Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

15.01.2005: Motörhead - Arenan, Stockholm, Sweden 19...


Yli 2½ tunnin odottelun jälkeen ovet vihdoinkin avattiin. Pääsin ensimmäiden joukossa sisään, jossa äkkiä suuntasin paitakojulle ja ostin itselleni ja kavereille Inferno tour 2004-paidat. Siitä nopeasti lavan eteen, ja pääsinkin aivan keskelle toiseen riviin. Ulkona oli pirun kylmä, joten oli mahtavaa vihdoinkin päästä sisään, vaikkakin odottamista olisi vielä tiedossa paljon. Kun vihdoin ensimmäinen lämppäri, Meldrum, tuli lavalle tuntui, että aika olisi kulunut paljon nopeammin kuin yleensä keikoilla Suomessa.

Meldrum soitti ihan hyvin, vaikka minulle jäikin Meldrumista mieleen ihan muut asiat kuin itse musiikki. Meldrumin laulaja, Moa Holmsten, oli suoraan sanottuna aika uskomaton näky lyhyessä minihameessaan. Tuskin tarvitsee edes kertoa miltä näytti kun hän laittoi jalan monitorille ja itse seisoin toisessa rivissä...

http://www.meldrum.nu/tourpics/sandiego2.jpg

Meldrumin jälkeen oli vuorossa jälleen odotusta, joka kuitenkin tuntui taas menevän kohtalaisen nopeasti. Kohtalaisen pian olikin Sepultura jo lavalla ja yleisö alkoi rynniä eteenpäin. Eturivien kohdalta oli seisomakatsomo jaettu keskeltä kahteen osaan ja vasemmalta puoleltani nosteltiin kokoajan ihmisiä aidan yli pois, kun taas toiselta puolelta (jossa itse olin) ei taas nostettu yhtään Sepulturan aikana. Tungos alkoi yleisössä kokoajan selvästi lisääntyä ja ihmiset yrittivät tunkea eteen, onnistuin kuitenkin pysymään edelleenkin aidan vieressä, kolmannessa rivissä. Sepultura soitti erittäin hyvin ja yleisö olikin innoissaan, itse en kuitenkaan pahemmin perusta näin rankasta musiikista joten itse en pahemmin pitänyt. Huomasi kuitenkin selvästi, että Sepultura soitti helvetin hyvin. Sepulturan setissä tuli iloinen yllätys, kun Phil tuli lavalle "Roots Bloody Roots":n aikana. Yleisö tietenkin innostui vielä enemmän, josta seurasi enemmän tönimistä ja eteen tunkemista. Sepultura soitti aika pitkän setin ja sen loputtua oli kyllä helpottunut fiilis kun ihmiset hellittivät tönimistä vähän ja turvamiehet tarjosivat eturivissä oleville vettä, tälläistä järjestelyä kaivattaisiin ehdottomasti Suomessakin.

Uskomattoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen vihdoinkin valot sammutettiin ja näin kuinka lavan sivussa Lemmy ohjattiin lavalle taskulampun kanssa, on turha edes yrittää kuvailla sen hetkisiä fiiliksiä. Lemmy tuli lavalle ja näytti olevan erittäin hyvällä tuulella, yleisö oli todella innoisaan. Lavalle tultua Lemmy muistaakseni sanoi ensin "Here we fucking are again", jonka jälkeen jatkoi sanomalla "We are Motörhead... we play Rock 'N' Roll!" ja Dr. Rock lähti soimaan! Fiilikset olivat uskomattomat ja yleisö runnoi voimalla eteen. Kertosäkeen tullessa meinasi järki jo lähteä, Lemmy aivan lähietäisyydellä laulamassa "I've got the medicine you need, I've got the power, I've got the speed...", yleisö oli täysillä mukana! Setti jatkui muutamalla vanhalla klassikolla; Stay Clean, Shoot You In The Back, Love Me Like A Reptile. Yleisö oli, kuten odottaakin saattaa, aivan täysillä mukana. Tungos edessä oli järjetön ja ihmisiä nostettiin aidan molemmilta puolilta kokoajan pois, lopulta Love Me Like A Reptilen aikana oli itsekin pakko antaa periksi ja järjestysmiehet nostivat minut aidan yli.

