Lyriikka ›

Saattaapi olla että tämänlainen keskustelu on jo käyty moneen otteeseen.. Anteeksipyynnöt jo tässä vaiheessa, mutta haku ei jostain syystä toimi.. Eli kysymys kuuluu: kenen suomalaisen muusikon sanoituksista pidät eniten? Oma listani olisi kutakuinkin seuraava:
 
1. Herra Ylppö (Maj Karma)
2. Jarkko Martikainenen (YUP & soolo)
3. Kaarlo Viikate (Viikate)
4. Antti "Hyrde" Hyyrynen (Stam1na)
5. Toni Wirtanen (Apulanta)
 
Lista vaihtelee päivittäin, mutta tällä hetkellä näin..
Muita suosikkeja mainittakoon Ismo Alanko, Otto (tehosekoitin), Marko Annala (Mokoma) ja ,anteeksi, omalla perverssillä tavallaan loistava MC raakapee (Turmion kätilöt)

Pistetään nyt jonkinlainen top kymppi.
 
1. Gösta Sundqvist
2. Juha "Watt" Vainio
3. Tuomari Nurmio
4. Sari Peltoniemi
5. Jaakko Teppo
6. Kauko Röyhkä
7. Matti Inkinen
8. Martti Huuhaa Innanen
9. Juice Leskinen
 
Kymmenennen sijan saavat jakaa kaikki kuolemattomien kuplettien ja wanhojen iskelmien sanoittajat.

Satunnainen järjestys
 
1. A.W. Yrjänä
2. Ismo Alanko
3. Juice Leskinen
4. Herra Ylppö
5. Jarkko Martikainen
6. Gösta Sundqvist
7. Reino Helismaa
8. Juha Vainio
9. Toni Tuomaala
10. Juha Lehti

Melkein kaikki omat suosikkini onkin taidettu jo listata, mutta lisätään vielä ikisuosikki Pauli Hanhiniemi ja nuoremmista pop-sanoittajista PMMP:n Paula Vesala.

1. Tommi Liimatta
2. Jarkko Martikainen
3. Pekka Streng
4. Jukka Gustavson
5. Pelle Miljoona
 
Tuo siis tällä hetkellä, tunnin päästä antaisin varmastikin erilaisen listan, oikeastaan vain listaykkönen pitää tukevasti sijoitustaan hallussa.

Marko Annala ja Kärtsy.
 
EDIT: myöskin Devin Townsend

jarkko martikainen ehdottomasti!

No ainakin Martti Syrjä, Gösta Sundqvist ja Juice Leskinen ovat kovia.

1. Jarkko Martikainen
2. Pauli Hanhiniemi
3. Junnu Vainio
4. Juice Leskinen
5. Timo Rautiainen

Ruoja, A.W Yrjänä, Martikainen, Toni Wirtanen ja Rautiaisen tTimppa on hyvin

Tajunnanvirtatekniikalla kymmenen hyvää, ellei parasta:
 
1. Juice Leskinen
2. Gösta Sundqvist
3. Hector
4. Mikko Saarela
5. Maija Vilkkumaa
6. Jaana Rinne
7. Repe Helismaa
8. Ismo Alanko
9. Dave Lindholm
10. Hiski Salomaa
 
Tosta varmaan puuttukin ainakin kymmenen hyvää, ellei parasta..

Oma suosikkini on J. Martikainen, mutta ei pidä unohtaa myöskään M. A. Nummista, joka anarkistisilla teksteillään (60-70-luvuilla) avasi monia ovia myöhemmille "kapinallisille" artisteille. Herran käännökset ovat myös suorastaan nerokkaita, esim. ote biisistä "Tunnelmassa" (In the Mood):
 
"Poika meni ravintolaan juomia juomaan / törmäsi hän siellä sitten muutamaan kuomaan / pyysivät he tarjoilijaa yhä lisää tuomaan / juoma näetsen auttaa hieman tunnelmaa luomaan / kuoma sanoi 'olet hieman tuiskeessa, huomaan' / no tämän tunnelman kai pystyt mulle suomaan..."

Voi voi, mitähän tähän osaisi sanoa. En osaa paremmuusjärjestykseen laittaa, kun kaikki ovat omalla tavallaan parhaita.
 
Martti "Huu Haa" Innanen.
Sellaista absurdian ilotulitusta ja tosikkojen pilkkausta että alta pois. Nero. Ja vieläpä monialainen.
 
Dave Lindholm.
Sanat vaan kulkee ja vaikka tuntuu ettei niistä mitään tolkkua ota, niin silti kaikki tuntuu kovin itsestäänselvältä. Yksi niistä hyvin harvoista suomalaisista, jonka englanninkielinen materiaalikin kuulostaa autenttiselta.
 
