Rock, pop, alternative ›

(täytyy tässä jonkun esittää vähän kritiikkiäkin, ettei keskustelu käy tylsäksi)
 
Heh..! Näinhän se on.
 
Tuo Ballbreaker-levy tuntuu jakavan mielipiteitä aika paljon. Kyllähän ne soundit ovat tietyllä tavalla hillitymmät kuin esim. The Razor's Edgellä, mutta se on sitten makuasia kokeeko sen hyvänä vai huonona asiana. Kyllä itsekin pidän sellaisesta vähän "räyhäkämmästä" AC/DC-soundista, mutta toisaalta tuollainen pelkistetty soundimaailmakin on ihan hieno välillä, ja mielestäni se taas kertoo että hienosteluun ei ole tarvetta. Ne biisit toimivat näinkin, ihan perussoundeilla, ja ovat tavallaan lähempänä AC/DC:n ihan alkuaikojen soundia. Stiff Upper Lip on sitten taas askel eri suuntaan, ja toimii sekin. Toisaalta bisiitkin ovat erilaisia. Ballbreakerilla on ikäänkuin "intiimimpi" tunnelma soundien puolesta, vaikka onhan esim. nimibiisi silti tosi tiukan kuuloinen.

Heh..! Näinhän se on.
 
Ehdottomasti kunhan perustelutkin ovat mukana.
 
Tuo Ballbreaker-levy tuntuu jakavan mielipiteitä aika paljon. Kyllähän ne soundit ovat tietyllä tavalla hillitymmät kuin esim. The Razor's Edgellä, mutta se on sitten makuasia kokeeko sen hyvänä vai huonona asiana. Kyllä itsekin pidän sellaisesta vähän "räyhäkämmästä" AC/DC-soundista, mutta toisaalta tuollainen pelkistetty soundimaailmakin on ihan hieno välillä, ja mielestäni se taas kertoo että hienosteluun ei ole tarvetta. Ne biisit toimivat näinkin, ihan perussoundeilla, ja ovat tavallaan lähempänä AC/DC:n ihan alkuaikojen soundia. Stiff Upper Lip on sitten taas askel eri suuntaan, ja toimii sekin. Toisaalta bisiitkin ovat erilaisia. Ballbreakerilla on ikäänkuin "intiimimpi" tunnelma soundien puolesta, vaikka onhan esim. nimibiisi silti tosi tiukan kuuloinen.
 
The Razors Edge taas minulle on sellainen levy joka tuotannollisesti on AC/DC:n heikoimpia. Fly On The Wallin, Blow Up Your Video ja The Razors Edgen (mielestäni juuri nuo soundillisesti heikoimmat levyt) jälkeen Ballbreaker oli mahtava paluu vanhaan tuttuun AC/DC-soundiin. Eikä pelkästään soundillisestikaan, vaan myös biisit ovat taas enemmän 70-luvun AC/DC-tyylisiä kuin noilla em. levyillä. Ballbreakerin soolot tuovat aina etäisesti mieleeni Poweragen soolot. Mahtava levy mielestäni, vaikka kestikin oman aikansa että rupesin siitä näin paljon pitämään. Aina olin tuosta pitänyt, mutta ennen Stiff Upper Lip ja pari muutakin Brianin levyä menivät mielestäni edelle, mutta kuuntelemalla olen ruvennut pitämään ko. levystä aivan järjettömästi.
 
Stiff Upper Lip taas on mielestäni perkeleen kova levy, aikoinaan bändin löydettyäni hankin kaikki levyt hyvin nopeasti (ankaraa säästämistä oli) enkä ennen koko tuotantoon tutustuttuani ollut siis edes ehtinyt paljoa bändistä ottaa selvää, eli en tiennyt julkaisuvuosia jne. Näin ollen on hyvä katsoa taaksepäin ja muistella kuinka mielestäni Stiff Upper Lip oli ehdottomasti yksi parhaimmista AC/DC-levyistä. Pidemmällä kuuntelulla mielipiteeni on tietenkin vaihtunut, etenkin Bon-era on mennyt vahvasti edelle, mutta mielestäni tuo todistaa hyvin sitä että bändi on vieläkin niin livenä kuin studiossakin aivan perkeleen kova.

mun mielestä taas toi soundimaailma ja jopa biisitkin ovat aika kaukana jostai poweragen aikasesta AC/DC:stä... paljon kliinimpää. ja jos mahollista, vieläkin simppelimpää. ei iske muhunkaan oikeen toi levy, enää. Kyl se bon scottin aikanen oli vaan niin ylittämätöntä matksua..