Siitä minut nopeasti ohjattiin takaisin katsomo-alueelle ja pääsinkin heti erittäin hyvälle paikalle. Ennen keikkaa olin jo päättänyt, että pakko se on Lemmy nähdä lähietäisyydeltä vaikka vain hetkellisesti ja sitten siirtyä kauemmas lavan edestä jos tungos on suuri. Paikaltani näki koko bändin hyvin ja tungosta ei ollut ollenkaan, olin erittäin tyytyväinen. Seuraavan olikin vuorossa Killers, ensimmäinen biisi uudelta Inferno-levyltä, joka on muuten perkeleen kova älppäri. Yleisö oli hyvin mukana tässäkin biisissä ja seuraavana olikin vuorossa Metropolis, vanha klassikko joka varmasti upposi kaikkiin. Itseäni kuitenkin ilahdutti vieläkin enemmän seuraava biisi, jonka Lemmy osuvasti omisti itselleen, Over The Top. Alun "Shoot! Shoot! Shoot!" vei jo minut aivan toisiin ulottuvuuksiin, aivan mahtava veto. Vielä yksi klassikko, No Class, jonka jälkeen oli vuorossa biisi, Lemmyn itsensä mukaan, Motörheadin vihatuimmalta levyltä, Another Perfect Day:ltä. Kyseessä oli I Got Mine, josta itse olen ainakin aina pitänyt. Yleisö näytti kuitenkin ottavan biisin hyvin vastaan, perkeleen kova veto jälleen.

Seuraavana oli vuorossa toinen biisi Infernolta, Lemmy & Co. tarjoilivat In The Name Of The Tragedya erittäin kovaa ja erittäin raa'asti, mahtava biisi. Vielä toinen biisi Another Perfect Day:ltä, Dancing On Your Grave, joka kuuluikin suosikkibiiseihini Another Perfect Day:ltä. Biisi upposi jälleen kerran sekä itseeni, että yleisöönkin kiitettävän hyvin. Sitten olikin vuorossa kunnon menoa, R.A.M.O.N.E.S., ja jälleen kerran ei yleisössä varmasti ollut ketään joka olisi paikallaan seisoskellut. Setti jatkui kovalla menolla, vuorossa olikin oikein kunnon headbanging-biisi, nimittäin Sacrifice. Biisin loppupuolla oli vuorossa Mikkeyn rumpusoolo, jota kuvailemaan eivät sanat riitä. Usein rumpusoolot ovat kohtalaisen tylsiä ja mitäänsanomattomia, mutta Mikkeystä ei samaa voi sanoa. Uskomaton soolo, uskomattoman taitava rumpali. Kuten sanoin, sanat eivät riitä tuota kuvailemaan.

Seuraavaksi oli Lemmyn mukaan vuorossa hidastempoisempi biisi, jossa ihmiset voisivat ottaa rauhallisemmin. Vahvasti kuitenkin väitän, että kukaan ei kauhean rauhassa ko. biisin aikana ollut, kyseessä oli nimittäin Just 'Cos You Got The Power! Mahtava soolo Phililtä kruunasi vielä koko biisin, aivan mahtavaa menoa jälleen. Sitten oli jälleen aika oikein kunnon menolle. Going To Brazil, tuo "Chuck Berry meets Motörhead" tyylinen biisi on aina ollut minun mieleeni, ja niinpä näytti olleen muunkin yleisön. Sitten olikin jälleen aika kunnon hitille, vuorossa oli Killed By Death. Mukavan lisän biisiin toi Meldrumin laulaja Moa, joka yhdessä E-typen jätkän kanssa, oli vierailijana kyseisessä biisissä. Kuten odottaa saattaa, oli biisi taattua Motörhead menoa. Yleisö oli aivan järjiltään ja kertosäkeessä varmasti jokainen yleisösti huusi mukana. KILLED BY DEATH! Tämän jälkeen Lemmy kertoi, että vetävät vielä yhden biisin ennenkuin lähtevät pois. Pienten buuausten jälkeen Lemmy tarkensi; "vielä yksi biisi ennenkuin menemme lavalta pois ja esitämme lopettavamme", yleisö huusi jälleen villisti, Lemmyltä löytyy kyllä aina huumoria. Mikä olisikaan sopivampi biisi ennen encorea kuin Iron Fist. Meno oli jälleen helvetin kova, ja järki meinasi taas itseltäkin mennä, devils grip the iron fist!