A.W. Yrjänä.
Vähän samaa kuin Davenkin suomenkielessä. Itse en aina jaksa niitä nillittäjiä, jotka valittavat että A vaan pistää sanoja peräkkäin eikä itsekään tiedä mitä sanoo. Ehkä joissain biiseissä näin voi ollakin, mutta onko sillä oikeasti väliä? En mä aina ymmärrä noista ulkomaan sanoistakaan puolia, pääasia että vaikka ei ymmärräkään niin tunnelma välittyy ja hyvältä tuntuu.
 
Jarkko Martikainen.
Kyllä herrasta kuulee että on Harmsit luettu. Ja monet muutkin. Viittauksia suuntaan jos toiseen satelee. Nykyään tosin joskus kaipaa niitä alkuaikojen mistään välittämättömiä lausepurkauksia. Tasalaatuista tavaraa.
 
Heikki "Hector" Harma.
Joistain naiviuksista ja viime vuosien löystymisestä huolimatta ei voi unohtaa kuinka loistavaa materiaalia miehen kynästä sikisi kultaisina vuosina. Moni nykylyyrikko on paljon velkaa isolle miehelle.
 
Juice Leskinen.
Itsestäänselvyys jos kuka. Oikeastaan hyvin pitkälle samat sanat kuin Hectorista pätevät Pauli Matti Juhaniinkin.
 
Tommi Liimatta.
Harvoja näistä "nuoremman" polven sanoittajista joka on tuonut jotain uutta kentälle. Suurena tollouden ystävänä tosin pidän paljon enemmän niistä parin eka levyn sanoituksista, jotka koostuivat lähinnä muutaman sanan huomioista, jotka liimattiin yhteen käsittämättömällä tavalla ja saatiin silti kuulostamaan yhtenäiseltä sanoitukselta.
 
Kari Peitsamo.
Tuli mieleen Tommista kirjoittaessani ja paljonhan heitä on vertailtukin. Peitsamo on kuitenkin enemmän pelkistyksen mestari. Suomenkielinen tuotanto, varsinkin se alkupää on mannaa. Kuka muu voisi laulaa koottavasta lasisesta muurahaispesästä ja kuulostaa samalla olevan täysin tosissaan?
 
Ismo Alanko.
Itsestäänselvyyksiinhän tämä kuuluu. Itselleni (iästäkin johtuen) tärkeimpiä ovat Hassisen Koneen ja Sielun Veljien aikaiset sanoitukset. Niihin aikoihin vielä päästiin radiosoittoboikottiin kun uhottiin käytettävän Suomen lippua epäpyhiin tarkoituksiin. Monelle sanoittajalle ollut varmasti esikuvana, ehkä liiankin monelle.
 
Mikko Saarela.
Saarelan aikaiset Eppu Normaali -levytykset ovat riimien juhlaa, eikä kynä tylsynyt vielä Freud jne. -orkesterissakaan. Ja ihan hyvin se Martti sittemmin on perintöä eteenpäin vienyt.
 
Eero Hyyppä.
Tehkää siitä näköispatsas! Eeron verbaliikka ja elämän nurjien puolien esilletuonti melodramaattisessa valossa huumoria unohtamatta on vertaansa vailla. Enemmän tätä miestä tulisi hehkuttaa. Aliarvostettu on äärettömän tyhmä sana, mutta nyt ei olla kaukana siitä.
 
Pauli Hanhiniemi.
Kun unohdetaan ne leipäsanoitukset, joita Pauli on väsännyt ties kenelle, niin Kolmannen naisen levyiltä löytyy aivan loistavaa lyriikkaa. Ei se ole sitä pelkkää paskanhajua, kuten monet tuntuvat luulevan. TJEU: Puhuva apina.
 
Gösta Sundqvist.
Tuollaisella nimellä varustettu mies vääntää koko kansakunnan syvimmät tunnot sanoiksi. Sama kuin Cornelis Vreesvijk olisikin ristitty Matti Nykäseksi. Monien väärin pelkäksi pikkutuhmien tekstien laatijaksi luulema nero. Syvyyttä kuin Inarinjärvessä. Lepää rauhassa, mutta älä jätä sielläkään muita rauhaan.
 
Marja Mattlar.
Sentään naisnäkökulmaakin välillä. Jos Marja olisi mies, olisi tunnettuuden aste täysin eri luokkaa. Näin väitän. Hyvä veli -systeemi kuitenkin vielä vallitsee monilla aloilla ja naisilla ei tunnu olevan haluja (kykyjä?) samanlaiseen verkostoitumiseen ja selkääntaputteluun.
 
