Rock, pop, alternative ›

Tänään netistä löytämäni puolitoistatuntine hieno dokkari Alice In Chainsin noususta ja tuhosta innosti minut kirjoittamaan tribuutin. AIC oli aikanaan maailman suurimpia bändejä, isompi kuin Nirvana ja Soundgarden. Vain Pearl Jam oli isompi nimi kuin AIC. Ja olihan bändi selvästi tästä Seattlen nelikosta lahjakkain ja monipuolisin. Nyt seuraakin pieni läpileikkaus AIC:n urasta levyjen muodossa
 
FACELIFT (1990) ****
 
Harvalla yhtyeellä on heittää tiskiin näin kovatasoista debyyttiä. Faceliftin ilmestymisen aikaan Seattlen musiikkiscenestä ei kaupungin ulkopuolella tiennyt juuri kukaan. Maailmalla jyräsivät Poison, Mötley Crue, Guns N'Roses ja Skid Row. Myös Alice In Chains oli aloittanut uransa tukkaheviyhtyeenä, mutta muuttunut ajan saatossa synkemmäksi. Kun Man In The Boxista tuli hitti kesällä 1990, se antoi esimakua siitä mitä oli tulossa, Biisin video oli voimasoitossa MTV:llä yötäpäivää. Facelift myi miljoonia ja nosti Alice In Chainsin kuuluisuuteen.Samalla se antoi ensimmäiset viitteet musiikkityylistä nimeltä grunge. Levy oli ilmestyessään todella aikaansa edellä.
 
SAP (1992) *****
 
Sap oli neljän biisin akustinen EP, joka julkaistiin talvella 1992. Se esitttelee täysin uuden puolen Alice In Chainsista. Biisit ovat todella melodisia ja upeasti tehtyjä. Tunnelma levyllä on synkkä, mutta kuitenkin niin kaunis. Sap näytti sen syvyyden, mihin bändi seuraavalla levyllään pääsi.
 
DIRT (1992) *****
 
Dirt on Alice In Chainsin ensimmäinen todellinen mestariteos. Se on oikeastaan huuto suoraan huumehelvetin syövereistä, sillä sitähän levy käsittelee. Biisit kuten Junkhead, Godsmack, Hate To Feel kertovat kaiken olennaisen bändin silloisesta tilasta. Layne Staley oli todella pahasti koukussa heroiiniin.. Jerry Cantrellilla ja Sean Kinneyllä oli molemmilla myös omat ongelmansa.. Dirt on täynnä helmiä. Rooster, Angry Chair, Down In A Hole, Would?, Them Bones, Rain When I Die.. 90-luvun ja AIC:n kovatasoisimpia levyjä. Dirt myi yli 10 miljoonaa kappaletta ja bändistä tulli yksi kovimmista kassamagneeteista maailmassa. Bändin kiertue oli täynnä kaikenlaista jännittävää. Layne Staley teloi kotonaan jalkansa keskellä kiertuetta ja lauloi lopun kiertueen ensin pyörätuolissa ja sitten kepeillä kävellen. Jerry Cantrell olli laskuvarjolla hyppäämässä Dave Mustainen kanssa kun varjo aukesi vasta viime tingassa. Lisäksi mies myöhästyi joulukuun ensimmäisen päivän keikalta, kun luuli metsästysreissulla että marraskuussa on 31 päivää ja melkein nääntyi autotalliinsa kun talostaan menivät sähköt. Dirt on yksi 90-luvun synkimmistä ja komeimmista levyistä.
 
JAR OF FLIES (1994) *****
 
Jar Of Fliesiin tekemiseen AIC:lta kului vajaa viikko. Sitä ei kuitenkaan huomaa lopputuloksessa. Levy on todella tyrmäävän upea. Tunnelma on edelleen toivottoman synkkä, mutta pientä toivoa paremmasta on havaittavissa. Jar OF Flies meni ilmestyessään ensimmäisenä EP:nä ikinä USA:n albumilistan ykköspaikalle. Levy on todella komea näyte AIC:n melodisuudesta ja Jerry CAntrellin biisintekotaidoista, kuunnelkaa vaikkapa "Whale And Wasp". Viimeistään tällä levyllä Alice In Chains lunasti paikkansa maailman ja koko 90-luvun parhaana bändinä. Levyä ei kuitenkaan seurannut kiertue, mikä sai fanit spekuloimaan bändin huumeiden käytöstä. Jar Of Fliesistä alkoi Alice In Chainsin alamäki.
 