Pienen odottelun Lemmy jälkeen Lemmy & Co. palasivat lavalle, ei kuitenkaan aivan sillä tavalla kuten useimmat odottivat. Lemmy ilman bassoa ja Phil sekä Mikkey akustiset kitarat kädessä. Itse tiesin jo mistä oli kyse, oli Whorehouse Bluesin vuoro. Kun Lemmy sanoi, että seuraavaksi on vuorossa biisi Infernolta, kuului yleisöstä monta "WHOREHOUSE BLUES!"-huutoa, omani mukaanlukien. Tähän Lemmy harmitteli, että tämän piti olla se yllätys. Jälleen itseäni huvitti kovasti. Itse biisi oli niin mahtava livenä kuin olin odottanutkin. Yleisö oli hyvin mukana, vaikka luettuani aikaisemmista keikoista olisin odottanut yleisöltä vieläkin parempaa reaktiota. Itse ainakin taputin käsiäni koko biisin ajan mukana. Lemmyn huuliharppusoolo kruunasi kyllä koko kappaleen. Aivan mahtavaa. Sitten oli vuorossa vielä kunnon loppuryminä, Ace Of Spades, tuo yleisön suosikki, vedettiin tuttuun tapaan nopeasti ja kovaa. Yleisö oli tietenkin mukana vielä paremmin kuin missään muussa biisissä, mikä jossain mielessä harmitti minua, mutta pakkohan se on ymmärtää kun ko. biisi se suurin hitti kuitenkin on. Mahtava biisi silti ja kova veto jälleen. Sitten olikin vuorossa tappaja; Overkill. Valot vilkkuivat ja meininki oli aivan järjetön, eihän tuota sanoin voi kuvailla. Aivan mahtavaa. Aivan biisin loppupäässä Lemmy vielä muistutti yleisöä "And don't forget... we are Motörhead and we play Rock 'N' Roll!" ja tuttuun tapaan löi bassoaan vielä pariin otteeseen, jonka jälkeen jätti basson soimaan ja bändi lähti lavalta. Ihmiset pitelivät korviaan kunnes hetken päästä vinkuna tyylikkäästi pätkittäin lopetettiin. Yleisö hurrasi vielä kerran kovaa.

Valot syttyivät nopeasti päälle koko paikkaan ja yleisö alkui valoa ulos. Hiki virtasi kasvoiltani kun hiljaa valuin muun yleisön mukana ulos, kuumuus oli niin sietämätön että oli pakko päästä ulos. Hetken ulkona seisottuani tapasin kaverini ja päätimme käydä areenan takana katsomassa, josko sattuisimme tapaamaan Lemmyn. Olimme jo päivemmällä käyneet kiertelemässä areenaa ja tiesimme missä Motörheadin bussit olivat. Nyt aidat tuolla paikalla olivat kuitenkin lukossa joten bussien läheisyyteen ei päässyt, hetken seisoltuamme päätimme lähteä hotellille.


Aivan mahtava keikka oli ja ei ole epäilystäkään, etteikö se ollut kaiken sen matkustelemisen arvoista. Kouluarvosanaksi 10. Kiitoksia paljon Lemmy, Phil ja Mikkey!

Kirjoittanut Angus 15.01.2005


Arvostelu

4,04,04,04,04,0    (3 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

elbowski: Tajuttoman hyvä juttu!
M-Juhana: Mukavasti kirjoitettu !! Hyvä stoori.
spp: Loistavaa että soittavat ralleja Another perfect daylta! Upea, vaikkakin aliarvostettu levy.
-Mickill-: Hieno stoori tosiaan. Itsekin Motörheadin kerran livenä nähneenä (helsinki 99) tiedän miltä se paine tuntuu siinä eturivissä. Hullua menoa!
Vainhaalee: Miekin näin viime-kesänä Ruissalossa nää mörisijät, eikä jäänyt epäselväksi kuka on Britannian kuningas!
SweetChild: Oli muuten helvetin kova keikka. Ja hyvä stoori.
Invader: Heh, itse olin BLS:n keikalla tokassa rivissä enkä voi muuta kuin allekirjoittaa tuon kommentin tuosta Meldrumin laulajasta ;)

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle