Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Enpä muista juuri koskaan lueskelleeni topicia tällaisesta aiheesta, vaikka sellaisia on varmasti ollut joskus olemassakin. Jos joku onnistuu tajuamaan otsikon väärin, niin lienee tarpeen hieman selventää sitä, vaikka tulkinnanvaraa tuskin on ainakaan kovin laajasti.
 
On olemassa monenlaisia muusikkoja. Sellaisia, jotka panostavat yhteen bändiin, instrumenttiin ja tyyliin koko ikänsä, mutta saavat aikaan mahtavaa jälkeä. Toisesta päästä löytyy sitten tällaisia ihmisiä, jotka hallitsevat vaikka minkälaisia eri tyylejä, soittavat useita eri soittimia, työstävät monesti jopa eri bändejä, tuottavat ja miksaavat, eikä rajoja vaikuttaisi olevan lainkaan. Vaikka olisi monitaitoinen ja panostaisi moneen asiaan, ei välttämättä saa aikaan hyvää jälkeä, mutta samalla voi kuitenkin vaikuttaa laajemmin.
 
ARJEN LUCASSEN
Tältä mieheltähän löytyy projekteja vaikka muille jakaa. Kasarimaisessa hard-rockissa uraansa aloitellut Lucassen perusti jo hyvissä ajoin Ayreonin, joka on kasvanut ja kasvanut ajan kanssa. Tämä progemainen lähes kaikkea tietyn suunan tyyliä yhdistelevä projekti on tuonut samoihin kansiin todellisia oopperoita, joilla on kirjaimellisesti vieraillut tusinoittain vokalisteja. Teemat ovat vaihdelleet, mutta pääasiassa tyylit ovat säilyneet. Samalla mukana ovat olleet myös rauhallisempi Ambeon ja suoraviivaisempi Star One, mutta Arjen on myös kasaamassa jälleen uutta projektia, josta hän tiedotti alkuvuodesta. Yksin juttujaan vääntäessään Arjen soittaa albumeilleen lähes kaiken itse ja tekee muunkin lähes alusta loppuun omin voimin ja kun tähän lisätään se, että laatu on pysynyt loistavana, ei miehelle voi muuta kuin nostaa hattua ja kiittää kaikesta mahtavasta.
 
DAN SWANÖ
Lähes suoraa toisintoa edellisestä eri tyylein ja tarinoin. Dan Swanön ura alkoi puolestaan sekavissa merkeissä ja useissa bändeissä, mutta sen jälkeen mies onkin sitten vaikuttanut vaikka missä ja jos jotakin listaa antaa kuvan luomiseksi, niin ainakin Edge of Sanity, Nightingale, Bloodbath, Altar, Another Life, Unicorn, Route Nine, Godsend, Katatonia, Overflash, Diabolical Masquerade, Infestdead, Karaboudjan, Overflash, Pan.Thy.Monium, Ribspreader, Route Nine, Star One ja Total Terror on mainittava, vaikka lista olisi todennäköisesti pidempikin. Jo kyseisissä yhteissä soittamisen, vokalisoinnin, miksaamisen ja tuottamisen yhteydessä ilmenee, miten moneen lajiin Swanö on sekaantunut, sillä joukosta löytyy kaikenlaista aina suoraviivaisesta death-metallista progeviritelmiin ja hard-rockiin. Tietynlaisina osoituksina tästä voidaan pitää myös Nightingalen muutamia vanhempia levyjä, Edge of Sanityn Crimson II:ta ja Moontoweria, joilla Dan on työstänyt lähes kaiken itse, joten taitoa ei puutu. Jälleen kerran henkilö, jonka nimen nähdessäni voin olla joten kuten varma, että laatua on tulossa tyylistä riippumatta. Kunnioitan.
 
DEVIN TOWNSEND
Kolmantena, muttei todellakaan vähäisimpänä tämä Kanadan hullu professori, sekopää ja taikuri Devin Townsend. Tuttu varsinkin Strapping Young Ladin ja oman sooloprojektinsa, sittemmin Devin Townsend Bandin, yhteydestä. Voin melkeinpä sanoa, että kaikki kuulemani materiaali Townsendin suunnalta on ollut hyvää, vaikka muutamia harvoja poikkeuksia löytyykin. Strapping Young Ladin sekopäinen hulluus, koneellinen kaaos ja moniulotteisuus ovat varsinkin Alienilla ja Citylla sitä luokkaa, ettei niihin voi kyllästyä koskaan niiden kuvastaessa lähes kaikkia ihmismielen kielteisiä tuntemuksia mainiosti. Vastaavasti kevyempi ja silti paikoin sekopäinen soolotuotanto varsinkin Ocean Machinen, Physicistin ja Terrian voimin tarjoaa jotain totaalisen maagista, moniulotteista ja kaikin puolin tehokasta musiikkia, josta voi vielä Infinityn ja Accelerated Evolutionin tullessa mukaan löytää vaikka minkälaisia tunnelmia, jolloin Devin Townsendin voi kärjistettynä sanoa pukevan lähes koko ihmismielen musiikin muotoon eri projekteissaan. Samalla herra soittaa vaikka mitä, vokalisoi ties miten monella eri tyylillä, tuottaa, miksaa ja niin edelleen. Todellinen työnarkomaani ja jopa nero, jota ei voi olla ihailematta.
 