Kyl se bon scottin aikanen oli vaan niin ylittämätöntä matksua..
 
Tässä olet aivan oikeassa. Vaikka Brianin aikainen materiaalikin iskee aina muhun pirun kovaa, niin ei mikään voi silti ylittää Bonin aikaista matskua. Ei yhtään heikkoa biisiä ja jaksaa kuunnella aivan millon vaan, koskaan ei ole edes mielessäkään käynyt että johonkin Bonin aikaiseen matskuun kyllästyisi. No ei tosin Brianin aikaisenkaan helposti :)

EDIT: Poistin viestin pyynnöstä.

Pakko meikäläisenkin osallistua tähän keskusteluun Bonin muistopäivän aattona.
 
Mulle ainoastaan Bonin aikainen AC/DC on sitä ainoota AC/DC:tä. High Voltage on täysin ylittämätön levy ja itse asiassa yksi merkittävimmistä rock-levyistä ikinä.
 
Kunnioitan kyllä tosi paljon matskua mitä Bonin jälkeen tekivät ja sitä että jatkoivat, mutta jokin siinä vaan mättää. En oo koskaan innostunut esim. Back In Black levystä. Johnsonin takakireä ääni ei yhtään iske, eikä ne biisitkään oo mielestäni niin hyviä. Ja sitä 70-luvun soundia ei mikään voita.
 
Mutta tuon edelläpuhutun DVD:n sisältö vaikutti kyllä ykköslevyn osalta niin taktiselta että pakkohan se on hankkia. Vielä kun olisivat saaneet You Ain't Got A Hold On Me -biisin mukaan (joka on ehkä suosikkini koko tuotannosta) niin täydellisyyttä olisi lähennellyt.

Mulle ainoastaan Bonin aikainen AC/DC on sitä ainoota AC/DC:tä.
 
Sama juttu tässä osoitteessa. Se on kyllä lajissaan niin ylittämätöntä kamaa, että ei ole tosikaan. Brian on kova jäbä ja tykkään hänenkin vokalisoinnistaan, mutta sellasen rock-ikonin kuin Bonin bootseja on täysin mahdotonta täyttää. Siitä huolimatta täytyy sanoa, että ei mun Bon-diggailuni johdu pelkästään siitä asemasta johon hän on kuolemansa jälkeen kohonnut. Ei tartte kuin kuunnella niitä levyjä ja katsoa videoita niin tietää, millasesta miehestä on kyse. Joillekin voi Slash tai joku muu vastaava olla rockin ruumiillistuma, mutta mulle se on Bon Scott. Nyt ja tulevaisuudessa.

Vielä kun olisivat saaneet You Ain't Got A Hold On Me -biisin mukaan (joka on ehkä suosikkini koko tuotannosta) niin täydellisyyttä olisi lähennellyt.
 
Olisi ollut perkeleen mahtavaa, harmi vaan että tuo on mahdottomuus, koska tuosta biisistä ei ikinä promovideota tehty.

Sellaista olen joskus miettinyt, että muuttuiko Youngin veljesten sävellystyyli Scottin kuoleman jälkeen? Mitä olette mieltä? Joskus vaan tuntuu siltä, että biisejä olisi jotenkin alettu tehdä Johnsonin raaemmalle äänelle sopivammiksi. Vai lienevätkö soundit vaan muuttuneet niin, että kuvittelen omiani, mutta jotenkin vaikea olisi kuvitella Scottia laulamassa esim. Flick of the Switch -levyn biisejä. Turhaahan tuollainen pohdinta tietysti on, ei niitä biisejä ole Scottille sävellettykään. Mutta eikös Back In Black -levystä ainakin osa ollut jo periaatteessa valmiina, ennen kuin tuli tarve löytää uusi laulaja..?

Hieno tribuutti Albertin sivuilla:
 
http://www.accadacca.net

Suosittelen terapiaa tai maltillisempaa suhtautumista. Bändi se vaan on.
 
Näin pikku kevennykseksi sanon, että terapiaan kannattaa turvautua vasta siinä vaiheessa, kun Youngin veljekset ovat hakeneet Angusille lähestymiskieltoa.
 
AC/DC:hän on aivan mahtava bändi, joka on tehnyt kunnioitettavan uran, ja ollut Hardrockin edelläkävijänä vuosikymmeniä.
Eivätkä nuo biisit ole paljoa muuttuneet ainakaan välillä Highway to Hell- Back in Black.
Suosikkikipaleena kyseiseltä bändiltä pidän Highway to Hell-lätyn biisiä Touch Too Much.
 
