Yleistä keskustelua musiikista ›

Juu, kuuntelen.
Enempi kyllä jazzia, jo ihan "oppimateriaalina" tulee sitä joskus pistettyä soimaan.
Omat jazz-suosikit ovat kyllä aika perinteistä tavaraa, Buddy Rich Big Bandista alkaen. Mutta kotimaista modernimpaa kuten Töykeät tai Perko & Pyysalo ei sovi väheksyä. Vähemmän tunnettuja mutta pirun taitavia tekijöitä on vaikka miten.
Totta pirussa joku nyt tulee ja valittaa, että "ku ei siitä tajua mitään".
Tähän voisi todeta, että tajuaapa, kun malttaa tunnustaa senkin että biisin ei tarvitse kulkea koko aikaa - jos o llenkaan - 4/4 tahtilajissa tai siinä olla laulusolistia.
Minulla meni totta puhuen jonkin verran aikaa jo, että pääsin sisään Tuomari Nurmion tai Kauko Röyhkänkään kaikkiin biiseihin, mutta hiljainen opettelu kannatti -- mahtavat musiikkikokemukset niidenkin miesten tuotannosta saa.
 
Klassisen kanssa on hiljaisempaa, jotenkin tuntuu siltä että sen kuuntelu vaatisi aina aikaa ja vastaanottavaisen mielentilan.
Mutta kerrottakoon nyt tilanne, kun olin viime kesänä ajamassa autolla keskellä yötä kotiin, mistä sitten mahtoikaan. Siinä pläräsin radiota ja sain puolivahingossa päälle Ylen ykkösen. Sieltä oli juuri alkamassa niinkin tuttu juttu kuin Mozartin Eine Kleine Nachtmusik. Ajattelin, että kuunnellaan hetki, katsotaan kauanko äijä jaksaa.
Lopulta kävi niin, että kuuntelin sitä koko jäljellä olevan 200 km matkan ajan. Mozart sopi kesäyöhön ja vanhaan mersuun kuin nenä päähän, ja siinä tyhjää maantietä ajellessa oli helppo mielessään siirtyä johonkin rokokoo-ajan linnanpuistoon...harmitti oikein, kun saapui kotikylään niin nopeasti.
 
Menipä runolliseksi.
 
Yhtä kaikki, ei kannata dissata jotain musiikkilajia vain, koska se on jazzia tahi klassista. Joka lajista löytyy varmaan jotain, mitä ei opi millään sietämään -- mutta se ei tee siitä huonoa.