ALICE IN CHAINS !1995) ****
 
Alice In Chains ei kiertänyt lainkaan Jar Of Fliesin ilmestyessä. Tämä käynnisti huhut bändin hajoamisesta. Talvella 1995 kuitenkin ilmestyi bändin omaa nimeä kantava pitkäsoitto, joka oli jäävä bändin viimeiseksi. Levy on hieman epätasaisempi kuin edeltäjänsä, silti tältäkin levyltä löytyy hienoja hetkiä, kuten vastustamattomasti jyräävä "Grind", upea "Heaven Beside You", "Again" ja levyn enteellinen päätösbiisi "Over Now". Levy meni listaykköseksi, ja bändi ei taaskaan kiertänyt.
 
MTV UNPLUGGED (1996) *****
 
Alice In Chains Unplugged on yksi hienoimpia hetkiä koko sarjan historiassa. Bändi on todella kovassa iskussa, kun ottaa huomioon että vuosien 1993 ja 1996 välissä AIC ei heittänyt yhtään ainoata keikkaa. Yleisö saa kuulla kaikki isoimmat hitit upeina versioina, ja lisäksi yhden uuden biisin, "Killer Is Me". Maailman hienoimpia livelevyjä. Unpluggedin julkaisun ja muutamien Kissin lämppärinä soitettujan keikkojen jälkeen Layne Staley vetäytyi Seattlen asuntoonsa ja eristäytyi ulkomaailmasta täysin.
 
LIVE (2000) *****
 
Vuoteen 2000 mennessä Alice In Chains oli kadonnut musiikkikartalta täysin jäljettömiin. Bändi ei edes jättänyt jälkeensä hajoamisilmoitusta, minkä vuoksi ilhmiset spekuloivatkin tekeekö yhtye vielä levyjä joskus. Mutta kun levy-yhtiö julkaisi kokoelmia toisensa jälkeen oli sanomattakin selvää ettei uutta materiaalia enää tulisi. Talvella 2000 julkaistu Live esittelee AIC:n parhaimmillaan ja osoittaa miten kovasta livebändistä oli kysymys. Ei tarvitse kuin kuunnella "Man In The Box" niin tietää että tässä oli veretseisauttava livebändi.
 
Alice In Chainsin paluuta odoteltiin viimeiseen asti, mutta huhtikuu 2002 tuhosi ne haaveet lopullisesti. Huhtikuun 19. päivä poliisi löysi Layne Staleyn kuolleena asunnostaan. Viralliseksi kuolinpäiväksi paljastui - uskokaa tai älkää - 5.4.2002, eli täsmälleen sama päivä kuin Nirvanan Kurt Cobainin kuollessa tasan 8 vuotta aikaisemmin (Sama päivä on Pearl Jamin kitaristin Mike McCreadyn syntymäpäivä).
Alice In Chainsin elossa olevat jäsenet jatkoivat kukin omilla tahoillaan. Helmikuussa 2005 bändi kuitenkin nousi lauteille vierailevien vokalistien kanssa. Laynen jättämä aukko kuitenkin näkyi, ja orastaneet haaveet Alice In Chainsin paluusta haudattiin mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan. Jerry Cantrell sanoi pitävänsä mahdollisena että elossa olevat jäsenet tekevät joskus vielä musiikkia uuden vokalistin kanssa uudella nimellä, vanhoja perinteitä kunnioittaen.
 
Loppuyhteenveto: Alice In Chains oli aikanaan täysin ainutlaatuinen yhtye. Silti se jäi pahasti muiden kollegojensa, kuten Nirvanan ja Pearl Jamin varjoon. Mutta jotain bändistä kertoo se, että 10 vuotta viimeisen levynsä ilmestymisen jälkeen bändi on edelleenkin yhtä suosittu, jopa suositumpi kuin parhaina päivinään. Ja yhtyettä ympäröi myytti, sillä vaikka kaikki tietävät yhtyeen ja sen levyt, ei bändin jäsenistä eikä heidän tekemisistään tiedetä juuri mitään. Monet pitävät Nirvanaa bändinä joka toi grungen ihmisten tietoisuuteen mutta todellisuudessa se oli Alice In Chains.