Onko muuten teillä tietoa Chris Sladesta? Monessako levyssä kannutteli jne.

Radio Suomessa on meneillään tuo AC/DC -"henkilökuva". Täytyy sanoa, että yhtyeen vanhempi (Bon) tuotanto on melkosen kovaa rokkia. Ihmetyttääkin miten noin hyvä bändi voi pilaantua totaalisesti vokalistin vaihdoksen jälkeen. Karmeeta rääkymistä ja ponnetonta kitinää tämä Johnssonin laulun tapainen tulkinta. No tykätköön ken tykkää.

Radio Suomessa on meneillään tuo AC/DC -"henkilökuva". Täytyy sanoa, että yhtyeen vanhempi (Bon) tuotanto on melkosen kovaa rokkia. Ihmetyttääkin miten noin hyvä bändi voi pilaantua totaalisesti vokalistin vaihdoksen jälkeen. Karmeeta rääkymistä ja ponnetonta kitinää tämä Johnssonin laulun tapainen tulkinta. No tykätköön ken tykkää.
 
Johnsonin ääni on kieltämättä mennyt melkoisen käheäksi, mutta hänhän on laulanut bändissä jo yli 20 vuotta. Tuskin Bonin äänikään olisi ihan nuoruusvuosien kunnossa, jos hän olisi edelleen kuvioissa mukana... mutta makuasia.
 
Oli ihan hienoa, että Radio Suomi teki tuollaisen ohjelman, mutta minusta siinä olisi voinut keskittyä enemmän juuri tuohon Scottin aikaiseen tuotantoon, kun kerran miehen kuolinpäivän kunniaksi ohjelma lähetettiin. Nythän se oli eräänlainen "bändin ura pähkinänkuoressa" -katsaus, ja Johnson sai melkein isomman roolin. Noita vanhoja haastattelunauhoja olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin, ja vaikka harvinaisempaa livemateriaalia, kun sitä tuntui olevan. Ohjelman loppupuolihan oli käytännössä sitä, kun toimittaja kehui tuota vuoden -84 Monsters of Rock -keikkaa Tukholmassa, jossa oli itsekin paikalla. Mutta pahahan se vajaaseen tuntiin on mahduttaa kovin kattavaa historiikkia... ja kuten sanottu, hienoa että ohjelma kuitenkin tehtiin.

Hitto, missasin tuon Radio-Suomen AC/DC spesiaalin. Mitä biisejä soittivat? Ketkä siellä oli tarinoimassa. Ei kai ne soittanut Johnsonin aikaista matskua? Eihän siihen ollut mitään syytä.

AC/DC on erehtymättömän dieselmoottorin varmuudella pelaava rokkikone. Miinuksena tietenkin on, että sen musiikki on pidemmän päälle yhtä mielenkiintoisen kuuloista,
 
Niinpä, sama kuin kuuntelisi dieselin puksutusta; ac/dc on tehnyt 70-luvulla muutaman ihan kuunneltavankin biisin, mutta samaa biisiä ne on veivanneet viimeiset 20 vuotta. Maailman vähiten progressiivinen bändi?

Niinpä, sama kuin kuuntelisi dieselin puksutusta; ac/dc on tehnyt 70-luvulla muutaman ihan kuunneltavankin biisin, mutta samaa biisiä ne on veivanneet viimeiset 20 vuotta. Maailman vähiten progressiivinen bändi?
 
Ramones oli mielestäni vielä vähemmän progressiivinen mutta se heillekin suotakoon. Kunnioitan molempia yhtyeitä suuresti.

Niinpä, sama kuin kuuntelisi dieselin puksutusta; ac/dc on tehnyt 70-luvulla muutaman ihan kuunneltavankin biisin, mutta samaa biisiä ne on veivanneet viimeiset 20 vuotta. Maailman vähiten progressiivinen bändi?
 
Kuten niin monesti aiemminkin ollaan todettu, vaikka AC/DC:n tuotanto on pohjaltaan pysynyt aina samana, siltikin se on loppujen lopuksi hyvin erilaista. Tämä on tämä ainainen perusolettamus tuotantoon vähemmän tutustuneilla, mutta varmasti jos kunnolla koko tuotantoon tutustuu tulee varmasti huomaamaan, että ei se todellakaan sitä "samaa biisiä" ole koskaan ollut.
 
Soittaahan niissä kuitenkin sama bändi samaa vanhaa kunnon Rock 'N' Rollia periksiantamattomalla ja rehellisellä tyylillään.

Siis ihan huonohan se AC/DC on, Darkness on paljon parempi.