Kari Pesonen.
Oikeesti. Tämä Puolikuun biisintekijä on tehnyt useita aidosti hyviäkin sanoituksia, eikä vain niitä joita olette vahingoksenne Novalta tms. kuulleet.
 
Kaarle Viikate.
Kansallisromantiikan palauttaja. Mainoita tunnelmanluonteja ja traagisuudessaan ylittämättömiä mielikuvia. Kuolleen miehen kupletti on parhaita sanoituksia viime vuosina.
 
Samuli Putro.
Selväsanaisuuden, alkoholin väärinkäytön, huonon elämän ja parisuhteiden (tai lähinnä niiden kriisien) matalalla liitävä sanantuoja. Mies jonka yhteydessä käytettyä, ehkä maailman typerintä sanaa "tekotaiteellisuus", en osaa millään muotoa yhdistää tuohon Kekkosen näköiseen mieheen. Rautaruukki ei ole ainoa, joka on tuonut tanakkaa tavaraa ulos Raahesta.
 
Juha Lehti.
Mies joka toi käsitteen keskiolutjazz tietoisuuteemme. Kaikki tuotanto ei jaksa minua miellyttää, mutta kun sieltä tulee hyvää, on se todella hyvää. Muistojen roskalaatikot Saara Pakkasvirran kanssa on yksi pysähdyttävimpiä hetkiä kaiuttimien edessä.
 
Huoh... montako tuossa nyt tuli? En laskenut. Englanniksi sanoittavat nyt jätän listaamatta, pitää tehdä töitäkin välillä. Ja kyllähän tuossakin listassa puutteita on, nuo nyt tulivat päällimmäisinä mieleen.

Voi ristus, mä unohdin Hyypän Eeron! Katumusharjoituksena laitan Inkvisitiota soimaan.

Pauli Hanhiniemi.
Ei se ole sitä pelkkää paskanhajua, kuten monet tuntuvat luulevan. TJEU: Puhuva apina.
 
Lisätään Kolmas Nainen -ajoilta vielä ainakin sanoitukset Tiheän sisään, Vuoret tuuli pois puhaltaa ja Jerusalemin suutari.

Listataan nyt sitten muutamia. En taida sen kummempaa järjestystä näille miettiä, joten paremmuusjärjestyksessä nämä eivät välttämättä ole. Sitä paitsi sellaista eroa joidenkin lyyrikoiden välille voisi olla hyvin vaikea edes tehdä, että osaisi niitä johonkin top10 järjestykseen edes laittaa.
 
Göstä Sundqwist: Yksi näitä todellisen elämän kertojia. Jotenkin tykkään sellaisesta arkirealistisesta lyriikasta ja Göstä oli kyllä sen osaston huippunimiä.
 
Samuli Putro: MYös arkirealismia. Vaikeistakin aiheista. Ihmettelen kovasti miten paljon Putro saa niskaansa dissausta, jossa väitetään, ettei miehen teksteissä ole mitään sanottavaa.
 
Ismo Alanko: Melkoinen mestari. Osaa koskettaa ja syvältä. Käyttää loistavia ilmaisuja teksteissään.
 
Jarkko Martikainen: Mies jolla tuntuu olevan paljon sanottavaa ja se on tietyllä tavalla mielestäni yksi taiteen tekemisen lähtökohta. Ja vielä kun sen osaa sanoa sillä tyylillä, kuin Martikainen tekee, niin ei voi kun kumartaa.
 
A.W.Yrjänä: Myös hänet arvostan varsin korkealle. Toisinaan ehkä pitää kuunnella sivistyssanakirja kädessä, mutta sanottavaa on tälläkin hepulla.
 
Kaarlo Viikate: Hänet tekisi mieli nostaa tähän sakkiin jo pelkästään Vuoden synkin juhla-albumin vuoksi. Toki Viikatteelta löytyy hienoja sanoituksia muiltakin levyiltä.

Sekalaisessa järjestyksessä:
 
Hector
Kari Peitsamo
A.W. Yrjänä
Jarkko Martikainen
Tommi Liimatta
Samuli Putro
Kauko Röyhkä
Juice Leskinen
Dave Lindholm
Pekka Streng
Ismo Alanko
Martti Syrjä
 
Näillä on kaikilla oma, erilainen tyylinsä sanoittaa.

Järjestykseen en osaa näitä laittaa, mutta tässä pari hyvää sanoittajaa:
Pasi Koskinen
Turmion kätilöitten ?joku?
Kaarle Viikate
Ville Laihiala

pasi koskinen
 
todellista verbaalista lahjakkuutta.
 
Kaarle Viikate
 
ei muuta kun "kuutamo, kaiho ja katkeruus"