Ja sitten hieman kielteisempää.
 
PETER TÄGTGREN
Sitten päästäänkin tähän omalla kohdallani hieman ristiriitaisempaan puoleen. Tägtgren on tunnettu esimerkiksi Hypocrisysta, Painista ja The Abyssista, mutta vaikka nimekästä bändiä löytyy ja miehen tuotoksia on mielettömästi hehkutettu, niin itselläni mielikuvat ovat lähinnä hajanaisia. Hypocrisylta löytyy muutamat mainiot albumit vuosien takaa, mutta nykyisellään tuotanto on ollut melkoista vuoristorataa lähinnä keskinkertaisen ja huonohkon välillä. Samalla Pain on konerock-projektina ollut myös varsin ailahtelevainen. Toinen albumi oli tyydyttävää jälkeä, mutta sen sijaan ensimmäinen, kolmas ja uusin tuotos ovat omalla kohdallani tavattoman yliarvostettuja yleisellä tasolla. Mieheltä onnistuu vokalisointi hienosti ja ironista onkin, että juuri Tägtgrenin osuus Bloodbathin kakkosalbumilla on itselleni kaikkein mieluisin tuotos hänen koko uraltaan. Samalla tavalla Tägtgrenin tuotoksia tuotannon ja miksauksen kannalta ajateltuna itselleni nousee mieleen lähinnä neutraaleja mielikuvia. Silti häntä arvostetaan erittäin paljon ja joku varmasti nostaa Peterin juuri myönteisien sankariensa joukkoon, mutta itse ihmettelen asiaa melkoisesti.
 
PASI KOSKINEN
Ja jatkona edelliseen siirrytään sitten kotimaan nurkille. Pasi Koskista pidetään monesti melkoisena yleisnerona, tosin toki risujakin on jaeltu vaikka mistä. Tuttuja projekteja ovat Amorphis, Shape of Despair, Ajattara, TSTBFTF ja niin edelleen. Amorphiksen suunnalla suoritus on ollut omaan mieleeni tasaista, muttei mitenkään erityisen loistavaan luokkaan kapuavaa. Ajattaran albumit ovat liikkuneet pitkälti huonon ja tyydyttävän välillä, ilman sen kummempi ihmeellisyyksiä. Uusin grind-projekti on samoin varsin neutraali tapaus vailla kunnon latausta, jota kieltämättä tarvittaisiin. Sen sijaan Shape of Despairissa, varsinkin kahdella ensimmäisellä albumilla, matalat angstiset murinat ovat paikallaan ja ylivoimaisesti eniten arvostamani asia koko Koskispasin tuotannossa. Vaikea tapaus jälleen kerran, kun en tiedä tarkalleen mikä kaikki mättää, mutta en vain silti ymmärrä laajaa arvostusta ja titteliä.
 
No, enpä lähde kaikkia kerralla takomaan, jotta jää muillekin kehuttavaa, haukuttavaa ja ristiriitoja luotavaksi. Ei tarvitse siis väkisin kaivella neroja esille, sillä kuten minunkin kohdallani, on muillakin varmasti mielessään myös näitä tapauksia, joiden kohdalla laajemmaltakaan alalta ei vain löydy itselleen tarpeeksi kiinnostuksen kohteita.
 
Huh, tulipas tätä tekstiä. Toivottavasti ei kovin sekavaa, kun väsynyttä hieman on. Jotain jäi varmaan mainitsematta, mutta tuli tästä ylimittava jo tällaisenäänkin. Sana on vapaa!

Devin Townsend
 
Unohdit mainita erikseen miehen Punky Brüster punk-parodian. Se on meinaan mulla soinut tässä jo hyvän aikaa, ja pirun hyvä levy on! kaikin puolin. Mutta kyllä oon Lucassenista ja Townsendistä samaa mieltä, ja onhan Swanökin monitaitoinen, mutta ei vaan mun mieleen kovasti. Mitään uusia en kyllä osaa nimetä..

Nicke Andersson!

Nicke Andersson!
 
Samaa piti sanomani. Onnistuu kaikessa melkein mitä tekee.

Paul Gilbert!
 
