Yleistä keskustelua musiikista ›

No kun näitä lukee niin kuulostaa että meidän musiikin opettaja on aivan pro. Oliko vitosella kun vaihtu vanha kurppa Siromaaksi ja siitä lähtien on ollut kaikkien aikojen paras opettaja musiikissa. Tunnit ovat olleen yleensä niin että jokatoinen tunti teoriaa (musiikin historiaa ja soittimia yms.) ja jokatoinen soittamista, joko koko luokka akustisilla tai sitten bändissä. Joskus pidetään ns. "levyraati".

Huomautuksena; En ole koskaan oppinut soittamaan/laulamaan nuoteista suoraan kunnolla, mutta koskaan se ei ole tahtiani haitannut.
 
Ala-asteella koulussamme (Rauman normaalikoulu, OKL:n vieressä) oli se hyvä puoli, että saimme aivan uudet soittokalusteet ja luokat tms.
Eli kai sitä pitää sanoa olleensa myöhemmin todella kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä tarjottiin.
 
Mitä muistan ala-asteen musatunneista, niin ne olivat aivan perseestä. Perus nokkahuilunrääkkäystä, hirveitä lauluja. Mutta tämä olikin vain meidän vakio-musiikinopettajan tunteja.
Onneksi OKL:stä oli melkein joka jaksossa harjoittelijat pitämässä meille jotain uutta. Mukavaa oli tutustua esim. Lappalaisiin musiikkisoittimiin ja kulttuuriin. Taisi joku soittimiakin esitellä.
 
Onneksi myös ala-asteella oli myös erillinen bändivetäjä, joka osasi tarjota oikeat biisit ja oikeanlaisen opetuksen. Hän sai ryhmän aina toimimaan. Hänelle oikeastaan kaikki kiitokseni kuuluu - en olisi ilman häntä varmaan koskaan aloittanut basson ja pianon soittoa toiselta luokalta saakka, melko aktiivisesti ainakin näin jälkeenpäin.
 
Yläasteella menin musaluokalle, mihin kyllä petyin aivan täysin. _Kaikki_ musiikkitunnit olivat ainaista kuorolaulujen laulamista, ja myös vielä hirveämpiä nokkahuiluviisuja. En muista yhtäkään tuntia millon ei olisi laulettu 4-äänisiä biisejä. Opettaja ei myöskään huomioinut soittajia, vaan kuoro oli aina etusijalla, mikä kyllä näkyi stipendien jaossa ja todistuksissa... Mutta tässäkin koulussa oli myös erillinen bändipuoli, jonka bändivetäjä innostui esityksestäni niin paljon, että pyysi henk. koht. tulemaan oppilaakseen :D.
 
Noin tiivistettynä koulumusaelämänkertani.
 
Mutta muutamia kohtia mihin haluaisin sanoa jotain
 
1) Vanhempien musiikkiopettajien asennevamma; Kuoro- ja klassinenmusiikki on vain se oikea laji. Eivätkö he tajua aukaista oppilaille jotain muutakin maailmaa kuin pakkolaulaminen kuorossa, ja pakko-opetteleminen klassista musiikkia kohden? Ja se että, he eivät paljon huomioi bändisoittoa, ei ainakaan oma opettajani arvostanut. Aina vain kiinnosti kuoro...KUORO aina ensin, KUORO etusijalla...Monta kertaa menivät hermot konserteissa kun hän ja hänen kuorosovittelut olivat muka niitä esityksien päärooleja. Voi helvetti. (Tarkoituksena ei ole mitenkään dissata kuorolaulua tai klassista musaa, kunhan kritisoin.)
 
2) Nokkahuilu. Tiedän, että se kuulostaa aivan hirveältä ala-asteella, vihasin itsekin sitä (en vieläkään ymmärrä miksi sitä oli syöttää niinkuin mitäkin pakkopullaa koko koulun aikana). Mutta musaleirikoulu Tanskaan sai minut ajattelemaan toisin. Siellä lavalla esiintyi pienimuotoinen Big Band, jonka pääsoittimena toimi vähän vanhempi herrasmies, joka soitti nokkahuilua uskomattomalla tavalla. En uskonut sitä enää lainkaan nokkahuiluksi, vaan aivan uudenlaiseksi ääneksi joka tuotti kaunista 'vihellystä.'
 
Ja vielä loppuun paljastus, että musaluokalle pääsin muuten laulamalla hämähäkin laulukokeessa...

Lisättäköön vielä että kuinka monella oli sukupuoleltaan mies musiikinopettajana?

