallenteita ja videoita...
 
AIC:llä on kyllä rautainen diskografia jollaista harvalla bändillä on. Kiva nähdä että pidät myös Faceliftistä koska se ei kaikille AIC diggareille maistu välttämättä vaikka onkin mielestäni aivan loistava lätty. Love Hate Love, Sunshine, We Die Young, Man In The Box, Sea Of Sorrow... Jännä että kuuntelen tätä levyä nykyään enemmän kuin Dirttiä. Mulla menee iho vieläkin täysin kananlihalle kun kuuntelen esimerkiksi Sunshinen lauluharmonioita. Ei sellaisia kukaan tuohon aikaan tehnyt, synkkiä ja samalla riipivän kauniita melodioita.
 
Tuo AIC:n live levy on siinä mielessä ikävä että suurin osa niistä livebiiseistä on julkaistu aiemmin esim. sinkkujen B-puolina eli olisi mukavaa saada virallinenkin livelätty joltain kokonaiselta keikalta. Bootleggeinähän näitä löytyy mutta virallinen on aina virallinen. Vielä enemmän elättelen toivoa että AIC julkaisee vielä live DVD:n jossa olisi Dirtin aikaisia vetoja. Julkaisisi edes Livefaceliftin DVD:nä... Varmaan osa AIC diggareista muuten tietääkin että Helsingin Corner baarista löytyy takaseinältä AIC:n Tavastian keikan settilista... Oi jospa oisin voinut olla mukana.

Hieno tribuutti ja heti kysymys eli mistähän tuon dokkarin voi saada? On nimittäin pakko saada se jostain kun tulee aika paljon keräiltyä AIC:n liittyviä tallenteita ja videoita...
 
AIC:llä on kyllä rautainen diskografia jollaista harvalla bändillä on. Kiva nähdä että pidät myös Faceliftistä koska se ei kaikille AIC diggareille maistu välttämättä vaikka onkin mielestäni aivan loistava lätty. Love Hate Love, Sunshine, We Die Young, Man In The Box, Sea Of Sorrow... Jännä että kuuntelen tätä levyä nykyään enemmän kuin Dirttiä. Mulla menee iho vieläkin täysin kananlihalle kun kuuntelen esimerkiksi Sunshinen lauluharmonioita. Ei sellaisia kukaan tuohon aikaan tehnyt, synkkiä ja samalla riipivän kauniita melodioita.
 
Tuo AIC:n live levy on siinä mielessä ikävä että suurin osa niistä livebiiseistä on julkaistu aiemmin esim. sinkkujen B-puolina eli olisi mukavaa saada virallinenkin livelätty joltain kokonaiselta keikalta. Bootleggeinähän näitä löytyy mutta virallinen on aina virallinen. Vielä enemmän elättelen toivoa että AIC julkaisee vielä live DVD:n jossa olisi Dirtin aikaisia vetoja. Julkaisii edes Livefaceliftin DVD:nä... Varmaan osa AIC diggareista muuten tietääkin että Helsingin Corner baarista löytyy takaseinältä AIC:n Tavastian keikan settilista... Oi jospa oisin voinut olla mukana.
 
Niin, täältä löytyy tuo dokumentti: www.pearljamlive.com Sieltä Extras-osiosta löytyy kun kelaa aivan alas semmoinen kuin Ongoing History Of New Music: The Rise And Fall Of Alice In Chains. Ja kyseessä ei ole videonpätkä, vaan radio-ohjelma. Hieno sellainen. Tuolta saitilta löytyy myös Kurt Cobainin itsemurhaa käsittelevä ohjelma otsikolla Was Kurt Cobain murdered? Sekä AIC:n, Mad Seasonin ja muiden bändien keikkoja.

Niin, täältä löytyy tuo dokumentti: www.pearljamlive.com Sieltä Extras-osiosta löytyy kun kelaa aivan alas semmoinen kuin Ongoing History Of New Music: The Rise And Fall Of Alice In Chains. Ja kyseessä ei ole videonpätkä, vaan radio-ohjelma. Hieno sellainen. Tuolta saitilta löytyy myös Kurt Cobainin itsemurhaa käsittelevä ohjelma otsikolla Was Kurt Cobain murdered? Sekä AIC:n, Mad Seasonin ja muiden bändien keikkoja.
 
Ahaa, kiitoksia jokatapauksessa! Radiotallennekkin kelpaa aivan mainiosti. Alan kuuntelemaan samantien ;)

Aamen!

Loistava bändi ja niin edelleen, mutta itelle ei kyllä tuo Unplugged niin kolahtanut. Jotenkin laimea veto.
 
Henk.koht suosikki on Dirt. Todellan paljon meikäläiseen vaikuttanut levy.

Aliarvostetulla tarkoitinkin lähinnä sitä, ettei bändin musiikki juurikaan soi radiossa. Toki bändi varmasti nauttii suurta suosiota kriitikoiden ja musiikinystävien keskuudessa, mutta radiosoitolla AIC ei ole viime vuosina juurikaan juhlinut. Ainakaan täällä Suomessa, en tiedä mikä tilanne on vaikkapa USA:ssa tai muualla maailmassa sitten.
 
