Yleistä keskustelua musiikista ›

Huomautuksena; En ole koskaan oppinut soittamaan/laulamaan nuoteista suoraan kunnolla, mutta koskaan se ei ole tahtiani haitannut.
 
Ala-asteella koulussamme (Rauman normaalikoulu, OKL:n vieressä) oli se hyvä puoli, että saimme aivan uudet soittokalusteet ja luokat tms.
Eli kai sitä pitää sanoa olleensa myöhemmin todella kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä tarjottiin.
 
Mitä muistan ala-asteen musatunneista, niin ne olivat aivan perseestä. Perus nokkahuilunrääkkäystä, hirveitä lauluja. Mutta tämä olikin vain meidän vakio-musiikinopettajan tunteja.
Onneksi OKL:stä oli melkein joka jaksossa harjoittelijat pitämässä meille jotain uutta. Mukavaa oli tutustua esim. Lappalaisiin musiikkisoittimiin ja kulttuuriin. Taisi joku soittimiakin esitellä.
 
Onneksi myös ala-asteella oli myös erillinen bändivetäjä, joka osasi tarjota oikeat biisit ja oikeanlaisen opetuksen. Hän sai ryhmän aina toimimaan. Hänelle oikeastaan kaikki kiitokseni kuuluu - en olisi ilman häntä varmaan koskaan aloittanut basson ja pianon soittoa toiselta luokalta saakka, melko aktiivisesti ainakin näin jälkeenpäin.
 
Yläasteella menin musaluokalle, mihin kyllä petyin aivan täysin. _Kaikki_ musiikkitunnit olivat ainaista kuorolaulujen laulamista, ja myös vielä hirveämpiä nokkahuiluviisuja. En muista yhtäkään tuntia millon ei olisi laulettu 4-äänisiä biisejä. Opettaja ei myöskään huomioinut soittajia, vaan kuoro oli aina etusijalla, mikä kyllä näkyi stipendien jaossa ja todistuksissa... Mutta tässäkin koulussa oli myös erillinen bändipuoli, jonka bändivetäjä innostui esityksestäni niin paljon, että pyysi henk. koht. tulemaan oppilaakseen :D.
 
Noin tiivistettynä koulumusaelämänkertani.
 
Mutta muutamia kohtia mihin haluaisin sanoa jotain
 
1) Vanhempien musiikkiopettajien asennevamma; Kuoro- ja klassinenmusiikki on vain se oikea laji. Eivätkö he tajua aukaista oppilaille jotain muutakin maailmaa kuin pakkolaulaminen kuorossa, ja pakko-opetteleminen klassista musiikkia kohden? Ja se että, he eivät paljon huomioi bändisoittoa, ei ainakaan oma opettajani arvostanut. Aina vain kiinnosti kuoro...KUORO aina ensin, KUORO etusijalla...Monta kertaa menivät hermot konserteissa kun hän ja hänen kuorosovittelut olivat muka niitä esityksien päärooleja. Voi helvetti. (Tarkoituksena ei ole mitenkään dissata kuorolaulua tai klassista musaa, kunhan kritisoin.)
 
2) Nokkahuilu. Tiedän, että se kuulostaa aivan hirveältä ala-asteella, vihasin itsekin sitä (en vieläkään ymmärrä miksi sitä oli syöttää niinkuin mitäkin pakkopullaa koko koulun aikana). Mutta musaleirikoulu Tanskaan sai minut ajattelemaan toisin. Siellä lavalla esiintyi pienimuotoinen Big Band, jonka pääsoittimena toimi vähän vanhempi herrasmies, joka soitti nokkahuilua uskomattomalla tavalla. En uskonut sitä enää lainkaan nokkahuiluksi, vaan aivan uudenlaiseksi ääneksi joka tuotti kaunista 'vihellystä.'
 
Ja vielä loppuun paljastus, että musaluokalle pääsin muuten laulamalla hämähäkin laulukokeessa...