Minä olen miespuoleinen musiikinopettaja.
 
Ongelma tämän maan musaopetuksessa on sen toisarvoisuus. Musiikki on se, mikä pidetään roikkumassa mukana, koska on pakko. Musiikintunnit ovat sitä varten, että voidaan harjoitella pakolliset virret ja juhlalaulut. Musiikintunnit ovat ne, jotka jätetään lukujärjestyksessä aina sinne, mihin muut aineet eivät sovi (esim. iltapäivän viimeisiksi). Sen vuoksi muusikoita tuleekin ihan muiden instanssien kautta.
 
Paitsi meidän koulussa, jossa olen onnistunut haluamassani: oppilaat tulevat nauttimaan musan tekemisestä ja kuuntelemisesta, siitä puhumisesta jne. Se on viikon kohokohta, jota on kaikilla liian vähän.
 
Bändikerhoon oli jonossa 85 oppilasta, kun 15 voitiin ottaa. Sitten vaan Idols-karsinnat käyntiin...

Lisättäköön vielä että kuinka monella oli sukupuoleltaan mies musiikinopettajana?
 
Joo oli mies opettajana.

ylä-asteella oli ihan mahti opettaja, oli hyviä biisejä ja teoriaopetusta oli ehkä viisi koko sen opetusaikana. viime maidenin keikan aikoihin se manaili sitä että pitikin olla tämä opettajan homma kun ei pääse sinne sitten... sen pikkuvelikin kävi meillä sijaisena joskus opettajana ja varsin hyvä oli sekin, nyt soitan samassa bändissä sen kanssa rumpuja...

Täällä meillä Mäntässä on nykyään ilmeisesti melko korkealaatuista musiikinopetusta peruskoulussa ja lukiossa. Näin ainakin YleX:llä kerrottiin, minulla kun ei ole ensi käden tietoa tästä aiheesta. Ennen vanhaan olivat asiat tietysti aivan toisella tolalla. Ala-asteen opetuksen olen sulkenut tietoisuudestani, enkä siitä juuri mitään muista. Yläasteella se oli juuri sitä perushuttua: länsimaisen taidemusiikin historiaa barokista eteenpäin, sekä harvoja levyraateja, joissa Stratovarius aina voitti. Kaikilla oli niin kovin mukavaa... Lukiossa päästiin jo pop & jazz-osastolle, ja vähän leikittiin bändijuttuja; minä pääsin soittamaan kitaraa nuoteista, vaikka kuinka yritin sanoa, etten ole nuotinlukutaitoinen. Hohhoijaa...
 
Onneksi olen päässyt lukion jälkeen kokemaan "oikeaa" musiikin opetusta, ettei minulta mennyt usko musiikkipedagogien kykyihin. Kyllä sitä musiikin historiaakin voi opettaa mielenkiintoisesti, jos vain osaa. :)

Musiikki oli tyhmää ala-asteella, yläasteella en tainnut paljon käydä. Kuudennellä luokalla lintsasin about kaikki mussantunnit, sain musiikista kasin kun duunattiin mussanmaikalle yks tietokoneohjelma basicillä. Sitä kiinnosti hirveästi koneet ja se elvisteli jotain että on oppinut käyttämään nyt niitä modeemeja. Tälläset pikkunörtit sitä sitten joutu auttamaan mm. niiden ohjelmien purkamisessa kun ne on "jotain ihmeellisiä arj-paketteja".
 
Vihasin musiikkia eikä se kiinnostanu mua yhtään ala-asteella. Yläasteella lintsasin monet tunnit joten en osaa opetuksesta paljon sanoa, muutakun etten todellakaan oppinut peruskomppia enkä tajunnut jostain kitarasoinnuista hevonv***ua.
 
Nyt en mitään muuta mieluummin opiskelisi kun musiikin teoriaa ja historiaa mutta päivätyöt painaa päälle..huoh.

Minun ala-asteella oli paras musiikinopetus ikinä.
http://www.pirkkala.inforengas.net/nuoliala/ tuo linkki kertoo jo aika paljon. Harjottelimme erilaisia rytmejä ringissä, lauloimme, soitimme hyvin monilla erilaisilla soittimilla. Ksylofoneja, rumpuja, pieno, kellopeli, basso... Siitä on nyt 3 vuotta kun lähdin ala-asteelta ja osaan edelleenkin kaikki rytmileikit. Se oli aikamoista aivopesua.
 
Yläasteella painostettiin bänditomintaan. Paljon kitaransoittoa, ei teoriaa, ei pakollista laulua.