No se on totta se. Nirvanan tietyt hittibiisit soivat vieläkin joskus, tosin vähän. Soundgardenin Black hole sunia kuulee myös joskus. AIC:tä olen kuullut vain kerran, muistaakseni jossain grunge-spesiaalissa. Hetkinen, kerran kuulin jossain Heaven beside you:n.
 
Muistaako joku, paljonko AIC:tä soiteltiin radiossa Dirtin aikoihin?

En nyt sanoisi että Alice In Chains on aliarvostettu. Ei mielestä radiosoitto kerro paljoakaan arvostuksesta. Melkeinpä parempi ettei radiossa puhkisoiteta mitään aicn tuotoksia. Koska tätä bändiä ei tarvitse hypettää totean vain että tämä on minulle yksi NIISTÄ bändeistä, vaikka harvemmin enää tulee kuunneltua.
 
Toisaalta vaikka Layne ei olisi kuollut niin tuskinpa enää koskaan saataisiin nauttia Faselift-Jar Of Lies-aikakauden tasoisesta laulusta. Mielestäni nimikkolevyllä ja sen aikaisilla keikkavedoilla laulu ei ole enää niin timanttia. Olen aistivinani vähän samaa ilmiötä kun Eddie Vedderillä, Scott Weilandilla, Cornellilla ja monella muulla. Ei oikein ääni enää pelaa samalla lailla. Varsinkin Vedderin mylviminen on aika sietämätöntä nykyään.
 
Toivottavasti julkaisivat live DVDn. Primuksen ja Panteran AV-tallenteista voi muuten bongailla AiCn tyyppejä.

Tykkään bändistä ihan helvetisti mutta minun käsittääkseni AIC oli kuitenkin tästä seattlen nelikosta se levymyyntimääriltään kaikkein pienin, toisin kuin pääkirjoituksessa kerrotaan. Eihän sillä ole mitään väliä, AIC itseasiassa soi parhaillaan kun aukaisin foorumit tänään. En myöskään aivan allekirjoita AIC:n tuoneen grungea, itsekun en oikein pidä AIC:ta edes grungena, eroaa kaikkein eniten muista seattlen grungena pidetyistä bändeistä joilla niilläkin on loppujen lopuksi aika vähän yhteisiä tekijöitä. Kyllähän se Nirvana oli mikä seattlen maailman kartalle posautti.

Toisaalta vaikka Layne ei olisi kuollut niin tuskinpa enää koskaan saataisiin nauttia Faselift-Jar Of Lies-aikakauden tasoisesta laulusta. Mielestäni nimikkolevyllä ja sen aikaisilla keikkavedoilla laulu ei ole enää niin timanttia.
 
Enpä tiedä mistä johtunee, olikohan Staley jo aika kyrpiintynyt koko AICn. IMHO Mad Seasonin levyllä laulut on helvetin paljon paremmat kun AICn koiralevyllä.

Niin, täältä löytyy tuo dokumentti: www.pearljamlive.com Sieltä Extras-osiosta löytyy kun kelaa aivan alas semmoinen kuin Ongoing History Of New Music: The Rise And Fall Of Alice In Chains. Ja kyseessä ei ole videonpätkä, vaan radio-ohjelma. Hieno sellainen. Tuolta saitilta löytyy myös Kurt Cobainin itsemurhaa käsittelevä ohjelma otsikolla Was Kurt Cobain murdered? Sekä AIC:n, Mad Seasonin ja muiden bändien keikkoja.
 
Pystyykö noita pätkiä tallentamaan mitenkään? BTW Hieno aloitus, annoin oikeen plussaa :)

Alice in Chains oli minullekin aikanaan erittäin kova juttu. Kuuntelin tuossa muistin virkistämiseksi muutamia kappaleita noilta levyiltä ja täytyy kyllä valitettavasti todeta, että ajan hammas on jo hieman päässyt puraisemaan tätä bändiä. Soundimaailma kuulostaa ehkä hitusen liian kolkolta minun makuuni, mutta hyviä biisejähän sieltä edelleenkin löytyy. Suosikkilevyni AIC:n tuotannosta on ehdottomasti Jar of Flies.

Pystyykö noita pätkiä tallentamaan mitenkään? BTW Hieno aloitus, annoin oikeen plussaa :)
 
Pystyy toki, klikkaat vain High:n tai Low:n kohdalla vasemmalla napilla ja tallennat. Niin ja nuo keikat on siis kokonaisia ASF-tiedostoja, vaikka näyttääkin 1 kt:ta, kun pistät Media Playeriin, pystyt kuuntelemaan koko keikan alusta loppuun. Tuo Live At The Moore vuodelta 1990 on muuten sama keikka jolla oli lämppärinä muuan Mookie Blaylock (myöh. Pearl Jam)