Kitaristi kun olen, niin on pakko sanoa tuo Gilbert. Ei nyt välttämättä mikään yleismies, mutta bändejä on ja kaikki kovia. Mister Big, Racer X ja omat soolo jutut.
 
Kova äijä kertakaikkisesti, ja eräs parhaista sähkökitaristeista.

DAN SWANÖ
 
Tässä on kyllä ihme kaveri. Äijä tekee ihan mitä tahansa. Et muuten sattusi Akiman tietämään ketä ne muut Pan.Thy.Moniumin soittajat ovat? Swanö:lläkin oli Pan.Thy.Moniumissa soittaessaan ihme pseudonimi.

Et muuten sattusi Akiman tietämään ketä ne muut Pan.Thy.Moniumin soittajat ovat? Swanö:lläkin oli Pan.Thy.Moniumissa soittaessaan ihme pseudonimi.
 
http://www.bnrmetal.com/groups/ptm.htm

Tässä on kyllä ihme kaveri. Äijä tekee ihan mitä tahansa. Et muuten sattusi Akiman tietämään ketä ne muut Pan.Thy.Moniumin soittajat ovat? Swanö:lläkin oli Pan.Thy.Moniumissa soittaessaan ihme pseudonimi.
 
Robert Karlssonin, Benny Larssonin, Robert Ivarssonin, Dag Swanön ja Dan Swanön uskoisin kuuluvan/kuuluneen kokoonpanoon.

http://www.bnrmetal.com/groups/ptm.htm
 
Googlella löysit? Miksi minä en löytänyt... Plussa kuitenkin tuli.

Jari Mäenpää
 
Vaikka olen jo paljon hehkuttanut hänestä täällä nii ei voi kuin ihailla miestä..Hyvänä esimerkkinä Wintersunin debyytti jossa hän on soittanut kaiken muun paitsi rummut..Osaa laulaa myös monella eri tavalla:Muristen, cleaninä ja kiljuen :) ja noiden sekoituksia..Muistaakseni ollut isona osana myös tuossa miksaus ja nauhoitus työssä..

Charlie Benante
 
Ei sinänsä tee Anthraxin levyille muuta kuin soittelee rummut ja soolot kitaralla sinne tänne, mutta tekee kaikki biisit. Sanoisin siis miestä monilahjakkuudeksi ja sillä perusteella ansaitsee paikkansa listalla

Peter Tätivihreähän on nykymetallin kuningas! Huippulahjakas kaveri, joka osaa laulaa monilla erilaisilla tyyleillä, soittaa kitaraa todella hyvin, tehdä biisejä eri bändeille, hoitaa studiohommat ja soundimaailmat kuntoon. Mies on oikea hevinarkomaani ;)

Jeff Waters on mainitsematta. Annihilatorin keulakuva, joka tekee kaikki biisit ja joillain levyillä soittaa kaikki muut paitsi rummut itse. Riffikone ja huippulahjakas kitaristi.

No ihan pakko mielestäni mainita Roope Latvala jo ihan sillä että hän on soittanut Stonessa, Waltarissa ja Bodomissa... Varsin monipuolista.

Minä!
 
Ei vaan, vitsit vitsinä..

No ihan pakko mielestäni mainita Roope Latvala jo ihan sillä että hän on soittanut Stonessa, Waltarissa ja Bodomissa... Varsin monipuolista.
 
No jaa, mies on kuitenkin vain kitaristi ja se, että pelkästään soittaa jossain bändissä (tai vaikka kolmessa) ei tee sinusta itsessään messiasta.
 
Devin Townsend sen sijaan (jonkinsortin idoli) taas soittaa ihan mitä tahansa ja musiikki, mitä mies säveltää on aivan uskomattoman monipuolista ja rajat rikkovaa. Suomesta ei taida pahemmin tuollaisia miehiä löytyä, niin valitettavaa kuin se onkin...

Eiks mr. Zakk Wyldekin soita useimmilla bls:n levyillä kaikki muut soittimet paitsi rummut. Sit se tekee semmosii "slovareita" ja vähän rankempia biisejä. Onhan se monipuolinen mies kyllä.

Jeff Waters on mainitsematta. Annihilatorin keulakuva, joka tekee kaikki biisit ja joillain levyillä soittaa kaikki muut paitsi rummut itse. Riffikone ja huippulahjakas kitaristi.
 
Tämän allekirjoitan.

No eikös tämä Marco Hietala ole kans aika monitoimimies...Soittanut bassoa ja kitaraa 20 vuotta. Tällä hetkellä kaksi bändiä alla ja mm. sinergy takana ja miehellä kuulemma viiden vuoden kokemus studiotekniikasta...Niin ja nyt kun kävin oikein nightwishin kotisivuilla katsomassa niin on opiskellut teoriaa ja laulua neljä vuotta ja vaikka mitä...